Aloitin Kansan Uutisten jalkapallokolumnistina toukokuussa 2007, kun eduskuntaan tuona keväänä valittu Paavo Arhinmäki luovutti soihdun allekirjoittaneelle ja Olli Kohoselle. Sittemmin tiimissä ovat toimineet ansiokkaasti ohellamme myös Elina Vainikainen ja Pasi Palmu.
Nyt, lähes viisitoista vuotta myöhemmin, on joutsenlaulun aika. Tämä on palstan viimeinen kolumni. Kansan Uutisten uudistuessa on hyvä hetki siirtyä uusien haasteiden pariin.
Jatka lukemista ”Viimeinen sammuttaa valot”Palloliitto valitsi viime viikonloppuna uudeksi puheenjohtajakseen Pertti Alajan. Liittokokouksen sunnuntaina tekemä ratkaisu on tietyllä tapaa paluu menneisyyteen, sillä Alaja toimi liiton tehtävissä pääsihteerinä jo pari vuosikymmentä sitten. Jalkapalloväki sai joka tapauksessa haluamansa. Nyt liittoa johtaa aito futisihminen.
Alajaa rusikoitiin julkisuudessa takavuosien kähmintäkuvioilla, mutta uusi puheenjohtaja sai tästä huolimatta enemmistön taakseen jo ensimmäisellä kierroksella. Tämänkertaisessa prosessissa merkittävää oli se, että Alaja valittiin tehtävään avoimen keskustelun päätteeksi. Edellisen valintakierroksen kaltaista isojen poikien kabinettipeliä ei siis kaikeksi onneksi nähty.
Korruptio on ollut eräs jalkapalloyhteisöä eniten vaivanneista vitsauksista viime vuosina. Ruskeista kirjekuorista on puhuttu paljon myös vuoden 2018 ja 2022 MM-kisojen kisaisäntiä koskeneen valintaprosessin yhteydessä. Tapahtumaketjuun sisältyneet epäselvyydet ovat langettaneet synkän varjon lajin kattojärjestön FIFA:n ylle.
Monen mielestä Venäjän ja Qatarin valinnat osoittavat, että viimeistään nyt korruption mädättävä vaikutus on ulottunut jo organisaation korkeimmalle portaalle asti.
Vuoden 2022 kisat saanut Qatar käytti jo hakuvaiheessa yli 500 miljoonaa euroa hankkeensa toteutumisen varmistamiseksi. Muista vaihtoehdoista esimerkiksi Australian hakemus oli teknisiltä ja taloudellisilta osiltaan aivan toista luokkaa, mutta sheikkien rahalla rakentama satu lumosi valintakomitean.
Myös Venäjän valinta oli monella tapaa erikoinen ratkaisu. Maan talous on epävakaassa tilassa. Vladimir Putinin hehkuttaman, kaikkien aikojen viihdeshow’n kustannukset kuittaavat venäläiset veronmaksajat. Myös Stadioneja täytyy modernisoida rankalla kädellä. Kisaisännyys onkin herättänyt yllättävän paljon kritiikkiä Venäjällä, jopa urheiluihmisten keskuudessa. Turnauksen hinta on tavallisen venäläisen näkökulmasta sen tuottamaa hyötyä suurempi.
Suomalaisessa urheilumediassa spekuloitiin Birminghamissa viimeksi päätään nostaneen brittihuliganismin tuhonneen Englannin mahdollisuudet kisaisännyyteen. Arvio on täysin pielessä. Jos huliganismiongelma todellisuudessa vaikuttaisi valintaan, MM-kisoja ei olisi koskaan pitänyt myöntää Venäjälle. Satojen ihmisten massiiviset joukkotappelut ja ammattimainen huligaanitoiminta ovat Venäjällä arkipäivää.
Myös meikäläiset perhekannattajat ovat saaneet maistaa venäläisen jalkapallokulttuurin pimeää puolta. Kesän 2009 tapahtumat Töölössä ennen Suomi–Venäjä -karsintaottelua ovat monella vielä tuoreessa muistissa. Tuolloin Pietarin Zenitiä seuraavat elämäntapahuligaanit hyökkäsivät suomalaisfanien rauhanomaisen kulkueen kimppuun ja jälki oli todella pahannäköistä.
Venäjän valinnan voi ongelmista huolimatta jotenkin vielä ymmärtää. Kyseessä on kuitenkin jalkapallossa ja muussa urheilussa kunnostautunut maa, jolla on kokemusta suurten urheilutapahtumien järjestämisestä.
Qatarin tapauksessa ratkaisu oli todella omituinen. Maassa ei ole oikeastaan minkäänlaista jalkapallokulttuuria. Myös kestävän kehityksen kannalta valinta on käsittämätön. Aavikolle rakennetaan öljyrahalla kymmenen stadionia, jotka puretaan kisojen päätteeksi ja siirretään muualle. Luvassa on kaikkien aikojen muovisin kisatapahtuma. Samalla periaatteella kisat voitaisiin järjestää vaikka kuussa.
