Kansalainen Tévez

Manchester Cityn argentiinalaishyökkääjä Carlos Tévez on ollut eittämättä kuluneen valioliigakauden värikkäin pelaaja. Taskukokoisen maaliruiskun edesottamukset ovat roihauttaneet tunteet liekkeihin niin omien kuin vieraidenkin keskuudessa.

Citizensin kausi ei lähtenyt käyntiin odotetulla tavalla, vaikka seura riehui kesän siirtomarkkinoilla napaten riveihinsä supertähden toisensa jälkeen. Ongelmat kulminoituivat joulukuun alussa, kun Tévez ilmoitti seuran johtoportaalle haluavansa muualle Manchesterista ja Englannista. Joulumieltä löytyi kuitenkin sen verran, että riitaan saatiin sopu juuri ennen juhlapyhiä.

Jatkuvasti pinnalle nousseet siirtohuhut ja kertomukset vakavasta asenneongelmasta eivät ole vaikuttaneet Tévezin peliesityksiin – ainakaan näkyvästi. Tehot löytyivät tukkoisen alkukauden jälkeen ja herra on pommittanut pelaamissaan 17 otteluissa jo 12 maalia Citylle. Tapaninpäivänä taskuraketti oli vauhdissa Newcastlea vastaan masentaen pohjoisenglantilaiset jo ottelun avauskympin aikana.

Siirtojahkauksen laannuttua argentiinalainen on, hämmästyttävää kyllä, jatkanut joukkueen kapteenina ja sekin homma on näyttänyt toimivan. Tuittuilusta huolimatta pelikavereiden kunnioitus ei ole mennyt pesuveden mukana. Saaga on jälleen osoitus siitä, että mitä tahansa voi tapahtua huippujalkapalloilun loppumattomassa saippuaoopperassa.

Buenos Airesista kotoisin olevan Tévezin naamataulua koristavat rujot arvet, jotka hyökkääjä sai lapsena kuuman vesikattilan kaaduttua hänen päälleen. Tarina kertoo Tévezin ensimmäisen ammattilaisseuran Boca Juniorsin tarjonneen kärkimiehelle ilmaista leikkausta, jolla kosmeettinen haitta pystyttäisiin korjaamaan. ”El Apache” kieltäytyi kuitenkin operaatiosta vedoten siihen, että arvet ovat jo erottamaton osa kokonaisuutta nimeltä C.Tévez.

26-vuotias hyökkääjä siirtyi Englantiin syksyllä 2006 suuren kohun saattelemana yhdessä nykyisin FC Barcelonassa pelaavan Javier Mascheranon kanssa. West Ham -siirtoon liittyi tukku epäselvyyksiä. Parivaljakon pelaajaoikeudet omistaneen agenttiyhtiön taustat olivat hämäräperäiset ja lopulta West Ham joutui maksamaan ennätysmäiset viiden ja puolen miljoonan punnan sakot.

Värikkäitä olivat tapahtumat myös kesällä 2009, kun Tévez siirtyi koko jalkapalloilevan maailman yllätykseksi kahden ManU-kauden jälkeen paikallisvihollisen riveihin. Shokkisiirto aiheutti valtavan mylläkän Englannissa ja kapinaa käydään yhä kaduilla ja katsomoissa. Kansainväliset käsimerkit ovat viuhuneet puolin ja toisin myös tämän kauden kohtaamisissa.

Viime kesän MM-kisoissa Tévez osui kahdesti Meksikoa vastaan, mutta sai kokea karvaan pettymyksen, kun Diego Maradonan käärmekeitot eivät riittäneet puolivälieräpaikkaa pidemmälle.

Argentiinalaispatukan tulevaisuuden kuviot riippuvat aika pitkälti siitä, millaiset kortit Cityn manageri Roberto Mancini saa käteensä seuraavassa jaossa. Kohtuullinen menestys ja jonkin kilpailun voitto riittänee jatkosopimukseen manageriosastolla, mutta lopputulos voi olla helposti huomattavasti arkisempi, sillä kilpailu on kovaa. Tällöin joukkueessa käy taas myllerrys ja usea pelaaja saa etsiä itselleen uuden työpaikan. Siihen asti Carlos on vielä Citizen Tévez.

