AC Oululla ja Hongalla pitkä ja värikäs historia

AC Oululla ja tiistaina Raattiin Ykkösen huippuotteluun saapuvalla FC Hongalla on takanaan värikäs historia keskinäisten otteluiden osalta. Joukkueet ovat kohdanneet virallisissa otteluissa yhteensä 12 kertaa. AC Oulu on vetänyt pidemmän korren neljä kertaa. Tasapelejä on pelattu yhtä monta ja Honka on ollut myöskin neljä kertaa Laivastonsinisiä parempi.

Joukkueet pelasivat ensimmäistä kertaa samassa sarjassa kausilla 2003–05. Honka valmisteli tuolloin ensimmäistä esiinmarssiaan kotimaiseen futiseliittiin. Nousu tapahtui lopulta kaudella 2005 nykyisin HJK:ta valmentavan Mika Lehkosuon johdolla. AC Oulu seurasi perässä vain vuotta myöhemmin.

Jatka lukemista ”AC Oululla ja Hongalla pitkä ja värikäs historia”

Härkösestä Kampmaniin – neljä veijaria penkin takana

Kirjoitus on julkaistu AC Oulun ACIAA-lehden numerossa 9/2012. Kirjoituksen lähteinä on käytetty sanomalehti Kalevan arkistoa ja AC Oulun verkkosivujen uutisointia.

AC Oululla on ollut sen 10-vuotisen historian aikana kaiken kaikkiaan viisi eri päävalmentajaa. Laivastonsinisten nykyinen kippari Juha Malinen on luotsannut laivaa kaudesta 2008 lähtien. Sitä ennen seura on tahkonnut Ykköstä ja Veikkausliigaa neljän erilaisen, kiistellyn persoonan johdolla. ACIAA pureutuu tässä artikkelissa arkistojen saloihin ja käy läpi menneitä vuosia AC Oulun aikaisempien päävalmentajien näkövinkkelistä.

Jatka lukemista ”Härkösestä Kampmaniin – neljä veijaria penkin takana”

Tuulareiden uusi tuleminen

Fanaattisimpien kannattajien kansoittamilla suomalaisilla jalkapallofoorumeilla on puhuttu jo pitkään tuularikatsojista. Nimitys viittaa suomalaisten kansallisasuun eli tuulipukuun ja samalla varsinkin 1990-luvulla katsomoissa vallinneeseen hartaaseen tunnelmaan. Stadioneiden tuolloin vaisua ääniraitaa on ironisoitu vitsailemalla tuulipukujen kahinan olleen tärkein elementti lehtereiden äänimaailmassa.

Tuulari-sanalla oli alun perin puhtaasti halveksiva merkitys, mutta nykyisin sillä tarkoitetaan lähinnä sellaisia peruskatsojia, jotka eivät osallistu ääneenkannattamiseen varsinaisten faniryhmien mukana. Nämä katsojat ovat tietysti seuroille ja niiden yhteyteen muotoutuneille yhteisöille vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin fanaattisempi hc-kannattajien osasto.

Eurooppalaistyylinen kannattajakulttuuri rantautui Suomeen kannatuslauluineen ja tifoineen kunnolla vasta 2000-luvulla. Sitä ennen tuularikansa edusti suomalaista jalkapallokulttuuria kaikissa muodoissaan.

Mittavia omaan seuraan liittyviä rakkaustarinoita löytyy kotimaisten katsomoiden kaikista sektoreista. Jalkapallo on liikuttanut massoja pitkään myös Suomessa. Esimerkkejä löytyy useita. Legendaarinen Hakan maaliruisku Juhani Peltonen muistelee kirjassaan vuoden 1960 cup-finaalia Haka-RU-38, jota seurasi paikan päällä arviolta 2 500 koskilaisten kannattajaa. Cup-juna toi Helsinkiin 1 500 jalkapallointoilijaa ja loput saapuivat paikalle omilla kyydeillään.