Persianlahden kesäilmasto ei sovellu hirvittävän kuumuuden takia jalkapalloiluun, joten stadioneille täytyy rakentaa valtavat ilmastointijärjestelmät. Toinen vaihtoehto on siirtää kisat talvelle, mikä sekoittaisi täysin kansainvälisen seurajoukkuefutiksen aikataulut. FIFA:ssa näiden ongelmien huomioiminen on tapahtunut jälkijättöisesti.
Jatkossa kisojen valintaprosessia täytyy uudistaa kovalla kädellä. Seteliselkärankaisten komiteat on purettava ja korvattava ääni per jäsenmaa -periaatteella. Laajentamalla järjestön merkittävämpään päätökseen osallistuvaa ihmisjoukkoa, ruskeiden kirjekuorien vaikutus vähenee väistämättä. Tehtyjen valintojen osalta vahinko on kuitenkin ehtinyt jo tapahtua. Maailman hienoimman urheilutapahtuman arvostus on kokemassa melkoisen inflaation. Setelit ovat saaneet taas kädet kutiamaan.
Vakioveikkaajien joululahjat jaetaan perinteisen Tapaninpäivän ottelukierroksen yhteydessä. Englantia koetteleva lumikaaos saattaa vielä vaikuttaa otteluiden järjestämiseen, joten kohteiden tilanne kannattaa tarkistaa vielä pelipäivän aamuna.
Liigaotteluiden varmimmat voittajat löytyvät kupongin alkupäästä. Kohteen 1 Manchester United on tarrannut vahvasti kiinni mestaruuspokaaliin Chelsean kompuroinnin myötä. Tapanina Old Traffordilla vastaan asettuva Sunderland on kevyttä kauraa manchesteriläisten käsittelyssä. Varma ykkönen.
Championshipin puolella kiinnostavin pelattava on Leeds, joka matkaa Leicesterin vieraaksi kohteessa 9. Kuntopuntarin kärkipäähän noussut Leeds kärkkyy suoran nousijan paikkaa ja on vahva suosikki pisteille keskikastin ”Kettuja” vastaan. Kohteeseen varma kakkonen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 26.12. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 2(1), 1, X(2), 1(2), 1, X, X(1), 2, 1(X), 2(1), 1, X.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 23.12.2010.
Jälkihuomautus: –
Globalisaation edetessä ihmisten liikkuminen maasta toiseen ja mantereelta toiselle on muuttunut yhä helpommaksi – ainakin länsimaisesta näkökulmasta. Muun muassa ihmissuhteet, työ ja opiskelu liikuttavat suuria massoja paikasta toiseen.
Kansainvälistymisen myötä kansalaisuuden käsite on muuttumassa yhä abstraktimmaksi ja vaikeammin hahmotettavaksi. Yhä useammalla ihmisellä on esimerkiksi kaksoiskansalaisuus, joten kulttuurinen tai etninen tausta tai joku muu ominaisuus eivät määritä automaattisesti ihmistä osaksi jotain tiettyä kansallisvaltiota enää kuin korkeintaan ajatuksen tasolla.
Sama kehitys on ollut nähtävissä pitkään myös jalkapalloviheriöillä. Pelaajalla saattaa olla monta passia esimerkiksi perhesuhteiden tai siirtolaisuuden takia, joten maajoukkue-edustusten suhteen moni joutuu tekemään valintansa useasta vaihtoehdosta.
FIFA:n sääntöjen mukaan pelaaja ei voi pelata A-maaotteluita kuin yhden maan maajoukkueessa. Joukkuevalinta on siis aina lopullinen.
Monet valitsevat jalkapalloilullisen kotimaansa menestysmahdollisuuksien mukaan. Vuosituhannen vaihteessa sekä MM- että EM-kultaa voittaneen Ranskan joukkue oli taustaltaan monikulttuurinen. Pelaajista monen juuret olivat gallien entisissä siirtomaissa.
Eräs heistä oli muuan Zinedine Zidane. Algerialaistaustainen pallojonglööri ei olisi koskaan voittanut kannun kannua kansainvälisissä mittelöissä, jos olisi edustanut Ranskan sijasta omaa ”kakkosvaihtoehtoaan”. Sydän kuitenkin sykkii edelleen myös Algerialle, sillä Zidane nähtiin Etelä-Afrikan MM-kisoissa katsomassa Algerian alkulohkon taistoa.
Erilaiset kaksoiskansalaisuudet aiheuttavat usein varsin skitsofreenisia tilanteita. MM-turnauksessa puolivälieriin edenneen Saksan maajoukkueen ghanalaistaustaisen Jérôme Boatengin veli Kevin-Prince Boateng edusti Die Mannschaftin sijasta Ghanaa. Alkulohkon ottelussa veli kohtasi siis veljen toisen maajoukkueen paidassa.
Futaajien edustusoikeuksiin liittyvät kysymykset ovat nousseet julkisuuteen myös Suomessa, kun Liverpoolin Lauri Dalla Vallen arvontalaulu maajoukkue-edustuksensa suhteen on yhä vain jatkunut. Dalla Vallella on perhetaustansa takia oikeus edustaa joko Suomea tai Italiaa.
Maajoukkueen päävalmentaja Stuart Baxter ehti tällä viikolla jo julkisesti ihmetellä suurlupauksena pidetyn hyökkääjän jatkuvia kieltäytymisiä A-maajoukkue-edustuksista, joita Suomi on hyökkääjälle tarjonnut viime aikoina enemmän kuin tarpeeksi. Pelaaja itse on todennut keskittyvänsä tällä hetkellä luomaan uraa ainoastaan seurajoukkueessa.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Dalla Vallen nykyinen valmentaja on Huuhkajien ex-luotsi Roy Hodgson, jonka luulisi ymmärtävän maajoukkue-edustusten antavan nuorille pelaajille huikeasti kokemusta ja mahdollisuuksia uusiin edistysaskeliin. Vastuu luo lisää itseluottamusta ja kovien pelien myötä myös taidot ja paineensietokyky kehittyvät.
Vetkuttelun taustalla piilevät syyt ovat opportunistiset. Italialais-suomalaisessa perheessä kasvanut Dalla Valle on kertonut aiemmin pelaavansa Suomen paidassa vain siinä tapauksessa, jos portit astetta kovatasoisempaan Italian ryhmään sulkeutuvat.
Urheilijan tulisi toki saada edustaa sitä maata, jolle sydän sykkii toden teolla. Siinä mielessä myös Dalla Vallella on täysi oikeus valita jatkossa Suomen ja Italian väliltä. Moni pitää kuitenkin melko kyynisenä tällaista maajoukkueshoppailua, jossa nokka kääntyy sen sateenkaaren päähän, jossa odottaa suurin saavi mainetta ja mammonaa.
Suoraselkäistä olisi tehdä päätös pelioikeusasian suhteen mahdollisimman pian. Muuten palavat sillat moneen suuntaan.
Sunnuntain vakiorivi koostuu tuttuun tapaan kotimaan kenttien kamppailuista. Viikonlopun kierros on tällä kertaa astetta kinkkisempi. Varsinkin liigakohteet ovat poikkeuksetta tasaisia vääntöjä, joista suursuosikkeja on hankala löytää.
Viikon pomminvarmat löytyvät Ykkösen kohteista 7 ja 8. PK-35 Vantaa tipahti karsijan paikalta hävittyään keskiviikkona FC Espoolle ja hakee nyt paluuta voittojen tielle MP:tä vastaan. Mikkeliläiset ovat piristyneet karmean alkukauden jälkeen, mutta taso ei riitä laadukasta vantaalaisryhmää vastaan. Varma ykkönen.
Kohteessa 8 Rovaniemen Palloseura saa vastaansa kauden yllättäjän, FC Espoon. Keväästä asti Ykköstä hallinneen RoPS:n kone on yskähdellyt viime aikoina. Motivoitunut kotijoukkue ja pitkä matka ovat ailahtelevalle ja kokemattomalle Espoolle kuitenkin liian kovia paloja purtavaksi. Ykkönen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 8.8. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(X), 1, X(2), 1(2), 2, 2, 1, 1, 2(X), 2(X), 2(X), 2, 1.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 6.8.2010.
Jälkihuomautus: Vihjerivillä 4+2 oikein.
Tarkkasilmäisimmät katsojat huomasivat viime tiistain MM-välieräottelussa Uruguayn joukkueen pelipaidan rintamuksessa komeilevat neljä tähteä. Tähti on jalkapallon symboliikassa mestaruuden merkki. Maailmanmestaruuksia Uruguayllä on kuitenkin vain kaksi. Lisätähdet ”La Celesten” puseroon tulevat vuosien 1924 ja 1928 olympialaisten kultamitaleista.
Maailmanhistorian ensimmäiset jalkapallon MM-kisat pelattiin vuonna 1930. Sitä ennen Telluksen futisherruus ratkaistiin olympiakisoissa.
Kultamitaleista taisteltiin ensimmäistä kertaa maajoukkueiden kesken vuonna 1908 Lontoossa. Olympiakultaa voitti tuolloin Iso-Britannian joukkue. Turnauksessa oli tosin mukana ainoastaan kolme maata, joten kovin hurjasti ei joutunut brittien joukkue mestaruutensa eteen rehkimään.
Suomen jalkapallohistorian tähän mennessä suurin hetki nähtiin Tukholman olympialaisissa vuonna 1912. Suomi löi alkulohkossa Italian ja Venäjän edeten välierävaiheeseen saakka. Semifinaalissa tuli seinä vastaan, mutta legenda oli jo syntynyt.
Suomen joukkue koostui pääosin Helsingin IFK:n pelaajista höystettynä viipurilaisella maalivahdilla August Syrjäläisellä.
Maajoukkue kohtasi välierässä Englannin, joka joutui tekemään täyden päivätyön saavuttaakseen paikan loppuottelussa. Pronssista Suomi pelasi Hollantia vastaan ja hävisi rökälelukemin 9–0. Joukkue oli viihtynyt kaupungilla edellisen yön ollen siinä uskossa, että mitalista otellaan vasta päivää myöhemmin.