Loppiaisviikonlopun vakiokuponki tarjoaa haasteen jos toisenkin, vaikka FA cup -painotteiselta riviltä on löydettävissä useita pomminvarmoja merkkejä. Rohkealle pelaajalle cup tarjoaa aina hienoja mahdollisuuksia, sillä suurkaatoja nähdään vuosittain – ne on vain löydettävä ja toivottava samalla, että kukaan muu ei osu yhtä aikaa kultasuoneen.

Lauantain varmat löytyvät kohteista 6, 8 ja 12. Boltonin ja konferenssisarjoja kyntävän Yorkin tasoero on hillitön. Vierasvoitto on yhtä epätodennäköinen kuin Suomen selviytyminen EM-kisoihin nykyisestä karsintalohkostaan kolmen tappion jälkeen. Varma ykkönen.

Myös Sunderlandin ja Fulhamin vastustajat tulevat muutamaa sarjatasoa alempaa. Kotiedun myötä homma hoituu myös reservipitoisemmilla miehistöillä.

Kierroksen yllätystä kannattaa hakea kohteeseen 1. Valioliigaseura Blackburn on hakenut pelivirettään Sam Allardycen potkujen jälkeen. Championshipin piikkipaikalla jyräävällä QPR:lla on nyt loistava iskun paikka. Kohteen runkomerkiksi kakkonen, joka varmistetaan ristillä.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 8.1. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2(X), X(2), 2(X), 1, 1(2), 1, 1(2), 1, 1(X), 2, 1, 1, 2.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 7.1.2011.

Kisat pakettiin – viimeinen sammuttaa valot

On loppuanalyysin paikka. Kuukauden mittainen jalkapallonautinto päättyi varsin dramaattiseen finaalitaistoon eilisiltana Johannesburgissa. Espanja on hallitseva maailmanmestari seuraavat neljä vuotta. Vaikka takki tuntuu nyt varsin tyhjältä, on aika koota kisafiilikset yhteen ja tarkastella KU:n kisabloggaajien ennen turnauksen alkua tehtyjen arvioiden osumaprosentteja. Lunastukseen lähtevät myös kisojen mittaan hetken huumassa tehdyt päättömät lupaukset.

1. Päällimmäiset fiilikset MM-kisoista 2010? Mihin kategoriaan turnaus asettuu futisfolkloressa, legendaariset vai tylsät kisat?

Joonas Korhonen: Kisojen taso onneks parani jatkuvasti nihkeän alun jälkeen. Ei kuitenkaan mitkään legendaariset kisat, muutama valopilkku onneksi mahtui mukaan. Harmi, että finaalista putosivat kisojen hienoimmat joukkueet Saksa ja Ghana.

Omassa listassani vuoden 1990 kisat pysyvät ehdottomana ykkösenä, tosin sen vuoksi, että silloin futiskärpänen puri ensimmäisen kerran.

Pasi Palmu: Päällimmäisenä kisoista jäi positiivinen fiilis. Alkua vaivanneesta ylipuolustamisesta päästiin lopulta eroon ja nauttimaan melko hyvästä hyökkäyspelistä. Omat suosikkikisani ovat ylivoimaisesti USA:n järjestämät vuoden 1994 kisat, jolloin eurooppalaiset lähetyssaarnaajat veivät uskontoaan vääräuskoisille. Viihdyttävät pudotuspeliottelut ja joidenkin joukkueiden ympärillä pyörinyt saippuaooppera nostavat turnauksen arvoasteikossa melko korkealle.

Jaakko Alavuotunki: Kisat olivat omalla tavallaan hyvin sympaattiset ja samalla dramaattiset. Turnauksesta jäi ehdottomasti parempi maku suuhun kuin esimerkiksi edellisistä, vuoden 2006 MM-kisoista Saksassa. Afrikkalaisten joukkueiden alisuorittaminen jäi vähän painamaan mieltä, mutta uusia suosikkejakin löytyi.

Legendaosastolle päästään allekirjoittaneen papereissani vasta sitten, kun Suomi on mukana. Kollegoiden mainitsemat turnaukset (Italia ’90 ja USA ’94) ovat jääneet myös omissa muistoissani mieleen hienoina tapahtumina. Varmaankin sen takia, että nuorempana MM-kisoissa oli jotenkin hohdokkaampi meininki – innostus oli tuoretta ja siksi maukkaampaa.

2. Miksi eurooppalaiset joukkueet veivät kaikki mitalit?

JK: Varmaankin sen vuoksi, että ne olivat parempia kuin muut osallistujat.

PP: Jalkapalloilevan maailman keskus on Euroopassa. Taloudellinen hyvinvointi, huipputason tietotaito valmennuksessa ja laadukkaat pääsarjat tuo Euroopan huippumaille etulyöntiaseman kilpailussa.

JA: Pasin analyysiin ei ole juurikaan huomautettavaa. Taktinen osaaminen on Euroopassa huippuluokkaa. Hollanti, Espanja ja Saksa olivat joukkuepelaamisessa huomattavasti eteläamerikkalaisia vastustajiaan edellä puolivälierissä.

3. Mitkä joukkueet ja pelaajat olivat kisojen suola? Kuka yllätti positiivisesti?

JK: Hollannin kurinalaisuus yllätti. Odotin joukkueen pelaavan tyypillistä hollantilaisfutista, mutta se oli vaihtunut kurinalaiseen ja konemaiseen pelitapaan. Tällä kertaa se riitti finaaliin saakka.

Kisojen parasta antia oli Ghanan ja Uruguayn välinen puolivälieräottelu, kyseinen ottelu menee heittämällä kaikkien aikojen futismatsien listalla kymmenen sakkiin.

PP: Loistavia pelaajia oli kisoissa äärettömän paljon. Japanin Keisuke Honda ja Daisuke Matsui jättivät itsestään loistavan kuvan. Ensimmäinen taitojensa, jälkimmäinen periksiantamattomuutensa vuoksi. Uruguayn Diego Lugano oli joukkueensa taistelun ilmentymä.  Joukkueista positiivisimmat yllätykset tarjosivat Uruguay ja Japani. Uruguay löi kiilan eurooppalaisten menestykselle. Japani taas pelasi äärettömän viihdyttävää ja taitavaa jalkapalloa läpi kisojen.

JA: Joukkueista minut yllättivät myönteisesti taisteleva USA, kerta kaikkiaan hienot kisat pelannut Uruguay ja Afrikan mustat tähdet eli Ghana, joka toi iloa afrikkalaisille aktiivisella ja peräänantamattomalla pelitavallaan. Pelaajista jäi mieleen kaksi vahvasti esille noussutta puolustavaa keskikenttäpelaajaa; Ghanan Anthony Annan ja Uruguayn Diego Perez. Monellakin tapaa erilaisia pelaajia, mutta olivat molemmat omissa joukkueissaan tekemässä tärkeää ja näkymätöntä perusduunia, joka omalta osaltaan mahdollisti etenemisen pitkälle tässä turnauksessa.

4. Entä suurimmat pettymykset?

JK: Afrikka. Lisäksi se, kuinka tylsällä pelillä kisat voitettiin. Espanja ei välieräottelua lukuunottamatta näyttänyt missään vaiheessa parasta osaamistaan ja voitti silti mestaruuden. Etukäteen olisin ounastellut tuon välieräottelun olevan suuri klassikko, mutta ottelu oli lopulta täydellinen pannukakku.

PP: Joukkueista ehdottomasti Italia ja Ranska. Italialla menivät pelaajavalinnat pahasti pieleen, Ranskalla taas valmennus. Pelaajista suurin yksittäinen pettymys oli Cristiano Ronaldo. Kun viereltä vietiin Real Madridin supertähdet, oli Ronaldo lähes täysin aseeton.  Totta kai myös Wayne Rooney ja jopa Lionel Messi olivat kisoissa melko vaisuja.

JA: Brasilian ja Argentiinan surkeat esitykset puolivälierävaiheessa olivat eräänlainen pettymys – olisin toivonut molemmille paikkaa välierissä. Joonaksen mainitseman Afrikan panos oli myös omiin ennakko-odotuksiini nähden heikko. Englanti oli myös aivan luokaton oikeastaan jokaisessa ottelussaan.