Nämä katsojat olivat nykynäkökulmasta kenties tuulariosastoa, mutta he elivät tuolloin täysillä oman seuransa mukana. Tunnelma Olympiastadionilla oli aikalaisten mukaan infernaalinen.

Suomalaisten huonon itsetunnon myötä tällaista perinteistä kotimaista jalkapallokulttuuria ei ole koskaan arvostettu tarpeeksi. Vertailukohtaa on vuosikaudet haettu mannermaisista sarjoista, joissa katsomo- ja fanikulttuuri on ollut erilaista vuosisadan vaihteeseen saakka.

Veikkausliigan ja Ykkösen kevät oli katsojamäärien suhteen vaisu. Kiinnostuksen laskeminen liittyi talven vedonlyönti- ja lisenssifarsseihin, joilla lyötiin kapuloita suomifutiksen jo valmiiksi huojuvien vankkureiden rattaisiin. Kesäkuukausien koitettua suunta on kääntynyt. Tuularit ovat tulleet takaisin katsomoihin. Yleisömäärät ja tunnelma ovat jälleen nousussa.

Olen itse seurannut jo yli kaksi vuosikymmentä kotikaupunkini Oulun edustusjalkapalloa paikan päällä. Näiden vuosien hienompiin muistoihin kuuluu äänekkään fanikulttuurin kasvu, jonka parissa on päässyt itsekin toimimaan viime vuosina.

Tunnelma jalkapallokatsomoissa on muuttunut huomattavasti myös tuulariosastolla. Ero vaikkapa 1990-luvun tunnelmaan on silmiin (ja korviin) pistävä. Esimerkiksi Oulun Castrenilla ja Raatissa koko yleisö elää usein fanaattisesti mukana matsissa. Rytmikkäisiin taputuksiin lähtevät lähes kaikki mukaan ja ottelutapahtumia kommentoidaan värikkäästi ja äänekkäästi useista katsomonosista. Takapuoli nousee penkistä jo monella hienon maalin jälkeen tai upeasti taistelleen pelaajan vaihtuessa toiseen. Vastaavaa on havaittavissa lähes kaikilla paikkakunnilla.

Läpi ottelun kestävä laulu ja upeat tifot ovat monelle huikein ja paras keino osallistua ottelutapahtumaan. Jalkapallosta voi onneksi nauttia monella muullakin tavalla. Jokainen katsoja osallistuu näytelmään omalla tavallaan. Tärkeintä on se, että katsomossa uskalletaan näyttää tunteita ja tunnustaa väriä silloin, kun kipinä ottaa kunnolla tulta alleen. Fanikulttuurin kehittymisen ohella toivon tuulareiden uuden tulemisen jatkuvan edelleen.

Sunnuntain vakiokupongin liigaotteluista varmin voittaja löytyy kohteesta 3. IFK Mariehamnin tilanne näytti vielä talvella vaikealta, mutta Pekka Lyyski sai lopulta operoitavakseen laadukkaan ryhmän. Singaporegateen kaatuneesta TamU:sta löytyi vielä saarelaisille muutama oiva vahvistus, joten tällä hetkellä MIFK tappelee vahvasti paikasta eurokentille. Haka on taistellut toistaiseksi tuulimyllyjä vastaan hienosti, mutta joukkueen epävarma puolustus on johtanut katastrofeihin etenkin vieraskentillä. Varma ykkönen.

Ykkösen osalta luottamusta kannattaa osoittaa kohteen 4 Jipolle. Sarjan tasapeliautomaatti kohtaa hännillä rämpivän KPV:n. Jippo on kohdannut edellisessä kolmessa ottelussa sarjan kärkijoukkueet ja napannut taistoista viisi pistettä. KPV sai juuri uudeksi valmentajakseen kärkimies Henri Myntin, jonka seitinohut kokemus ei tähän hommaan riitä. Pomminvarma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 10.7. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(X), X, 1, 1, X(1), X(2), X, 2, 1(X), 1, 2(X), 1(2), 1.

%d bloggaajaa tykkää tästä: