Tämä kirjoitus on toinen osa Futisviikonloppu Etelä-Lontoossa -sarjalle, joka käsittelee jalkapalloreissua Lontooseen maaliskuussa 2018. Ensimmäinen osa löytyy tästä.

Vierailin edellisen kerran Crystal Palacen kotistadionilla seitsemän ja puoli vuotta sitten. Syksyllä 2010 Selhurst Parkilla pelattiin paikallisottelu Palacen ja Watfordin välillä. Tuolloin molemmat seurat pelasivat Championshipissä ja majailivat sarjan häntäpäässä. Matsi päättyi tasalukemiin 3-3 ja pelillisesti se tarjosi perinteistä brittifutista eli paljon pitkiä palloja ja rajua kamppailua rujojen taklausten myötä. Katsojista paikalla olivat kaatosateessa ne uskollisimmat.

Reissumaanantai tarjosi mahdollisuuden seurata Valioliigaan muutama vuosi sitten nousseen Palacen otteita huippumatsissa Manchester Unitedia vastaan. Veljeni asustelee nykyisin Lontoossa ja on die hard Palace-fani, joten liput otteluun järjestyivät kausikorttilaisen kautta vaivatta ja edullisesti.

Myös Selhurst Park sijaitsee Etelä-Lontoossa ja The Denin tapaan se on parhaiten saavutettavissa junalla London Bridgen suunnasta. Matka kestää yhteydestä riippuen 15-30 minuuttia ja Northwood Junctionin asemalta on noin 15 minuutin kävelymatka stadionille. Junat ovat matsin alla hieman myöhässä, mutta ehdimme paikan päälle viime hetkellä ennen ottelun alkamista.

Moni asia on muuttunut vuosien kuluessa. Crystal Palace pelaa jo 5. perättäistä kauttaan Valioliigassa ja stadionin ympäristöä on modernisoitu reippaalla kädellä. Vuonna 2010 lipputoimistona toiminut parakkikylä on korvattu nykyaikaisella Fan Zonella, josta löytyy fanikaupan sekä ruoka- ja juomakioskien ohella myös superjunnuille suunnattu alue pleikkareineen.

Toisaalta toinen pitkien sivujen katsomoista, perinteinen Arthur Wait Stand on edelleen lähes samassa kuosissa kuin takavuosina. Paikkamme ovat tässä katsomossa. Erityisesti käytävien ja oheispalvelualueen ahtaus asettaa rajoituksia normaaleille jalkapallo-otteluihin kuuluville taukotoiminnoille kuten esimerkiksi matsioluen nauttimiselle.  Se onnistuisi ainoastaan lähtemällä loputtomalta tuntuviin jonoihin muutamaa minuuttia ennen taukovihellystä.

IMG_20180305_195955.jpg

Ottelussa on huikea tunnelma. Stadion on loppuunmyyty ja Roy Hodgsonin joukot sytyttävät yleisön heti avausminuutista lähtien myrskyisällä suorittamisella. Palace voittaa kaksinkamppailut ja painaa pelin väkisin ManU:n päätyyn. Palkinto tulee heti alussa. Kolossimainen Christian Benteke näyttää target-pelaamisen mallia voittamalla ykköspallon ja petaamalla hyvän maalipaikan Andros Townsendille. Laukaus uppoaa oikeaan yläkulmaan ja tilanne on 1-0.

Toisella jaksolla kotijoukkue siirtyy 2-0 -johtoon ennen kuin olemme päässeet takaisin katsomoon vanhan katsomon ahtailta käytäviltä. Patrick van Aanholt karkaa vasemmalta boksiin ja laukoo pallon verkkoon. Tunnelma stadionilla on uskomaton.

Palacen toisen maalin jälkeen ottelu kääntyy vieraille. Ensin Chris Smalling puskee 55. minuutilla täysin vapaasti takatolpalta kavennuksen. ManU-tankki Romelu Lukaku runnoo väkisin tasoituksen vartti ennen loppua, mutta tämän jälkeen näyttää siltä, että Palace onnistuu rauhoittamaan tilanteen.

Voittomaali tulee kuitenkin täysin puskista komealla kaukolaukauksella. Kotijoukkueen puolustus peruuttelee ja Nemanja Matic pommittaa kaukaa kolme pistettä Jose Mourinhon suojateille. Maalista huolimatta Holmesdale Fanatics jatkaa laulamista ottelun loppuun asti.

Ottelun jälkeen kotijoukkueen kannattajien parissa vallitsee epäuskoinen tunnelma. Melkein hanskassa jo ollut matsi kääntyi uskomattomien vaiheiden jälkeen Manchester Unitedin voitoksi. Alkukauden taaperruksen jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että Palace on uusimassa sarjapaikkansa.

Kokemuksena vierailu Selhurst Parkille on upea ja tänne tullaan varmasti uudestaan. Stadion on tuulahdus menneiltä ajoilta ja ehkä juuri siksi se tarjoaa Valioliigassa niitä harvoja klassisia tunnelmapaloja futisromantikoille.