Tähdistöön povatuista pelaajista pettivät pahiten Englannin miehistöön kuuluneet Valioliigan starbat. Todella heikkoa suorittamista. Ranskalla oli pelaajistossaan runsaasti laatua, mutta Raymond Domenechin valmennuksessa olisi itse Benny Kultajalkakin hyytynyt tavallisen kuolevaisen tasolle.

5. Kuka oli mielestäsi kisojen paras pelaaja ja miksi?

JK: Muut blogistit vastaavat todennäköisesti Diego Forlánin, mutta omissa papereissani ykkönen on Mesut Özil. Saksan pelin sielu, se riittänee perusteluksi.

PP: Jopa harmittaa heittää vastauksena tylsä Diego Forlán. Forlán oli kuitenkin joukkueelleen elintärkeä pelaaja, jonka ansioista Uruguay selvisi peräti pronssiotteluun asti. Tuo pronssiottelun päättänyt ja ylärimaan osunut vapari olisi saanut mennä isään. Se olisi kruunannut Forlánin kisat.

JA: Kompataan tässä Pasia. Forlánin merkitystä joukkueelleen ei voi liiaksi korostaa. Maagisia maaleja ja sielukasta liikkumista viheriöllä. Elegantti pelaaja, joka sai varmasti näiden kisojen aikana tuhansia, jos ei miljoonia uusia faneja.

6. Ketkä valmentajat saavat sulan hattuunsa näistä tsembaloista?

JK: Bert van Marwijk, Hollannin vieminen finaaliin on kova saavutus. Ja tietysti Diego Maradona, ihan vain sen vuoksi, että hän on Diego.

PP: Kyllähän Bert Van Marwijk erikoismaininnan Hollannin finaaliin viemisestä ansaitsee. Oscar Tabares teki Uruguayn peräsimessä myös loistavaa työtä.

JA: Kyllä. Tabares oli kisojen ykkösluotsi. Sulka myös Espanjan jäyhälle Vicente del Bosquelle, jonka joukkue oli puolustussuuntaan entistäkin huikeampi. Nolla päästettyä jatko-otteluissa kertoo paljon. Saksan Joachim Löw pesi ensin Marcello Lippin ja sitten Diego Maradonan taktisella puolella 100-0, mutta sitten tapahtui jotain mystistä. Saksa oli pelokas Espanjaa vastaan. Valmentajalla oli varmasti jotain tekemistä tämän seikan kanssa.

7. Oma All Stars -kentällisesi tässä turnauksessa?

JK: Todella vaikea valinta, paljon hienoja pelaajia varsinkin hyökkäyspäässä. Lähdenkin hyvin hyökkäysvoittoisella koostumuksella rakentamaan tätä koostumusta, koska se kuuluu jalkapalloideologiaani.

——————–Gyan—————————-
——Forlán———————-Klose———–
——————–Özil—————————–
————Sneijder——-Schweinsteiger——-
-v.Bronckhorst–Puyol—Friedrich—–Ramos
——————-Kingson————————-

Penkille: Casillas, Pique, Lahm, Müller, Mertesacker, Robben, Van Bommel ja Higuain.

Mietin jo hetken, että otan Klosen pois, laitan Müllerin laitaan ja samalla Schweini siirtyy keskelle, mutta mennään kuitenkin näin. Tulee enemmän maaleja.

PP: Pasin valinnat ohessa.

——————–Forlán——————
——Sneijder———————-Müller
——————-Özil———————–
——–Van Bommel—-Xabi Alonso—
Fucile—-Puyol—–Lugano—–Ramos
—————-Muslera——————–

JA: Nämä ovat aina omanlaisiaan fantasiakokoonpanoja, joten mennään tällä kertaa kolmella puolustajalla, joista vain yksi on periaatteessa toppari.

Müller———Suárez———Forlán—-
—————–Iniesta———————
——Schweinsteiger—–Xavi———–
—————–Annan———————
—v.Bronckhorst—-Puyol—–Ramos-
—————-Casillas——————–

Vaihdossa: Villa, Gyan, Özil, D.Perez, Donovan, Maicon, Tevez, Sneijder, K.P.Boateng.

