Tässä kirjoitussarjassa bongataan stadioneita ympäri maailmaa.

Suuressa maailmassa jalkapalloa pääsee seuraamaan valtavilla stadioneilla, joiden fasiliteetit ovat kotimaisesta näkökulmasta tarkasteltuna kuin toiselta planeetalta. Pyhätöt on suunniteltu ainoastaan jalkapalloa varten ja niiden jyrkkiin ja tyylikkäisiin katsomoihin mahtuu kymmeniä tuhansia ihmisiä seuraamaan otteluita ja laulamaan sankareilleen. VIP-osasto ei ole tuulen mukana naapurin Raimon pihalle lentävä teltta, vaan usein jopa oikea ravintola kolmen tähden palveluineen kompleksin uumenissa.

Suomessa tilanne on useimmiten toisenlainen. Liigatasolta löytyy muutamia stadioneita, jotka olisivat käypää tavaraa suuremmissakin sarjoissa, mutta varsinkin alemmilla sarjatasoilla mennään aika ohuin eväin eteenpäin. Kylien ja kaupunkien ylpeydet esiintyvät kotiyleisöilleen vaatimattomissa puitteissa.

Usein ”stadion” on paikallinen urheilukenttä juoksuratoineen. Sen ympärille on nikkaroitu talkoilla muutama katsomo, joista yhdessä saattaa hyvässä tapauksessa olla katto. Ravintolan virkaa toimittaa matseja varten kentän kulmaukseen pystytetty koju, joka voi olla teltta tai vaikkapa rähjäinen asuntovaunu, kuten Pukinmäessä taannoin.

Keskiössä on peli ja ne muutamat paikalla vuosi toisensa jälkeen olevat lojaalit seuraihmiset. Mikä voisi olla romanttisempaa?

AC Oulu on pelannut suurimman osan historiastaan Ykkösessä, joten erilaiset urheilukentät ovat tulleet tutuksi vuosien saatossa. Kesäkuussa raiteet veivät jälleen uuden tuttavuuden luokse, kun ACO kohtasi Ykköseen nousseen Ekenäs IF:n Tammisaaressa.

Tammisaari on matkakohteena helposti saavutettavissa. Juna tuo Helsingistä paikkakunnalle tunnissa ja edullinen yhteys toimii myös ottelun jälkeen. Ekenäs Centrumplanille on muutaman sadan metrin kävelymatka rautatieasemalta.

5501e730-09c2-4ac2-a38e-f45afd46d70bSeurueemme saapuu Tammisaareen hyvissä ajoin ennen ottelun alkua. Tällä kertaa paikallisten kehuma satama-alue jää patioineen tarkastamatta, koska ilma on koko päivän kolea ja sateinen. Keskustasta löytyy kuitenkin laadukasta ruokaa ja mukavan kattauksen erilaisia nestemäisiä tuotteita asiakkailleen tarjoava Pub Santa Fe, jossa viihdymme keskuskentän porttien avaamiseen saakka.

Ekenäs IF on perinteinen urheilun yleisseura, joka on perustettu vuonna 1905. Lajirepertuaariin kuuluu tätä nykyä futiksen ohella suomenruotsalaisissa kunnissa suosittu käsipallo sekä golfin volkkarimallina tunnettu frisbeegolf, joka on suosittu laji myös Oulussa. Seura on käväissyt kertaalleen myös futiksen pääsarjassa. Tämä tapahtui vuonna 1933, jolloin Mestaruussarja tunnettiin nimellä A-sarja. EIF hävisi tuolloin kaikki 14 matsiaan maalierolla 11-83 ja jäi sarjan viimeiseksi.

Perinteikkäällä EIF:llä on Ykkösen tasolle kohtuullisen laadukasta ääneenkannattamista myös ottelussa, vaikka tällä kertaa vastassa ei olekaan rakas Raaseporin paikallisvihollinen BK-46. Takavuosien Raaseporin derbyt ovat olleet kiihkeitä tapahtumia. Seurat ovat päässeet muutamaan otteeseen tukemaan Palloliiton saunakassaa sakkojen muodossa – katsomossa on poltettu soihtuja ja juotu päihdyttäviä liemiä. Lisäksi Palloliiton raportit kertovat, että eräässä ottelussa yksi katsoja juhli maalia kentän puolella vierasjoukkueen onnistuttua maalinteossa.

Ekenäs Centrumplan on urheilukenttä, jossa on yksi pieni katettu katsomo. Pitkillä sivuilla on lisäksi matalia viiden rivin puukatsomoita. Osalle seurueemme jäsenistä vierailu Tammisaaressa ei ole ensimmäinen ja he kertovat, että kentän ympärille on rakennettu aita vasta Ykköseen nousun jälkeen.

Centrumplanin fasiliteetit ovat vaatimattomat, mutta sympaattiset. Sateelta pääsee tuopin kanssa suojaan pieneen katokseen ja ostokset voi tehdä nopeasti pikkukioskilta. Olut on kylmää ja makkarat laadukkaita. Vieraskannattajiin suhtaudutaan mielenkiinnolla ja kunnioittavasti. Tämä on tuttua kauraa ruotsinkielisillä paikkakunnilla. Jostain syystä vierasjoukkueen kannattajiin suhtaudutaan näissä paikoissa lähes poikkeuksetta täysin eri tavalla kuin monessa puhtaasti suomenkielisessä kaupungissa.

Stadionin tiskijukan ehdoton suokkaribiisi on vuoden 2015 Euroviisujen voittokappale eli Måns Zelmerlöwin ”Heroes”, jonka kuulen ainakin kolme kertaa ottelutapahtuman aikana.

Tapahtuman intensiteetti on vajaan tuhannen henkilön yleisömäärällä hyvä. Tämä johtuu siitä, että katsojat ovat todella lähellä kenttää ja sen vuoksi tunnelman aistiminen ja ottelutapahtumaan osallistuminen tapahtuu aitiopaikalta.

AC Oulu siirtyy ottelussa johtoon 10. minuutilla Henry Mäkäräisen ehdittyä Tuure Siiran laukauksen irtopalloon ensimmäisenä. Vieraat hallitsevat avausjaksoa ja toinen maalikin on lähellä. Jakson lopussa AC Oulussa takavuosina maaleja tehtaillut Mamadou Konate kirmaa puolittaiseen läpiajoon ja vain ACO-kannattajien kulttipelaajaosastoon kuuluvan Siiran viime hetken liuku pelastaa Laivastonsiniset takaiskulta.

Toisen jakson lopussa EIF saa kirivaihteen päälle ja on todella lähellä tasoitusmaalia. Viimeisellä vartilla vain Johannes Wentinin huipputorjunnat ja ylärima pelastavat AC Oulun. Lisäajalla Lontoon mies Kemo Darboe on hereillä ja nappaa pallon EIF-veskari Ville Viljalalta sinetöiden loppulukemat 0-2:een. Vierassektio räjähtää riemusta ja kaikilla on ainakin hetken mukavaa. Edellisen illan traumaattinen kokemus Olympiastadionilla alkaa unohtua.

One Family. Kuva: AC Oulun kannattajat.

One Family. Kuva: AC Oulun kannattajat.

Ottelun jälkeen napataan pikaiset voitonmaljat Santa Fessä ja suunnataan rautatieasemalle. Osalla kannattajista on edessä pitkä kotimatka pohjoiseen Helsingin kautta. Etelän Pellejen sedät ja tädit ehtivät vielä Nasse-sedän kanssa nuokkumaan Kallion baareihin. Lokakuussa Nassekin lienee mukana, kun sympaattinen Tammisaari kutsuu taas.

Muita bongauksia:

Boleyn Ground, Lontoo
Wiklöf Holding Arena, Maarianhamina