Ryhmän kapteenina loukkaantumiseensa asti toiminut Kaarlo Soinio suomi myöhemmin kovin sanoin joukkueensa esitystä. ”On syytä kysyä, onko suomalainen jalkapallojoukkue pelannut koskaan huonommin tai oikeammin sanottuna laiskemmin”, Soinio kirjoitti Suomen Urheilulehdessä turnauksen jälkeen.
Kaarlon pikkuveli, kisojen aikaan vasta 17-vuotias Eino Soinio oli joukkueen suurin tähti ja keräsi ylistäviä arvioita esityksistään keskustukimiehenä.
Nuorempi Soinio teki myöhemmin pitkän uran urheilutoimittajana Helsingin Sanomissa. Suomifutiksen raamattuna tunnettu Rakas jalkapallo -teos kertoo Soinion olleen kynämiehenä yhtä värikäs kuin pelaajana. Soinio sai 1920-luvulla Palloliitolta kolmen kuukauden pannan kritisoituaan liian kärkevästi pelikavereidensa esityksiä HS:n urheilupalstalla.
Olympiahuuhkajien mielenkiintoisin pelaaja oli myöhemmin pirtukuninkaana mainetta niittänyt Algot Niska. Laulaja Dannyn isoisä salakuljetti 20- ja 30-luvuilla viinaa Suomeen niin Ruotsista kuin Virostakin. Toisen maailmansodan ensimmäisinä vuosina Niska kuljetti tavaran ohella myös ihmisiä. Viinakeisari auttoi tuolloin Saksan juutalaisia pakenemaan natsien vainoja.
Salakuljettajia ei ole sittemmin nähty suomifutiksessa, jos Kotkan TP:ssä ja Lappeenrannan Rakuunoissa vaikuttanutta Aleksei Guloa ei lasketa. Venäläistoppari kuului vuosituhannen alussa laajaan tupakan ja alkoholin salakuljetusrenkaaseen ja joutui vuonna 2003 puoleksi vuodeksi telkien taakse.
Sunnuntain vakiokierroksella pyritään toivottavasti salakuljettamaan viinan sijasta palloja vastustajan maaliin. Kupongilta löytyy 3 kappaletta Veikkausliigan, neljä Ykkösen ja kuusi Kakkosen ottelua. Kierroksen varmimmat merkit kannattaa asentaa kohteisiin 4 ja 11.
Kohteessa 4 PS Kemi matkaa Vantaalle PK-35:n vieraaksi. Kemiläiset aloittivat kauden varsin mainiosti, mutta viime kierroksilla kone on osoittanut hyytymisen merkkejä. PK on voittanut neljä edellisestä kuudesta ottelustaan ja on matkalla kohti kärkikahinoita. Kohteeseen varma ykkönen.
Helsinkiläinen Käpylän Pallo kohtaa kohteessa 11 heikosti viime aikoina pelanneen jumbojoukkue AC Vantaan. Kakkosen A-lohkon keskikastista nousua ylemmäksi tavoitteleva KäPa purjehtii kuuden ottelun tappiottomassa putkessa. Pisteet jäävät Käpylään.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 11.7. klo 15.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2(X), X(1), 1, 1, 1, 1(X), X(1), 1, 1, 1(2), 1, 2(X), 2.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 9.7.2010.
Jälkihuomautus: Vihjerivillä 7+2 oikein.
Pian se on käsillä. Jäljellä on viisi päivää h-hetkeen, jota jalkapallon ystävät ympäri maailman ovat odottaneet pian neljä vuotta. Kansan Uutisten kisablogissa käydään tällä viikolla läpi turnauksen ennakkoasetelmia lohkoittain. Analyysit potkaistaan käyntiin kisojen lohkosta A.
Kisojen isäntämaa pelaa perinteisesti ensimmäisessä lohkossa. Ensimmäisenä Afrikan maana MM-kisoja isännöivä Etelä-Afrikka avaa tanssit perjantaina ottelulla Meksikoa vastaan. Bafana Bafanan eli ”poikien” otteluista tunnelmaa ei varmasti puutu. Raivostuttavan äänekkäiden vuvuzela-torvien kakofonia siivittänee aktiivista peliotetta suosivan kotijoukkueen mellevään lentoon. Tapana ei ole ollut jarrutella ja Bafana Bafana tekee sitä tuskin nytkään, vaikka varsinainen pelillinen identiteetti on ollutkin jo pitkään kadoksissa.
Joukkueen menestysmahdollisuudet näyttävät valitettavan ohuilta. Isäntämaa ei ole MM-kisojen historiassa pudonnut koskaan alkulohkovaiheessa, mutta nyt tämän taian rikkoutuminen on hyvin lähellä.
Vuoden 1996 Afrikan mestaruuden jälkeen Etelä-Afrikkaa hehkutettiin tulevana afrikkalaisen jalkapallon johtotähtenä ja kansainvälisten karkeloiden kestomenestyjänä. Apartheidin ikeestä vapautuneista townshipeistä piti nousta bussilasteittain huippunimiä, jotka nostaisivat maan futiksen maailman huipulle.
Toisin kävi. Etelä-Afrikka on ajelehtinut jo pitkään päämäärättömästi vailla pitkäjänteistä suunnitelmaa ja valmentajaa on vaihdettu jatkuvasti. Tehtävä on ollut yhtä helppo kuin lasimurskalla kävely paljain varpain. Nyt puikoissa on brassi Carlos Alberto Parreira, joka muistetaan vuoden 1994 maailmanmestaruudesta kotimaansa joukkueen peräsimessä.
Vaikka viime kesän Confederations Cupissa pelit sujuivatkin varsin mainiosti, valmistautuminen turnaukseen on ollut jälleen repaleista. Joukkueen suurin tähti, Evertonin Steven Pienaar jätti suurimman osan harjoitusotteluista väliin. Eräänä syynä tähän on pidetty Pompey-toppari Aaron Mokoenan ja Pienaarin viimetalvista välikohtausta Englannin Valioliigan ottelussa. Mokoena sukitti joukkuekaveriaan surutta ja tunteet kävivät varsin lämpöisinä tilanteen jälkeen.
Sateentekijöistä on pulaa. Yrittäjiä on riittänyt, mutta esimerkiksi takavuosien Nations Cup -sankari Benni McCarthy ei ollut riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa lunastaakseen paikan kisajoukkueessa. Löytääkö Parreira joukkueeseensa maalitykin? Kuumin nimi tähän tehtävään lienee Ranskan sarjoissa aikoinaan flopannut 25-vuotias Katlego Mphela. Ei näytä hyvältä.
Vaikka afrofutiksen ja Etelä-Afrikan suurena ystävänä toivonkin ehdottomasti Bafana Bafanan jatkopaikkaa, tämä skenaario näyttää epätodennäköiseltä. Värikästä ja hyökkäävää peliä nähdään kuitenkin varmasti.
Kaksinkertaisen maailmanmestarin (1930 ja 1950) Uruguayn joukkue tunnettiin takavuosina puolirikollisesta pelityylistään. Los Charrúas oli aggressiivinen ryhmä, joka ajoi surutta vastustajan jaloille. Vaikka henkilökohtaisesti arvostankin kovaa taklaavia pelimiehiä, erityisesti 1980-luvulla Uruguayn tapa pelata jalkapalloa oli järkyttävä. Muistan edelleen elävästi vuoden 1986 kisat, joissa Etelä-Amerikan maantierosvoiksi nimitetty ryhmä teloi vastustajan taitoniekkoja lasarettiin lähes jokaisessa ottelussa. Eräs törkeimmistä taklauksista nähtiin ottelussa Skotlantia vastaan, jossa Uruguayn Jose Batista teloi Gordon Strachanin sairaalaan jo 56 sekunnin pelin jälkeen.
Takavuosien pelitavan aiheuttama imagohaitta on ollut syvä, vaikka 2000-luvulla Uruguay on luottanut enemmän taitoon ja tiiviiseen joukkuepeliin. Maanosansa karsinnoissa viidenneksi sijoittunut ja jatkokarsinnoissa Costa Rican lyönyt joukkue on saanut valmistautua turnaukseen kaikessa hiljaisuudessa huomion keskittyessä latinalaisen Amerikan osalta Brasilian ja Argentiinan kaltaisiin suurjoukkueisiin.
Joukkueesta löytyy suuri määrä aliarvostettuja eurosarjapuurtajia ja tulevaisuuden nimiä, kuten Barcelonan lupaava Martín Cáceres.
Kirkkaimmat timantit löytyvät hyökkäyspäästä. Atlético Madridin Diego Forlán ja Ajaxin suurlupaus Luis Suárez ampuvat paljon maaleja, mikäli ruokinta vain toimii. Jatkopaikka on täysin realistinen tavoite. Maalikuningasveikkauksiin osallistuvien kannattaa huomioida erityisesti Suárez. Itse aion ainakin sijoittaa kyseiselle jantterille muutaman roposen.
Meksikolaiset ovat jalkapallohullua kansaa. Ja mikäs on ollessa, kun joukkue on menestynyt MM-kisoissa oikeastaan aina hyvin. Maa on ollut mukana kisoissa jo 13 kertaa ja edennyt kahdesti puolivälieriin. Onnistumiset sattuivat kotikisoissa vuosina 1970 ja 1986.
Perinteisesti eurooppalaisille oudommilla oman sarjan pelaajilla lastatusta Meksikon laivasta löytyy tällä kertaa tukku kansainvälisiä tähtiä. Henkilökohtaisesti odotan ainakin Arsenalin taskukokoisen Carlos Velan läpimurtoa parrasvaloihin.
Myös meksikaanien leirissä on kuohunut ennen MM-turnausta. Spursin kärkimies Giovani dos Santos tulistui ja uhkasi poisjäännillä, kun päävalmentaja Javier Aguirre kenkäisi maaliruiskun pikkuveljen Jonathanin ulos kisakoneesta.
Barcelonan hyökkääjän pudottaminen oli toki yllätys, mutta joukkuehengelle tällaiset itkuraivarit eivät varmasti tee hyvää. Kokeneiden veteraanien, kuten Rafa Marquezin, keskikentän ikitaistelija Gerardo Torradon ja jo 37-vuotiaan ”Meksikon Litmasen”, Cuauhtémoc Blancon johtavat roolit joukkueen hierarkiassa tulevat tällaisten tilanteiden jälkeen korostumaan entisestään.
Raymond Domenechin käsittelyssä sieluttomaksi ja innottomaksi ryhmäksi muuttunut Ranska lähtee kisoihin hämmentyneissä ja ristiriitaisissa tunnelmissa. Joukkue selvisi vaivoin kisoihin pelin ollessa karsintavaiheessa todella pahasti sekaisin. Tyytyväinen saattoi olla vain Domenech itse, joka kuittasi kisapaikasta rapeat 800 000 euroa Ranskan jalkapalloliiton maksamien bonusten muodossa.
Seinessä on virrannut runsaasti vettä sitten vuosien 1998 ja 2000 menestyksen. Potentiaalia Ranskalta löytyy edelleen, mutta se ei ole jalostunut onnistumisiksi enää pitkiin aikoihin, jos vuoden 2006 puolivahingossa tullutta finaalipaikkaa ei lasketa. Domenechin suosima kyyninen pelitapa on houkutteleva vaihtoehto myös nyt, sillä lohkon muut joukkueet pyrkivät varmasti pitämään palloa ja olemaan aktiivisia.
Toisaalta vuoden 2006 MM-kisojen yllätysvoitto laiskasta ja ylimielisestä Brasiliasta tuli rennolla ja aktiivisella pelitavalla, joten Domenech joukkoineen saattaa yllättää tällä kertaa. En ole koskaan erityisesti pitänyt Ranskan joukkueesta. Tuossa matsissa takki kuitenkin kääntyi hetkellisesti, vaikka olenkin gloryhuntannut Brasiliaa aina vuoden 1994 kisoista lähtien.
Thierry Henryn ratkaisevaan maaliin johtanut käsivirhe jatkokarsintaottelussa Irlantia vastaan puhuttaa vieläkin. Sattumusta on arvosteltu myös Ranskassa. Vuoden 1998 kisojen kultamitalisti Bixente Lizarazu kuvasi tapausta toissa viikolla häpeälliseksi kaivaen vielä maata kisoihin valmistautuvan joukkueen alta. Sinänsä erikoista, että myös kotimaassa jaksetaan vielä puukottaa Henryä, vaikka virhe oli täysin ottelun puhaltaneen ruotsalaiserotuomari Martin Hanssonin syytä. Ilmiö tuntuu jotenkin suomalaiselta.
Henryä saattaa odottaa sama kohtalo kuin seksiskandaalissa ryvettynyttä Chelsean John Terryä, joka joutui kevään valioliigaotteluissa valtaisen vihellyskonsertin kohteeksi joka kerta koskettuaan palloon. Itse toivon, että kisayleisöltä löytyy sen verran urheiluhenkeä, että ranskalaiskärki saa keskittyä pelihommiin rauhassa.
Mikä on sitten tämän huipputasaisen lohkon jatkopaikkojen kohtalo? Vedonlyöjien arvioissa Ranska on niukka ennakkosuosikki muiden joukkueiden jäädessä rinta rinnan taistelemaan lohkon kakkospaikasta. Sydän toivoo Etelä-Afrikan ja Meksikon jatkopaikkaa, mutta jos päältä kysytään, neljännesvälieriin etenevät Ranska ja Uruguay. Ensimmäisen kierroksen ottelut kertovat paljon suunnasta.
Lohkon nimet ja ilmiöt – seuraa näitä:
* Steven Pienaar, Etelä-Afrikka. Koko maa katsoo keskikenttäpelaajan suuntaan, kestääkö pää?
* Vuvuzela-torvet. Kuinka moni säätää kotikatsomoissa äänettömälle jo ensimmäisen jakson aikana?
* Ranska. Löytyykö sielu ja sydän?
* Thierry Henry, Ranska. Nouseeko surullisen hahmon ritari vaihtomiehen roolista ratkaisijaksi?
* Carlos Vela, Meksiko. Arsenal-laiturin lopullinen läpimurto maailman eliittiin tapahtuu näissä kisoissa
* Cuahtemoc Blanco, Meksiko. Veteraani taitaa maalinteon MM-tasolla, nähdäänkö Roger Milla -ilmiö?
* Uruguayn kärkipari. Taidokasta peliä ja tukuittain maaleja?
Matsit:
pe 11.6. klo 17.30 J’burg: Etelä-Afrikka – Meksiko (TV2 klo 16.10-19)
pe 11.6. klo 21.30 Kapkaupunki: Uruguay – Ranska (TV2 klo 21-23.30)
ke 16.6. klo 21.30 Pretoria: Etelä-Afrikka – Uruguay (TV2 klo 21.10-23.30)
to 17.6. klo 21.30 Polokwane: Ranska – Meksiko (TV2 klo 21-23.30)
ti 22.6. klo 17 Rustenburg: Meksiko – Uruguay*
ti 22.6. klo 17 Bloemfontein: Ranska – Etelä-Afrikka*
* Päätöskierroksen peleistä toinen suorana, päätetään myöhemmin
Kuuntelin tässä yhtenä iltana pitkästä aikaa Bob Marley & The Wailersin 70-luvun tuotantoa. Levyltä ’Survival’ löytyy kappale nimeltä Africa Unite, jossa kehotetaan afrikkalaisia yhdistymään, ennen kuin on liian myöhäistä. Africa unite, for the benefit of your people…
Biisiä kuunnellessa tulivat mieleen useissa juhlapuheissa kuullut lähes majesteetilliset sanat jalkapallon MM-kisojen vaikutuksesta Afrikan tulevaisuuteen. Kisat ovat voimannäyte, jonka myötä Afrikka yhdistyy ja näyttää mahtinsa. Esimerkiksi apartheidin vastaista taistelua 1900-luvulla johtanut Nelson Mandela kertoi uutistoimisto AP:lle odottavansa turnauksen parantavan maanosan imagoa ja näyttävän Afrikan valoisammat kasvot koko maailmalle.
Perjantaina alkavalle turnaukselle on siis ladattu valtavia odotuksia ympäri mannerta. Monen mielestä kisoilla on mittaamaton merkitys koko Afrikalle.
Villeimmissä visioissa hehkutetaan MM-kisoja myös Etelä-Afrikan sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien ratkaisijana. Kisahuuman myötä ratkeavat niin tuloeroihin, köyhyyteen kuin väkivaltaankin liittyvät vitsaukset. Samalla voittaa koko Afrikka, sillä Etelä-Afrikkaa pidetään koko maanosan veturina.
Perusteita näille haaveille on löydettävissä, jos tarkastellaan MM-kisoja talouden mittarein. Turnauksen ympärillä liikkuvat valtavat rahamäärät. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA nettoaa pelkästään tv-sopimusten ansiosta kisoista 2,6 miljardia euroa.
Sen sijaan on vielä täysin epävarmaa, minkälainen lasku isäntämaalle lankeaa näistä kinkereistä. Etelä-Afrikka on sijoittanut yli viisi miljardia euroa valkoisiksi elefanteiksikin kutsuttuihin uusiin stadioneihin ja yleisen infrastruktuurin kohentamiseen. Muihin järjestelyihin on myös uponnut kassikaupalla kahisevaa.
Kaiku askelten on jollain tasolla jopa kolonialistinen. FIFA nettoaa ja Etelä-Afrikka maksaa viulut.
Samaan aikaan tyytymättömyys maan köyhän väestön keskuudessa on lisääntynyt entisestään. Kisat eivät ole tuoneet maahan toivottua määrää uusia työpaikkoja, sillä esimerkiksi virallinen kisamateriaali valmistetaan FIFA:n toivomuksesta Kiinassa, missä se on halvempaa. Ensimmäistä reilun kaupan ja tasa-arvoisen toimeentulon MM-turnausta saadaan siis odotella vielä ainakin neljä vuotta.
Mielenosoituksissa on vaadittu työtä ja kunnon peruspalveluita kaikille eteläafrikkalaisille. Myös väkivaltaa on nähty ja kisajärjestäjät pelkäävätkin sen vaikuttavan turnauksen tunnelmaan.
Tämän valossa Pekingin olympialaisissa nähdyt tapahtumat voivat hyvinkin toistua. Kiinalaiset viranomaiset eristivät olympialaisten aikaan epätoivotut ihmiset ja näkymät muureilla kisaturisteista. Näin koko maailman urheilutapahtumasta tuli vain rikkaille ja toivotuille tarkoitettu happening.
Peking-ilmiön toteutuminen ei ole kaukaa haettu skenaario. Viranomaiset yrittivät jo sulkea Kapkaupungissa kaksi köyhien suosimaa toria kisojen ajaksi, mutta yleinen mielipide kääntyi päätöstä vastaan. Kodittomien kisaghetto eli ”Säilyketölkkikaupunki” Blikkiesdorpissa kuitenkin toteutettiin. Köyhät kodittomat siirrettiin siis pois kisaturistien silmistä puutteellisiin olosuhteisiin paikkaan, jota monet kaduilla koko elämänsä viettäneet kutsuvat keskitysleiriksi. Samanlainen käytäntö oli voimassa myös Vancouverin talviolympialaisissa.
On varmaa, että MM-kisat tulevat jollain tasolla yhdistämään afrikkalaisia Bob Marleyn toivomaan tapaan. Taloudellisen hyödyn turnauksesta näyttäisi kuitenkin käärivän ihan toinen taho.
Ennätystasaiseksi ja huippukiinnostavaksi povattu kotimainen liigakausi on potkaistu käyntiin varsin hämmentyneissä tunnelmissa. Tunnuksenomaista kevätkauden otteluille ovat olleet tyhjät katsomot ja perunapeltoa muistuttavat peliareenat. Yleisömäärät ovat kääntyneet laskuun ja medianäkyvyys on ollut valitettavan heikolla tasolla.
Kotimaisen jalkapalloilun pääsarjan visio on kehittyä Suomen suosituimmaksi urheilusarjaksi vuoden 2011 loppuun mennessä. Tavoite on varmasti tarpeeksi kunnianhimoinen. Tuote ei ole kuitenkaan kaikilta osin kunnossa. Veikkausliigan markkinointi on epäonnistunut pahasti. Yleisö on äänestänyt jaloillaan ja esimerkiksi Helsingissä HJK:n yleisömäärät ovat olleet heikompia kuin moneen vuoteen.
Vuosi 2009 on monella tapaa ainutlaatuinen suomalaiselle jalkapalloilulle. Alle 21-vuotiaiden maajoukkue selviytyi Ruotsissa pelattaviin EM-kisoihin, joissa se haastaa maailman jalkapalloeliittiin kuuluvat suurmaat. Loppukesästä Suomessa pelataan naisten EM-kisat, joissa kotijoukkueella on loistavat mahdollisuudet toistaa Englannin vuoden 2005 kisojen superyllätys ja edetä aina välieriin saakka. Samaan aikaan miesten maajoukkue kamppailee vielä vahvasti pääsystä Etelä-Afrikassa ensi vuonna järjestettäviin MM-kisoihin.
Maajoukkuetasolla on siis tapahtunut edistysaskeleita, mutta Veikkausliiga ei ole pystynyt hyödyntämään tätä hypeä juuri lainkaan. Kotimaan sarjoissa suunta on ollut taaksepäin.
Syitä taantumalle löytyy monia. Liigan imago ei edelleenkään vastaa sen pelillistä tasoa. Kuvitelma liigan tason huonoudesta on hakattu syvälle suomalaisen penkkiurheilijan ajatuksiin. Fanaattisimmat kannattajat kyllä käyvät katsomoissa vanhaan malliin, mutta Veikkausliigan pitää pystyä tavoittamaan lajiniilojen ohella myös suuri yleisö nykyistä paremmin. Tarvitaan vastakkainasettelua ja draamaa. Takavuosien ”Tunnusta väriä” -kampanja oli hyvä alku, mutta tällä kaudella vastaavasta tunteita herättävästä markkinoinnista on jostain syystä luovuttu.
Toinen ongelma on se, että liigan otteluohjelma on tälläkin kaudella repaleinen kuin lokakuu rockyhtye Miljoonasateen hittibiisissä. Ottelut on ripoteltu kesäviikoille pitkin poikin ja täysin epäjohdonmukaisesti. Tavallinen peruskatsoja on täysin kujalla siitä, minä viikonpäivänä pelataan ja mihin aikaan.
Draaman kaaren kehittymisen ja sarjan jatkuvuuden kannalta olisi parasta, että pelipäivät ja alkamisajankohdat ovat toistuvia. Nyt eletään aivan liiaksi muiden lajien ja tapahtumien ehdoilla, mikä on aiheuttanut suorastaan koomisia tilanteita jo kevätkauden ohjelmassa. Esimerkiksi VPS-Jaro -ottelu siirrettiin Vaasassa järjestettävien ravien takia. Minkä ihmeen takia Suomen kiinnostavammaksi urheilubrändiksi pyrkivä Veikkausliiga on valmis tällaisiin ottelusiirtoihin?
Lajin kattojärjestössä puhaltavat pian uudet tuulet pitkäaikaisen puheenjohtajan Pekka Hämäläisen väistyessä uusien tekijöiden tieltä. Myös Veikkausliigassa tulisi pohtia henkilövaihdoksia, mikäli suunta jatkuu nykyisen kaltaisena. Toimitusjohtaja Jan Waldenin eväät on kohta syöty loppuun.
Vakiokupongilla mennään Englannin Valioliigan ratkaisuotteluiden merkeissä. Mukana on viime viikon tapaan myös tukku Saksan Bundesliigan taistoja. Ohjelmassa on bonuskierros, joten lauantaina jaetaan kaikkien toteutuvien voittoluokkien kesken jopa 200 000 euroa.
Taulukon keskivaiheille itsensä asemoineiden joukkueiden veikkaaminen on tällä viikolla haastavaa, sillä motivaatio voi olla monella kadoksissa panosten puuttuessa otteluista.
Varmoja kannattaa lähteä hakemaan Saksassa pelattavista otteluista. Mestaruustaistossa on mukana vielä neljä joukkuetta, joista kaikki ovat tulessa lauantaina. Bayern München kohtaa vieraissa pahasti hyytyneen kyläseura Hoffenheimin ja ottanee taistosta täydet pisteet. Kapuloita Wolfsburgin mestaruusvaunujen rattaisiin viime viikonloppuna syöttänyt Stuttgart saa puolestaan vierakseen Cottbusin, jonka vuotava puolustus ei mahda huippukuntoiselle Mario Gomezille mitään. Varma ykkönen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 16.5. poikkeuksellisesti jo klo 16.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 2(X), 1(2), 1(2), X(1), 2(1), 1, 2(X), 1, 2, 1, 1.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 15.5.2009.
JK: 5+4 oikein.
Vetäjä hakee 