Itä-Euroopasta puhaltaneet kylmät tuulet laittoivat Lontoon sekaisin maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Beast From The Eastiksi ristitty myrsky toi mukanaan lumisateet ja pakkasen puolelle laskeneen lämpötilan. Suurimmat ongelmat nähtiin metropolialueen joukkoliikenteessä. Bournemouthiin matkalla ollut juna hyytyi matkan varrelle ja matkustajat joutuivat viettämään pitkän yön jääkaappilämpöisessä kulkuvälineessä. Sääongelmien ohella episodi kuvastaa omalla tavallaan yksityistetyn junaliikenteen kaoottista tilaa eteläisessä Englannissa.

Alkuperäiseen reissusuunnitelmaan kuului League Onessa pelaavan AFC Wimbledonin ottelu Kingsmeadowilla, mutta paikallisen mittapuun mukaan äärimmäiset olosuhteet aiheuttivat kentän jäätymisen ja ottelu päätettiin siirtää. Kaiken kaikkiaan lauantaina pelattavaksi suunnitelluista kolmen korkeimman sarjatason otteluista siirrettiin Englannissa useita kymmeniä. Lontoossa lauantain ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lopulta Championshipin ottelu Millwall-Sunderland, johon suunnattiin koko perheen voimin.

Reittiohjeita lontoolaisille jalkapallostadioneille löytyy viljalti eri paikoista internetissä, mutta kerrataan vielä lyhyesti matkustusohjeet. The Den on helpoiten saavutettavissa paikallisjunalla London Bridgen asemalta, joka on usean metrolinjan risteyspiste. Matka South Bermondseyhin kestää vain noin viisi minuuttia. Stadion sijaitsee lyhyen, noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä asemalta. Maksuvälineistä kätevin on ladattava matkakortti Oyster Card, jossa on nykyisin päiväkohtainen katto ”pay by travel” -vaihtoehdolle eli päiväkohtaiset matkakortit kannattaa jättää ostamatta. Oyster Card toimii myös junissa. Kunnian kieltämättä fiksusta uudistuksesta on ottanut Lontoon pormestari Sadiq Khan ja hänen roolistaan muistuttavat lukuisat plakaatit metroasemilla.

Tunnelma stadionin ympäristössä on rauhallinen ja Millwallin otteluiden yhteydessä usein esiin nostettu väkivallan uhka ei leijaile tällä kertaa ilmassa – ainakaan vielä. Tämä saattaa tosin johtua siitä, että ottelun vastustaja Sunderland ei aiheuta valtavia intohimoja kotijoukkueen kannattajissa verrattuna esimerkiksi seuran paikallisiin verivihollisiin.

Ihmiset ovat ystävällisiä ja paikalla on paljon lapsiperheitä. Lippumme ovat perhekatsomoon eli Zampa’s Family Standiin. Ruoat ja juomat ovat peruskauraa eli hodareita, makkaraa, virvoitusjuomia ja olutta kohtuulliseen hintaan. Lihaton vaihtoehtokin löytyy juustopiiraan muodossa.

Ottelun alku on hyvän kuntokäyrän myötä itseluottamusta uhkuvan Millwallin hallintaa. Putoamiskurimukseen ajautuneen pohjoisen jätin Sunderlandin vaikea tilanne näkyy puolestaan erittäin hermostuneina otteina. Maalivahti Jason Steele kiskaisee kaikki avaukset pitkinä. Niistä Middlesbroughista lainassa oleva kärkimies Ashley Fletcher ei voita avausjaksolla ainoatakaan. Päinvastainen esimerkki target-pelaamisesta nähdään kaksi päivää myöhemmin Crystal Palacen ottelussa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vierasjoukkueen katsomossa oli paikalla noin pari tuhatta kannattajaa.

Avausjakson lopulla vieraat malttavat pitää enemmän palloa ja edetä rakentelemalla maata pitkin ylivoimatilanteita luoden. Erikoistilanneosaaminen tuottaa tulosta, kun vasemmalla laidalla edukseen ottelussa esiintynyt Bryan Oviedo lataa kulmapotkukuvion jälkeen Sunderlandin johtoon komealla kaukolaukauksella.

Tunnelma on ensimmäisellä puoliajalla vaisuhko. Kotijoukkueen kannattajat virittelevät muutamia chänttejä, joista tunnetuin lienee klassikko ”No one likes us, we don’t care”. Eniten meteliä lähtee kuitenkin vierasjoukkueen kannattajista, joita on saapunut paikalle arviolta 2 000 henkeä. Sunderlandin kannatuspohja on suurseuratasoa, vaikka seuran ja joukkueen tämänhetkinen alennustila eivät vastaakaan näitä raameja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisella jaksolla Millwall hallitsi ottelua ja tasoitusmaali oli vain ajan kysymys.

Tilanne muuttuu täysin toisella puoliajalla niin kentällä kuin katsomossa. Millwall prässää korkealta ja siirtää paineen väkisin Sunderlandin päätyyn. Vieraita viedään koko jakson ajan kuin kuoriämpäriä. Myös yleisö herää kunnolla otteluun. Perhekatsomon status ei estä merimiestyylistä kielenkäyttöä, jossa F- ja C-kirjaimella alkavia sanoja käytetään välimerkkeinä sekä erilaisten käsimerkkien heiluttelua. Katsomon sisääntuloaukolla riehuu vanhempi herrasmies, joka tekee kurkunleikkauseleitä vieraskatsojien suuntaan. Mies muistaa välillä kaulailla stevareiden kanssa ja ehkä tämä estää poistamisen katsomosta epäasiallisen käytöksen takia. Tämä ei toisaalta ole poikkeuksellista käytöstä edes Oulun Raatissa, jossa erään katsomon edessä riemastuneen tuularin toimesta mylväisty ”tuomari, tapa ittes” aiheutti negatiivista palautetta fanikatsomon suuntaan, vaikka siellä olleilla henkilöillä ei ollut karjaisun kanssa mitään tekemistä.

Millwall tasoittaa ottelun Shaun Hutchinsonin survottua irtopallon maalin edestä sisään. Nahkakuula käy vain niukasti maalilinjan paremmalla puolella, mutta uuden kamerateknologian myötä päätuomari voi nopeasti todeta lukemien muuttuneen 1-1:een. Illan TV-koosteesta voimme nähdä, että pallo oli todellakin selvästi maalissa.

Kotijoukkue hakee raivokkaasti myös voittomaalia, mutta lopulta Sunderland kestää ja saa olla hyvin tyytyväinen yhteen pisteeseen. Se ei tosin juuri auta putoamiskurimukseen ajautunutta jättiä. Tätä kirjoitettaessa kausi on päättynyt ja Sunderland hakee vauhtia sarjatasoa alempaa.

Ottelukokemuksena vierailua The Denillä voi kuvailla kokemisen arvoisena. Millwallin otteluissa yleisömäärät eivät ole olleet viime vuosien aikana korkealla tasolla, joten lippuja useimpiin otteluihin saa helposti matsipäivänäkin. Seuran historiasta ja maineesta huolimatta tunnelma ainakaan tässä ottelussa ei ollut erityisen väkivaltainen. Toki esimerkiksi paikallisvastustaja Crystal Palacen väreissä liikkuminen stadionin välittömässä läheisyydessä ei ole suositeltavaa.

Mainokset