8. Mikä oli turnauksen ärsyttävin ilmiö?

JK: Filmaaminen ja ajanpeluu, kuten aina jalkapallossa. Sääli, että nousivat finaalissa liian suureen rooliin.

PP: Vuvuzelat. Loistava afrikkalainen kannattajakulttuuri jäi täysin ärsyttävän pörinän varjoon.

JA: Mietin aluksi itsekin filmaamista ja vuvuzeloja, mutta toinen niistä kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta futikseen ja toinen valitettavasti eteläafrikkalaiseen kannattajakulttuuriin.

Molempia edellä mainittuja ärsyttävämpi ilmiö oli osan suomalaisista vallannut valtava, jopa myötähäpeää aiheuttanut gloryhunterismi. Tätä kritiikkiä ei tule ymmärtää väärin. Myötäelämisessä ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta pidän erikoisena sitä, että niin suuri osa MM-kisoja fanaattisesti seuraavista suomalaisista suhtautuu täysin välinpitämättömästi tai jopa halveksuen kotimaisiin sarjoihin ja Suomen A-maajoukkueeseen. Tämä on ilmiö, jota en vain kykene ymmärtämään. Telkkarille laulaminen ja finaalin jännääminen on varmasti hauskaa, mutta se ei koskaan pysty kilpailemaan paikan päällä koettujen elämysten kanssa, joiden pääosassa on oma paikallinen seura tai maajoukkue.

9. Palataan lopuksi vielä turnausta ennen tehtyihin veikkauksiin ja sen aikana tehtyihin lupauksiin. Missä mentiin pahiten metsään, mitkä veikkaukset onnistuivat ja milloin lunastetaan tehdyt lupaukset?

JK: Malisen kengät aion lankata lähiaikoina, se muistettakoon. Mieluiten näkisin Suárezin hoitamassa kyseistä hommaa, mutta näillä mennään, sanoi entinen liigaseuran toimitusjohtaja.

Maalikuninkaan ja kisojen yllättäjäjoukkueen ennustaminen meni pahasti metsään. Moraalisen mestarin veikkasin oikein, sillä Saksa pelasi kauneinta jalkapalloa ja Cruyffia lainatakseni: “tärkeintä ei ole voittaminen, vaan pelata hyvää jalkapalloa”.

Kisojen pahin floppi löytyi helposti, Torresin maalimäärän veikkasin vahingossa yläkanttiin, mutta annettakoon se anteeksi. Japani oli hyvä joukkue, valitettavasti tuli ehkä liian kovia vastustajia jatko-otteluissa vastaan. Olisin mielelläni nähnyt Nipponin pojat pidemmälläkin.

PP: Maailmanmestarin veikkaaminen nyt ei ihmeellisempiä ennustajanlahjoja vaatinut. Maalikuninkaan veikkaaminen ei mennyt pahasti metsään, samoin oli laita seurattavien pelaajien kanssa. Toisaalta Argentiina tai Lionel Messi eivät olleet valtavia pettymyksiä. Myös tuo Serbian hehkuttaminen tuntuu jälkeenpäin hassulta. Toisaalta se onnistui voittamaan Saksan. Suurempia lupauksia, kuten esimerkiksi kenkien lankkaamista, en tainnut ennen kisoja tehdä. Lupaukset ja vedot lyön Huuhkajien tai HJK:n matseista.

JA: Eivät menneet veikkaukset oikein putkeen. Espanjan veikkasin aivan oikein toiseksi finalistiksi, mutta Brasilia ja Norsut olivat pettymyksiä. Portugalikin eteni lohkostaan jatkoon, vaikka sen peli ei missään vaiheessa häikäissytkään. Pohjois-Korea päästi eniten maaleja, joten siinä olin sentään oikeassa. Luis Suárezia osasin hehkuttaa useaan otteeseen jo ennen turnausta, joten tuosta voinee ottaa puolikkaan sulan hattuunsa, vaikka Forlán olikin Uruguayn tehoduon maagisempi osapuoli.

Kuten on jo aiemmin todettu, joudun perusteettoman Brasilia-intoilun takia pyöräilemään yhtä soittoa Helsingistä Hämeenlinnaan. Tämä lupaus lunastetaan vielä heinäkuun aikana. Kuvamateriaalia saadaan varmasti reissun päältä myös tänne.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 12.7.2010.

Optisia harhoja

Saksan ja Argentiinan upeat ja tasapainoiset esitykset jäivät eilen kahden kammottavan tuomarivirheen varjoon. Englanti ja Meksiko kärsivät vääryyttä tavalla, joka syöpyy varmasti monen kannattajan mieliin päällimmäiseksi muistoksi näistä otteluista. Tuomareiden optisista harhoista huolimatta jatkoon menivät täysin oikeat joukkueet.

Britannian lehdistö latasi Saksa-nöyryytyksen jälkimainingeissa täyslaidallisen perin juurin kehnosti esiintyneen Englannin niskaan. Kielenkäyttö oli tuttuun tapaan värikästä. Lehdissä vaadittiin päävalmentaja Fabio Capellon eroa ”kaikkien aikojen nöyryytyksen jälkeen”.

Lieneekin vain ajan kysymys, milloin Capello saa pakata laukkunsa ja luikkia takaisin saapasmaahan häntä koipien välissä. Potkut tulevat kuitenkin kalliiksi, sillä italoluotsi oli juuri solminut uuden rahakkaan sopimuksen Englannin jalkapalloliiton kanssa. Nähtäväksi jää, kuinka kauan asian kanssa aiotaan jahkailla. Liiton ratkaisua odottaa vesi kielellä ainakin muuan Roy Hodgson.

Myös tuomaristo sai tabloideissa osakseen rajua kritiikkiä. Frank Lampardin perusteitta hylätty maali olisi saattanut vielä muuttaa ottelun kulun, mutta toisaalta Englanti oli ottelussa niin surkuhupaisan huono, että katsomossa vääntöä katsellut rolla(atto)rilegenda Mick Jaggerkin olisi vahvistanut joukkuetta. David James oli maalissa odotetun kaltainen katastrofi ja puolustuksen epäjärjestyksen kruunasi Gareth Barryn käsittämätön sekoilu, joka huipentui karmaisevaan virheeseen Saksan 4-1 -maalissa.

Meksikon kohtalo iltaottelussa oli samankaltainen. Carlos Tévez puski Argentiinan johtoon räikeästä paitsioasemasta. Meksikolaisten paketti hajosi tämän jälkeen täydellisesti ja Ricardo Osorion kaamean aivopierun jälkeen ottelun voittajasta ei ollut enää epäselvyyttä. Molemmissa tapauksissa tuomarivirhe sai aikaan ketjureaktion, joka ei ollut enää pysäytettävissä.

Englannin ja Meksikon huonot suoritukset eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että joukkueet kärsivät suurta vääryyttä eilisen kamppailuissa. Illan ottelun paitsiomaalin näkivät lähes kaikki, paitsi tilanteesta vastuussa ollut linjatuomari, joka oli ilmiselvästi väärin sijoittunut pallon sinkoutuessa kohti Argentiinan Timo Kahilaisen päänuppia.

Kyseessä oli ymmärrettävä inhimillinen virhe. Tuomariston lynkkaamisen sijasta pitäisikin keskittyä pohtimaan sitä, miten voi olla mahdollista, että yksi silmäpari voi vaikuttaa näin voimakkaasti pelin kulkuun. Aikana, jolloin teknologia mahdollistaisi salamannopeat videotarkistukset ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Videoiden avulla myös Lampardin tapauksessa koko tuomarikolmikolle sattunut optinen harha olisi ollut korjattavissa.

Keskustelu videotuomareiden käyttöönotosta tulee varmasti vilkastumaan entisestään kisojen jälkeen. Ainakin jonkinlaisen kokeilujakson aika olisi nyt. Toinen vaihtoehto on hyväksyä inhimillisten virheiden vääjäämätön todennäköisyys nykymuotoisessa jalkapallossa.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 28.6.2010.

%d bloggaajaa tykkää tästä: