Eurofutiksen häpeäpilkku

Rasismi on noussut erääksi sunnuntaina käytävien presidentinvaalien polttavimmista kysymyksistä. Vähemmistöryhmiä halveksiva kielenkäyttö on lisääntynyt Suomessa, joten tulevan presidentin tulee ottaa arvojohtajana selkeästi kantaa asiaan ja tuomita rasismi. Näin onkin onneksi tehty Vasemmiston ehdokkaan Paavo Arhinmäen johdolla. Presidentin pitää johdattaa tietä yhteiskuntaan, jossa hyväksytään erilaiset ihmiset ja moniarvoisuus.

Aiheesta on viime aikoina keskusteltu viljalti myös Brittein saarten jalkapalloyhteisössä. Liverpoolin uruguaylaishyökkääjä Luis Suárez sai peräti kahdeksan ottelun pannan nimiteltyään ManU:n Patrice Evraa ”negritoksi” Valioliigan ottelussa. Huutelu oli brittitabloidi Guardianin mukaan jatkunut koko ottelun ajan.

Myrskyn silmässä on ollut myös Chelsean John Terry, joka sai sakkorangaistuksen QPR:n Anton Ferdinandiin kohdistuneesta törkeästä kielenkäytöstä.

Erityisesti Suarezille langetettu rangaistus on monen mielestä kohtuuton, mutta tuomion myötä Englannin jalkapalloliitto lähettää selkeän viestin nyt myös pelaajille, että minkäänlaista rasistista käytöstä ei tulla sallimaan otteluissa.

Kovat otteet ovat selkeää jatkumoa aikaisemmin sumujen saarilla suoritetuille toimenpiteille. Englantilaisista katsomoista rasismi kitkettiin jo 90-luvun puolella täysin pois. Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin Liverpoolin tähtihyökkääjä John Barnes joutui usein poistumaan kentältä banaanisateen saattelemana.

Myös muissa Euroopan suurissa futismaissa, kuten Ranskassa, on käytetty järeitä keinoja rasismin kitkemiseksi stadioneilta. Lensin ja Metzin kannattajille on jaettu jopa ehdollisia vankeusrangaistuksia uhkaavasta ja rasistisesta käytöksestä katsomoissa.

Espanjassa tilanne on valitettavasti toinen. Rasistinen käyttäytyminen on paikallisissa jalkapallokatsomoissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Tummaihoiset pelaajat eivät voi millään paikkakunnalla välttyä joutumista halventavan huutelun kohteeksi.

Toisin kuin esimerkiksi Englannissa, paikallinen jalkapalloliitto ja seurajohtajat eivät ole ottaneet ongelmaa vakavasti. Häpeän varjon espanjalaiseen futiskulttuuriin langettavaa ilmiötä vähätellään edelleen.

Viimeisin tapaus nähtiin ja kuultiin tammikuun alussa Espanyol–Barcelona-ottelussa, jossa koko stadion matki apinan ääntelyä joka kerta, kun Barcan tummaihoinen brassipakki Dani Alves koski palloon. Ottelun jälkeen Espanyolin presidentti Ramon Condal mykisti eurooppalaisen jalkapalloväen myötähäpeästä antamalla yleisön käyttäytymisen arvosanaksi täyden kympin.

Häpeilemätön, avoin rasismi on valitettavan yleistä myös Espanjan maajoukkueen otteluissa. Lisäksi maassa ja maailmallakin laajalti kannatetun Real Madridin taustalta löytyy fanitoimintaa, jota ei kuvittelisi enää näkevänsä 2000-luvun jalkapallokatsomoissa.

Pahamaineisen Ultras Sur -ryhmän historiasta löytyy yhteyksiä francolaisiin fasisteihin. Äärioikeistolainen kannattajaryhmä on tehtaillut tappouhkauksia tummaihoisille pelaajille ja niiden kohteeksi ovat joutuneet myös Real Madridin omat pelaajat, kuten 90-luvulla seurassa pelannut kolumbialainen Freddy Rincón ja jopa pidetty brassipatukka Roberto Carlos.

Ultras Surin voi edelleenkin bongata Santiago Bernabeulta, joten Real Madridin johtoa ei ole kiinnostanut edes vähää puuttua fasismiin ja rasistiseen huuteluun stadionillaan. Vielä nykyäänkin ryhmän uhkaava läsnäolo on jokapäiväinen ilmiö yhdellä maan suurimmista ja seuratuimmista jalkapalloareenoista.

Vakiokupongilla pohditaan perinteiseen tapaan Englannin kahden korkeimman sarjatason taistojen lopputuloksia. Valioliigakamppailujen osalta selkeimmiksi suosikeiksi nousevat tällä kertaa kohteen 1 Stoke ja neloskohteen Queens Park Rangers.

QPR vaihtoi viime viikolla ykkösluotsiaan. Puikkoihin asettuvalla Mark Hughesilla on vaikuttava ansioluettelo ongelmaseurojen kanssa, joten Loftus Roadilla tulevaisuus näyttää pitkästä aikaa valoisalta. Vastaan asettuva Wigan ei ole voittanut viimeisestä kuudesta ottelustaan yhtään. Voitoton putki saa jatkoa, kohteeseen varma ykkönen.

Kohteen 1 Stoke taistelee tällä kaudella jopa europaikoista. Vierailija West Bromwich on vääntänyt viime viikkoina hyvin, mutta tehottomuus on vaivannut otteluita hallitsemaan pyrkivää ryhmää. Varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 21.1. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), X(2), 1, 1(2), 1(X), X, 1, 1, 1(2), 1, 1, 1(X).

Viikon väite: Walesin nummien harmaahapsi Mark Hughes nostaa QPR:n putoamisviivan yläpuolelle ja ensi kaudella seura raivaa tiensä kymmenen parhaan joukkoon Valioliigassa.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 19.1.2012.

G-lohko: Brasilian uusi tuleminen

Brasilialainen jalkapallo on ollut yllekirjoittaneelle ikuinen inspiraation lähde. Brassipelaajien taito, rytmi ja intohimo tekivät nuoreen jalkapallointoilijaan lähtemättömän vaikutuksen jo kauan sitten, muinaisella 80-luvulla.

Vuoden 1970 maailmanmestarijoukkue oli SE kaikkien aikojen joukkue. Tuolloiseen mielipiteenmuodostukseen ei vaikuttanut se fakta, etten ollut vielä syntynytkään vuonna 1970. Videot ja maagisesta ryhmästä kirjoitetut tuhannet rivit auttoivat historiannälkään. Pelé, Jairzinho, Rivelino, Carlos Alberto…huikeita pelaajia.  Jogo bonito eli kaunis peli oli tuolloin kuumin futisteesi. Sittemmin sädekehä on hieman haalistunut, mutta vanhoja nauhoja jaksaa edelleen kelailla silloin tällöin.

Vuosien 1958–70 mestaruuksien jälkeen Brasilia kävi läpi eräänlaista lamakautta. Menestystä ei tullut Socrateen kaltaisista huippunimistä huolimatta ja joukkueen puolustavammaksi muutettu pelitapa herätti laajaa kritiikkiä todella intohimoisesti jalkapalloon suhtautuvassa maassa.

Ironista oli, että paluu kultakantaan tapahtui juuri maltillisemmalla pelitavalla. Tänään tulikasteensa Etelä-Afrikan puikoissa saava Carlos Alberto Parreira luotsasi Brasilian mestaruuteen USA:n MM-turnauksessa vuonna 1994.

Tuon kultajoukkueen puolustus oli rakennettu betoninlujaksi ja pelitapa perustui pallonhallintaan ja loputtomalta tuntuvaan jauhamiseen. Vuoden 1994 Brasilia etsi väsymättä heikkoa kohtaa vastustajan ryhmityksestä ja kun se löytyi, tuon ajan taiturimaisimmat hyökkäyspään pelaajat Romário ja Bebeto lähetettiin tekemään tuhojaan.

MM-turnauksen alla päävalmentaja Dungaan Brasiliassa kohdistunut kritiikki on samansuuntaista. Dunga jätti joukkueestaan Ronaldinhon kaltaiset individualistit pois ja keskittyi valinnoissaan kurissa ja nuhteessa koko ryhmälle töitä tekeviin pelaajiin.

Se ei kaikille kelvannut. Dinhon ulostaminen aiheutti brassimediassa valtavan protestien aallon. Brasilialaisten suhtautumisen jalkapalloon tuntien tämä ei ollut yllättävää. 190-miljoonainen kansa asennoituu fanaattisesti lajiin ja jokaisella on mielipide siitä, ketä kisajoukkueeseen tulisi valita ja miten joukkueen tulisi pelata. Vuoden 1994 turnauksessa valmentaja Parreiran äitikin soitteli kisakylään ja kertoi omat näkemyksensä brassiryhmän kokoonpanosta tuleviin otteluihin.

Mielestäni Dunga on tehnyt juuri sen, mitä pitikin edellisten kisojen pettymyksen kuittaamiseksi. Tuolloin hyökkäyksen kolmikko Adriano-Ronaldinho-Ronaldo oli väsynyt ja haluton. Vuoden 2002 mestaruusloistosta oli jäljellä vain rippeet ja ylimielinen joukkue neppaili itsensä ulos puolivälierissä Ranskaa vastaan. Lähtö olisi saanut tulla jo aikaisemmin.

Nyt Brasilian joukkue on rakennettu huolellisemmin ja sambamaan sankarit tietävät, että kävelemällä ei pelejä voiteta. Copacabanan bilehirmut ovat vaihtuneet jeesusbrasseihin. Joukkueessa on todella suuri määrä uskontoon vakavasti suhtautuvia pelaajia, joten pelisuorituksiin negatiivisesti vaikuttavat hotellihuonekemut jäänevät tässä turnauksessa pitämättä. Se tietää mestaruushaaveille hyvää.

Puolustuksen tärkeimmät pelaajat ovat Mestareiden liigassa menestyneen Interin miehiä: maalivahti Júlio Cesar, toppari Lúcio sekä kovaotteinen laitapuolustaja Maicon. Barcelonan Dani Alves on myös maailmanluokan laitapakki, joten alakerran osalta brassien paketti on kunnossa.

Hyökkäykseen Brasilialla on heittää laaja joukko maailman eturivin pelaajia. Tärkeimmässä roolissa lienevät Real Madridin monipuolinen Kaká ja Sevillan kärkimies Luis Fabiano, jonka harteilla lepää päävastuu maalinteosta. Kurinalainen joukkue etenee lohkostaan jatkoon, vaikka luvassa onkin ainakin kaksi todella haastavaa ottelua. Sen jälkeen tie on auki aina taivaaseen saakka.

Portugalin 70-luvulla syntynyttä porukkaa on kutsuttu kultaiseksi sukupolveksi. Näiden setien (Luis Figo, Rui Costa, Fernando Couto ja kumppanit) joutsenlaulu nähtiin vuoden 2004 EM-turnauksessa, jossa Portugali sössi finaalin ultradefensiiviselle Kreikalle maalein 0–1. Kaikki kunnia helleeneille, mutta mielestäni Portugali teki tuossa ottelussa sen niin sanotusti itse. Tuolloin ottelun jälkeen nähtiin vuolaasti itkevä Cristiano Ronaldo. Toistuuko tämä ilmiö myös nyt alkavassa MM-turnauksessa?

Lusitaanien onneksi uutta verta on saatu nopeasti kehiin. Edellisessä MM-turnauksessa joukkue eteni välieriin, jossa se hävisi Ranskalle 0–1. Noista kisoista muistetaan erityisesti järkyttävä Hollanti-ottelu, jossa jaettiin 12 varoitusta ja neljä pelaajaa lensi punaisen kortin myötä ulos kentältä.

Etelä-Afrikkaan valitun joukkueen kirkkain tähti on kiistatta Real Madridin C. Ronaldo. Taustatuen osalta näyttää takavuosia hiljaisemmalta. Chelsean ailahteleva Deco on päättämässä maajoukkueuraansa näihin kisoihin. Hobitti on sen verran vahvasti jo auringonlaskun pelaajia, että mitään suuria mainetekoja on turha odottaa. Ratkaisevassa roolissa on Atlético Madridin kokenut Simão, jolla on erityisesti erikoistilanneosaamista. Tykki puhui karsinnoissa neljä kertaa, joten maaleja odotellaan.

Puolustuksen osalta Carlos Queirozilla riittää miettimistä. Suomalaisten edellisistä EM-karsinnoista hyvin muistama filmaava toppari Pepe on ulkona, kuten myös tärkeä laitapuolustaja Jose Bosingwa. Ricardo Carvalho ja Bruno Alves edustavat toki laatua keskuspuolustuksessa, mutta muilla saattaa tulla liian kiire taitavien brassien ja juonikkaiden norsunluurannikkolaisten paineessa.

Maaliinkaan ei ole heittää suurnimeä, joten omassa päässä saattaa ovi käydä useammankin kerran. Os Navegadores taistelee lohkon toisesta jatkopaikasta Norsujen kanssa, joten turnauksen avausottelussa on heti hurjat panokset.

Drogba, Drogba, Drogba. Siinäpä viime päivien kuumimmat uutisaiheet maailman urheilumedioissa. Chelsean ykköstykki DD loukkasi harjoitusottelussa kyynärpäänsä ja target-hyökkääjän pelikuntoa koskeva arvontalaulu on sen jälkeen raikunut kylissä ja kaupungeissa. Drogba palasi eilen joukkueensa harjoituksiin, joten toivo pelaamisesta jo turnauksen avausottelussa elää vahvana.

Drogban pelaamisella tai pelaamattomuudella on tietysti suuri merkitys Norsunluurannikon menestysmahdollisuuksille, mutta joukkueesta löytyy muitakin vastuunkantajia. Puolustuspäässä joukkoja johtaa Manchester Cityn KOLOssimainen Kolo Touré. Keskikentälle Norsuilla on heittää Didier Zokoran, Romaricin sekä Yaya Tourén kaltaisia huippumiehiä. Laidalla vauhtia pitää muun muassa Chelseassa uskomattoman hienon kevätkauden pelannut Salomon Kalou.

Suurin kysymysmerkki lienee Lokerenin maalivahti Boubacar Barry. Riittääkö pienikokoisen kassarin taso näihin karkeloihin?

Norsut joutuivat myös viimeksi haastavaan alkulohkoon, joten turha voivottelu arvontaonnen osalta on täysin turhaa – joukkue tietää, että sen täytyy venyä heti avausottelussa. Ryhmän valmennuksesta vastaava kokenut ruotsalainen Sven-Göran Eriksson osaa varmasti psyykata joukkueensa huippuvalmiuteen heti turnauksen alkuvaiheessa.

Itse uskon vakaasti, että Afrikka saa kahdeksan vuoden tauon jälkeen joukkueen puolivälieriin. Tämä joukkue on Norsunluurannikko – Drogban loukkaantumisesta huolimatta.

Totalitaristisen Pohjois-Korean joukkue on näiden kisojen kummajainen. Jengi on valmistautunut kisoihin kaikessa hiljaisuudessa ja sen pelaajista ei ole juuri kenellekään minkäänlaista ennakkotietoa lukuun ottamatta Venäjällä pelaavaa Hong Yong-jota sekä Japanin J-liigassa palloilevaa Jong Tae-setä. Viimeksi mainittu on muuten ollut maaotteluissa varsin tehokas, 22 matsissa on syntynyt 15 osumaa.

Kisoihin valmistavat harjoitusottelut ovat antaneet jonkinlaista osviittaa Pohjois-Korean pelitavasta. Kreikkaa vastaan joukkue venyi tasuriin, mutta kenraalissa tuli Nigerialta kuonoon 1–3. Kim Jong-hunin luotsaama ryhmä puolustaa tiiviisti ja omaa sitkeän asenteen. Kova työ ja hellittämätön liikkuminen ovatkin joukkueen ainoat mahdollisuudet. Tämän lisäksi tarvitaan ripaus hyvää onnea.

Pjongjangissa odotellaan varmasti vuoden 1966 ihmeen toistumista. Tuolloin Pohjois-Korea pudotti Italian alkulohkovaiheessa ja lähetti Azzurrin tomaattisateeseen vimmastuneiden italialaisten jalkapallofanaatikkojen kohteeksi. Tällä kertaa ihmetyötä ei nähdä ja maa poistuu MM-näyttämöltä ilman ainuttakaan pistettä.

Lohkon nimet ja ilmiöt – seuraa näitä:

* Avauskierroksen taisto Portugali–Norsunluurannikko. Huipputärkeä vääntö heti alkuun.
* Brasilian pelitapa. Näpertelystä kohti joukkueena pelaamista.
* Cristiano Ronaldo, Portugali. Nostaako yksin lusitaanit jatkoon?
* Portugalin alakerta. Loukkaantumisten myötä haavoittuvainen, riittääkö taso?
* Didier Drogba. Maailman kiinnostavin kyynärpää.
* Pohjois-Korea. Täydellinen kysymysmerkki.

Matsit:

ti 15.6. klo 17 Port Elizabeth: Norsunluurannikko – Portugali
ti 15.6. klo 17 Johannesburg: Brasilia – Pohjois-Korea
su 20.6. klo 21.30 J’burg: Brasilia – Norsunluurannikko
ma 21.6. klo 14.30 Kapkaupunki: Portugali – Pohjois-Korea
pe 25.6. klo 17 Durban: Portugali – Brasilia
pe 25.6. klo 17 Nelspruit: Pohjois-Korea – Norsunluurannikko

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisen MM-kisablogissa 11.6.2010.

%d bloggaajaa tykkää tästä: