A-lohko: Pojat vaikeuksissa

Pian se on käsillä. Jäljellä on viisi päivää h-hetkeen, jota jalkapallon ystävät ympäri maailman ovat odottaneet pian neljä vuotta. Kansan Uutisten kisablogissa käydään tällä viikolla läpi turnauksen ennakkoasetelmia lohkoittain. Analyysit potkaistaan käyntiin kisojen lohkosta A.

Kisojen isäntämaa pelaa perinteisesti ensimmäisessä lohkossa. Ensimmäisenä Afrikan maana MM-kisoja isännöivä Etelä-Afrikka avaa tanssit perjantaina ottelulla Meksikoa vastaan. Bafana Bafanan eli ”poikien” otteluista tunnelmaa ei varmasti puutu. Raivostuttavan äänekkäiden vuvuzela-torvien kakofonia siivittänee aktiivista peliotetta suosivan kotijoukkueen mellevään lentoon. Tapana ei ole ollut jarrutella ja Bafana Bafana tekee sitä tuskin nytkään, vaikka varsinainen pelillinen identiteetti on ollutkin jo pitkään kadoksissa.

Joukkueen menestysmahdollisuudet näyttävät valitettavan ohuilta. Isäntämaa ei ole MM-kisojen historiassa pudonnut koskaan alkulohkovaiheessa, mutta nyt tämän taian rikkoutuminen on hyvin lähellä.

Vuoden 1996 Afrikan mestaruuden jälkeen Etelä-Afrikkaa hehkutettiin tulevana afrikkalaisen jalkapallon johtotähtenä ja kansainvälisten karkeloiden kestomenestyjänä. Apartheidin ikeestä vapautuneista townshipeistä piti nousta bussilasteittain huippunimiä, jotka nostaisivat maan futiksen maailman huipulle.

Toisin kävi. Etelä-Afrikka on ajelehtinut jo pitkään päämäärättömästi vailla pitkäjänteistä suunnitelmaa ja valmentajaa on vaihdettu jatkuvasti. Tehtävä on ollut yhtä helppo kuin lasimurskalla kävely paljain varpain. Nyt puikoissa on brassi Carlos Alberto Parreira, joka muistetaan vuoden 1994 maailmanmestaruudesta kotimaansa joukkueen peräsimessä.

Vaikka viime kesän Confederations Cupissa pelit sujuivatkin varsin mainiosti, valmistautuminen turnaukseen on ollut jälleen repaleista. Joukkueen suurin tähti, Evertonin Steven Pienaar jätti suurimman osan harjoitusotteluista väliin. Eräänä syynä tähän on pidetty Pompey-toppari Aaron Mokoenan ja Pienaarin viimetalvista välikohtausta Englannin Valioliigan ottelussa. Mokoena sukitti joukkuekaveriaan surutta ja tunteet kävivät varsin lämpöisinä tilanteen jälkeen.

Sateentekijöistä on pulaa. Yrittäjiä on riittänyt, mutta esimerkiksi takavuosien Nations Cup -sankari Benni McCarthy ei ollut riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa lunastaakseen paikan kisajoukkueessa. Löytääkö Parreira joukkueeseensa maalitykin? Kuumin nimi tähän tehtävään lienee Ranskan sarjoissa aikoinaan flopannut 25-vuotias Katlego Mphela. Ei näytä hyvältä.

Vaikka afrofutiksen ja Etelä-Afrikan suurena ystävänä toivonkin ehdottomasti Bafana Bafanan jatkopaikkaa, tämä skenaario näyttää epätodennäköiseltä. Värikästä ja hyökkäävää peliä nähdään kuitenkin varmasti.

Kaksinkertaisen maailmanmestarin (1930 ja 1950) Uruguayn joukkue tunnettiin takavuosina puolirikollisesta pelityylistään. Los Charrúas oli aggressiivinen ryhmä, joka ajoi surutta vastustajan jaloille. Vaikka henkilökohtaisesti arvostankin kovaa taklaavia pelimiehiä, erityisesti 1980-luvulla Uruguayn tapa pelata jalkapalloa oli järkyttävä. Muistan edelleen elävästi vuoden 1986 kisat, joissa Etelä-Amerikan maantierosvoiksi nimitetty ryhmä teloi vastustajan taitoniekkoja lasarettiin lähes jokaisessa ottelussa. Eräs törkeimmistä taklauksista nähtiin ottelussa Skotlantia vastaan, jossa Uruguayn Jose Batista teloi Gordon Strachanin sairaalaan jo 56 sekunnin pelin jälkeen.

Takavuosien pelitavan aiheuttama imagohaitta on ollut syvä, vaikka 2000-luvulla Uruguay on luottanut enemmän taitoon ja tiiviiseen joukkuepeliin. Maanosansa karsinnoissa viidenneksi sijoittunut ja jatkokarsinnoissa Costa Rican lyönyt joukkue on saanut valmistautua turnaukseen kaikessa hiljaisuudessa huomion keskittyessä latinalaisen Amerikan osalta Brasilian ja Argentiinan kaltaisiin suurjoukkueisiin.

Joukkueesta löytyy suuri määrä aliarvostettuja eurosarjapuurtajia ja tulevaisuuden nimiä, kuten Barcelonan lupaava Martín Cáceres.

Kirkkaimmat timantit löytyvät hyökkäyspäästä. Atlético Madridin Diego Forlán ja Ajaxin suurlupaus Luis Suárez ampuvat paljon maaleja, mikäli ruokinta vain toimii.  Jatkopaikka on täysin realistinen tavoite. Maalikuningasveikkauksiin osallistuvien kannattaa huomioida erityisesti Suárez. Itse aion ainakin sijoittaa kyseiselle jantterille muutaman roposen.

Meksikolaiset ovat jalkapallohullua kansaa. Ja mikäs on ollessa, kun joukkue on menestynyt MM-kisoissa oikeastaan aina hyvin. Maa on ollut mukana kisoissa jo 13 kertaa ja edennyt kahdesti puolivälieriin. Onnistumiset sattuivat kotikisoissa vuosina 1970 ja 1986.

Perinteisesti eurooppalaisille oudommilla oman sarjan pelaajilla lastatusta Meksikon laivasta löytyy tällä kertaa tukku kansainvälisiä tähtiä. Henkilökohtaisesti odotan ainakin Arsenalin taskukokoisen Carlos Velan läpimurtoa parrasvaloihin.

Myös meksikaanien leirissä on kuohunut ennen MM-turnausta. Spursin kärkimies Giovani dos Santos tulistui ja uhkasi poisjäännillä, kun päävalmentaja Javier Aguirre kenkäisi maaliruiskun pikkuveljen Jonathanin ulos kisakoneesta.

Barcelonan hyökkääjän pudottaminen oli toki yllätys, mutta joukkuehengelle tällaiset itkuraivarit eivät varmasti tee hyvää. Kokeneiden veteraanien, kuten Rafa Marquezin, keskikentän ikitaistelija Gerardo Torradon ja jo 37-vuotiaan ”Meksikon Litmasen”, Cuauhtémoc Blancon johtavat roolit joukkueen hierarkiassa tulevat tällaisten tilanteiden jälkeen korostumaan entisestään.

Raymond Domenechin käsittelyssä sieluttomaksi ja innottomaksi ryhmäksi muuttunut Ranska lähtee kisoihin hämmentyneissä ja ristiriitaisissa tunnelmissa. Joukkue selvisi vaivoin kisoihin pelin ollessa karsintavaiheessa todella pahasti sekaisin. Tyytyväinen saattoi olla vain Domenech itse, joka kuittasi kisapaikasta rapeat 800 000 euroa Ranskan jalkapalloliiton maksamien bonusten muodossa.

Seinessä on virrannut runsaasti vettä sitten vuosien 1998 ja 2000 menestyksen. Potentiaalia Ranskalta löytyy edelleen, mutta se ei ole jalostunut onnistumisiksi enää pitkiin aikoihin, jos vuoden 2006 puolivahingossa tullutta finaalipaikkaa ei lasketa. Domenechin suosima kyyninen pelitapa on houkutteleva vaihtoehto myös nyt, sillä lohkon muut joukkueet pyrkivät varmasti pitämään palloa ja olemaan aktiivisia.

Toisaalta vuoden 2006 MM-kisojen yllätysvoitto laiskasta ja ylimielisestä Brasiliasta tuli rennolla ja aktiivisella pelitavalla, joten Domenech joukkoineen saattaa yllättää tällä kertaa. En ole koskaan erityisesti pitänyt Ranskan joukkueesta. Tuossa matsissa takki kuitenkin kääntyi hetkellisesti, vaikka olenkin gloryhuntannut Brasiliaa aina vuoden 1994 kisoista lähtien.

Thierry Henryn ratkaisevaan maaliin johtanut käsivirhe jatkokarsintaottelussa Irlantia vastaan puhuttaa vieläkin. Sattumusta on arvosteltu myös Ranskassa. Vuoden 1998 kisojen kultamitalisti Bixente Lizarazu kuvasi tapausta toissa viikolla häpeälliseksi kaivaen vielä maata kisoihin valmistautuvan joukkueen alta. Sinänsä erikoista, että myös kotimaassa jaksetaan vielä puukottaa Henryä, vaikka virhe oli täysin ottelun puhaltaneen ruotsalaiserotuomari Martin Hanssonin syytä. Ilmiö tuntuu jotenkin suomalaiselta.

Henryä saattaa odottaa sama kohtalo kuin seksiskandaalissa ryvettynyttä Chelsean John Terryä, joka joutui kevään valioliigaotteluissa valtaisen vihellyskonsertin kohteeksi joka kerta koskettuaan palloon. Itse toivon, että kisayleisöltä löytyy sen verran urheiluhenkeä, että ranskalaiskärki saa keskittyä pelihommiin rauhassa.

Mikä on sitten tämän huipputasaisen lohkon jatkopaikkojen kohtalo? Vedonlyöjien arvioissa Ranska on niukka ennakkosuosikki muiden joukkueiden jäädessä rinta rinnan taistelemaan lohkon kakkospaikasta. Sydän toivoo Etelä-Afrikan ja Meksikon jatkopaikkaa, mutta jos päältä kysytään, neljännesvälieriin etenevät Ranska ja Uruguay. Ensimmäisen kierroksen ottelut kertovat paljon suunnasta.

Lohkon nimet ja ilmiöt – seuraa näitä:

* Steven Pienaar, Etelä-Afrikka. Koko maa katsoo keskikenttäpelaajan suuntaan, kestääkö pää?
* Vuvuzela-torvet.  Kuinka moni säätää kotikatsomoissa äänettömälle jo ensimmäisen jakson aikana?
* Ranska.  Löytyykö sielu ja sydän?
* Thierry Henry, Ranska.  Nouseeko surullisen hahmon ritari vaihtomiehen roolista ratkaisijaksi?
* Carlos Vela, Meksiko. Arsenal-laiturin lopullinen läpimurto maailman eliittiin tapahtuu näissä kisoissa
* Cuahtemoc Blanco, Meksiko. Veteraani taitaa maalinteon MM-tasolla, nähdäänkö Roger Milla -ilmiö?
* Uruguayn kärkipari. Taidokasta peliä ja tukuittain maaleja?

Matsit:

pe 11.6. klo 17.30 J’burg: Etelä-Afrikka – Meksiko (TV2 klo 16.10-19)
pe 11.6. klo 21.30 Kapkaupunki: Uruguay – Ranska (TV2 klo 21-23.30)
ke 16.6. klo 21.30 Pretoria: Etelä-Afrikka – Uruguay (TV2 klo 21.10-23.30)
to 17.6. klo 21.30 Polokwane: Ranska – Meksiko (TV2 klo 21-23.30)
ti 22.6. klo 17 Rustenburg: Meksiko – Uruguay*
ti 22.6. klo 17 Bloemfontein: Ranska – Etelä-Afrikka*

* Päätöskierroksen peleistä toinen suorana, päätetään myöhemmin

Kirjoitus on julkaistu KU:n MM-kisablogissa 7.6.2010.

Luovan futiksen juhlaa Afrikassa

Ensi viikosta alkaen jalkapalloväen katseet suuntautuvat noin kuukauden ajaksi Afrikkaan, kun Ghanan Accrassa potkaistaan käyntiin Afrikan mantereen suurimpiin jalkapallotapahtumiin lukeutuva African Cup of Nations. Euroopan mestaruuskisoja vastaava tapahtuma järjestetään nyt jo 26. kerran. Kahden vuoden välein järjestettävän turnauksen isäntänä toimiva Ghana järjestää kisat jo neljättä kertaa.

Ensimmäinen turnaus järjestettiin vuonna 1957 Sudanissa. Isäntämaa on selviytynyt voittajaksi peräti yksitoista kertaa. Kultamitaleita on juhlittu kaiken kaikkiaan kolmessatoista eri maassa. Eniten mestaruuksia löytyy Egyptiltä, joka on vienyt kannun mukanaan viisi kertaa. Neljään pyttyyn ovat yltäneet Ghana ja Kamerun. Edellisissä kisoissa tittelin voitti Egypti, joka löi finaalissa Norsunluurannikon rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Tapahtuma herättää suurta huomiota ympäri maailmaa, sillä turnaus on ollut perinteisesti erittäin viihdyttävä. Afrikkalaisten joukkueiden taktinen osaaminen on usein vajavaista, varsinkaan puolustuspelin organisointi ei ole koskaan ollut ryhmien vahvin osa-alue. Peli on mielikuvituksellista ja erittäin luovaa. Maalitilanteita syntyy siis liukuhihnalta. Afrikkalaisen hallitun kaaoksen negatiivinen puoli löytyy välillä täysin överiksi menevässä taklauspelissä. Törkeitä jaloille potkiskeluja nähdään turhan usein.

Erikoisen ajankohtansa takia turnaus on aiheuttanut takavuosina harvinaisen paljon harmaita hiuksia Euroopan suursarjojen seurapomoille. Tilanne on sama myös tänä vuonna. Moni huippuseura menettää avainpelaajansa kuukauden ajaksi kesken vilkkaimman sarjakauden. Viimeksi Englannin Valioliigan Chelsean johtoportaaseen kuuluva Bruce Buck arvosteli rajusti turnauksen ajankohtaa. Buckin mukaan on täyttä hulluutta pelata näin raskas turnaus tässä vaiheessa vuotta. Chelsean tapauksessa raivon voi ymmärtää. Neljä seuran avainpelaajaa matkustaa Ghanaan.

A-lohkossa pelaava isäntämaa lukeutuu turnauksen suurimpiin ennakkosuosikkeihin. Marokko, Guinea ja Namibia haastavat Chelsean Michael Essienin kipparoiman “Black Starsin”. Kaksi ensin mainittua joukkuetta aiheuttanevat suurimmat ongelmat isännille. Molemmista ryhmistä löytyy tukku Euroopan huippusarjojen pelaajia. Suurin mielenkiinto kohdistuu Guinean lupaavaan pelinrakentajaan Pascal Feindounoon sekä Kiovan Dynamossa maaleja paukuttelevaan Ismaël Boungaraan. Marokon laadun takaa Afrikan kentät hyvin tunteva veteraanivalmentaja Henri Michel.

Kestomenestyjät Norsunluurannikko ja Nigeria ovat vahvoilla turnauksen kuolemanlohkoksi tituleeratussa B-lohkossa. Molemmilla joukkueilla on todella pelottava hyökkäyskalusto. MM-kisoissa ihastuttanut Norsunluurannikko on turnauksen suurin voittajasuosikki. Mali yrittää laittaa kapuloita “Norsujen” ja Nigerian rattaisiin Sevillasta tutun voimakaksikon johdolla: Freddie Kanouté ja Seydou Keita kuuluvat turnauksen mielenkiintoisimpiin pelimiehiin. Beninin osaksi jää heittopussin rooli. C-lohkossa suosikin viittaa kantaa Kamerun. “Lannistumattomien leijonien” ohella hallitseva mestari Egypti on lähellä jatkopaikkaa. Barcan maalitykki Samuel Eto’o on lohkon kuumin nimi. Sudanin ja Sambian mahdollisuudet ovat hyvin ohuet.

Turnauksen viimeinen lohko vaikuttaa ennakkoasetelmiltaan kaikkein kimurantimmalta. Kaikilla neljällä joukkueella on hyvät mahdollisuudet edetä pudotuspeleihin. Vuoden 2002 MM-kisoissa loistanut Senegal hakee menestystarinalleen jatkoa varsin laadukkaalla ryhmällä. Tuleva MM-kisaisäntä Etelä-Afrikka rakentaa puolestaan joukkuettaan jo tulevaa turnausta ajatellen. Brassi Carlos Alberto Parreiran luotsaama “Bafana Bafana” pelaa kovien paineiden alla. Hyvää tulosta odottaa koko maa presidentti mukaan lukien. Blackburnin Aaron Mokoena ja Evertonin Steven Pienaar ovat joukkueen ehdottomat avainpelaajat. Angolalla ja Tunisialla on myös hyvät mahdollisuudet edetä jatkoon.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 28.1.2008.

%d bloggaajaa tykkää tästä: