Vietin kesinä 2008–2012 mukavia hetkiä Hämeenlinnan Kaurialan jalkapallostadionilla. Ykkösen ottelut paikallista seuraa vastaan olivat tuolloin eräitä kauden kohokohtia. Hämptonin Pioneeriryhmä piti stadionilla tunnelmaa yllä ja vieraskatsomossa yritimme vastata huutoon. Kaurialasta veimme täydet pisteet takavuosina vain kerran, mutta reissut olivat aina erittäin hienoja kokemuksia.

Nyt FC Hämeenlinnaa ei ehkä ole enää olemassa. Seura luopui Kolmosen sarjapaikasta maanantaina ja laittoi lapun luukulle. Jonkinlaisia suunnitelmia toiminnan jatkamisesta aladivareissa Tampere Unitedin tapaan on olemassa, mutta tätä kirjoitettaessa niistä ei ole vielä tarkempaa tietoa.

Samanlaisia murheellisia tarinoita riittää suomalaisessa jalkapallossa. Ruumiita on tullut ja moni kannattaja on jäänyt tyhjän päälle. Vuodesta 1990 lähtien pääsarjassa debytoineista seuroista keskuudestamme ovat poistuneet kokonaan FC Oulu, FinnPa, FC Jokerit ja surullisenkuuluisa mätäpaise AC Allianssi. Moni muu seura on fuusioitunut tai muuten muuttanut toimintaansa radikaalisti liigavuosien jälkeen.

Useimmiten kyseessä ovat olleet viritelmät, joiden taloudellinen pohja on ollut reikiä täynnä. Samanlaisia tarinoita liittyy seuroihin, joita on pyöritetty muutama vuosi tappiollisesti yksittäisten rahamiesten tuella hakien paikkaa auringosta eurokenttien suunnalta. Hämeenlinnan ohella tuorein betoniseinää päin ajautunut haavetarina löytyy Espoosta.

Kuten tällä palstalla on jo monta kertaa todettu, jalkapallo on erittäin huonoa bisnestä. Konkurssit eivät siis ole ainoastaan suomalainen ilmiö. Onnettomia tarinoita riittää myös niin sanotuissa kulttuurimaissa: Fiorentina, Rangers, Málaga, Aachen, Airdrie, Scarborough… vain muutamia mainitakseni. Osa seuroista on kyennyt nousemaan jaloilleen jollain tavalla, mutta osa on tuhoutunut kokonaan.

Mielenkiintoinen kysymys liittyy siihen, mikä on todellisuudessa seuran sielu. Pelaajat, valmentajat, omistajat ja toimihenkilöt vaihtuvat vuosien saatossa, mutta kannattajat jäävät. Omassa seurassani AC Oulussa kymmenen vuoden takaisesta joukkueesta on jäljellä enää nykyinen seurajohtaja Juho Meriläinen, joka oli vuonna 2005 17-vuotias topparilupaus.

Englannissa Portsmouth putosi korkealta ja kovaa viime vuosikymmenen lopulla. Erilaiset eksentriset oligarkit seurasivat toistaan johtoportaassa, kun seurasta yritettiin tehdä isolla rahalla menestystarinaa. Lopulta Pompey oli korviaan myöten veloissa ja konkurssin partaalla.

Kannattajat pelastivat lopulta seuran. Nyt he hallinnoivat Portsmouthia ja omistavat seuran stadionin. Samanlaisia projekteja on käynnissä sumusaarilla ainakin Hibernianissa ja Motherwellissä.

Suomessa kulttuuri elää vasta kasvukauttaan ja kokonaan kannattajien omistamat seurat ovat vielä utopiaa TamU:n hienoa tarinaa lukuun ottamatta. Ensiaskelia tähän suuntaan on kuitenkin otettu. Useat seurat ovat keränneet rahaa osakeanneilla ja niiden myötä kannattajat ovat tulleet pienillä osuuksilla mukaan seuroihin. Annit ovat tietysti olleet usein epätoivoisia pelastusoperaatioita, mutta ne on mahdollista jalostaa suuremmaksi visioksi.

Olen itsekin AC Oulun osaomistaja muutamalla osakkeella. Päätäntävaltaa tällä ei saa eikä taloudellinen tuki seuralle ole omalta osaltani valtavan suuri. Jonakin päivänä meitä pienomistajia voi kuitenkin olla 1 000 tai vaikka 10 000 ja silloin tilanne on toinen. Sitä ennen on keskityttävä yhteisöllisyyden rakentamiseen ja tiukkaan taloudenpitoon, joka määrää toiminnan tason. Utopistisia visioita viljelevien namusetien ja velkarahan kautta saadaan aikaan ainoastaan palavia raunioita, joita suomifutis ei kaipaa enää ainuttakaan. Kaikki lähtee liikkeelle ruohonjuuritasolta.

Lauantain vakiokupongilla suurin mielenkiinto kohdistuu Merseysiden derbyyn, jossa Everton kohtaa Liverpoolin. Poolin maaliruisku Daniel Sturridge palasi kentille viime viikonloppuna ja onnistui heti maalinteossa West Hamia vastaan. Joukkue on kuntopuntarin kärjessä ja lähtee suosikkina otteluun. Myös Everton on osoittanut piristymisen merkkejä, joten kohteeseen risti kakkosvarmistuksella.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 7.2. kello 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 2, 1, X(2), 2(1), 1, X(2), 2, 1, 1, 1(X), 1, 1(X), X(2).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä pe 6.2.2015.