Jalkapallon MM-kisat saatettiin päätökseen viime sunnuntaina. Vasuri puhuu -turnausblogi tykitti ilmoille yli 50 vaihtelevan tasoista tekstiä kuukauden aikana.

Bloggaukset levisivät mukavasti sosiaalisessa mediassa ja MM-karnevaalin saama mediahuomio oli muutenkin valtaisaa. Tämä näkyi myös allekirjoittaneen some-verkostoissa. Todella moni urheilusta kiinnostunut ihminen esiintyi esimerkiksi selfieissä jonkin kisajoukkueen väreissä.

Kyseessä on maailman suurin urheilutapahtuma ja on tietysti hienoa, että se liikuttaa väkeä mahdollisimman monesta erilaisesta ihmisryhmästä.

Suomalaisen jalkapallon näkökulmasta tilanne on kuitenkin ongelmallinen. Kotimainen versio kuningaslajista ei kiinnosta suurinta osaa MM-kiimaisista ihmisistä. Monen mielestä suomifutis on sontaa ja heidän universumissaan Suomi ei koskaan pelaa jalkapallon arvokisoissa. Osaksi tästä syystä seurat riutuvat talousongelmissa vuodesta toiseen.

MM-hype ei siis kanna kotimaassa, vaikka jalkapallo on aina parempaa paikan päällä kuin televisiosta katseltuna. Ero on yhtä suuri kuin kehnolla tv-draamalla ja erinomaisella teatteriesityksellä. Elitismiä tämä ei kuitenkaan ole, sillä tv-tuote on nykyisellä kanavapakettien aikakaudella usein kalliimpi kuin livenä nähtävä näytelmä. Oli kyse sitten futismatsista tai vaikkapa teatterista.

Kysymys on enimmäkseen tarpeesta löytää voittamisen kokemus. Sama sosiologiasta tuttu bandwagon-efekti toimii myös esimerkiksi politiikassa. Oli sitten kyse jalkapallosta tai jostain muusta taistelutantereesta, vaunuihin hyppääviä penkkiurheilijoita ei kiinnosta sisältö tai pitkäjänteisyys pennin vertaa.

Suomalaista peruskatsojaa kiinnostaa joukkue tai urheilija, joka on lajissaan maailman huippua. Sen vuoksi sadat tuhannet suomalaiset ovat seuranneet into piukeana esimerkiksi alamäkiluistelua ja curlingia takavuosina.

Vaikka tilanne on parantunut viime vuosina, Suomessa näkee edelleen erittäin harvoin paikallisten joukkueiden tunnuksia katukuvassa. Perinteet ovat valitettavan ohuet. Suosikkijoukkueen huivia pidetään silloin, kun se on voittanut mestaruuksia tai pärjännyt kansainvälisillä kentillä.

Ongelma ei ole ainoastaan kotimainen. Vietin vuosi sitten viikon Kööpenhaminassa. Messi-paitoja tuli vastaan lähes jokaisessa kadunkulmassa. Seitsemän päivän aikana näin kokonaista yhden paikallisen joukkueen tuotteen, kun paikallisjunassa bongasin voimakkaassa humalassa olleen hemmon, jolla oli Brøndbyn logolla varustettu muovikassi. Tämä siis maassa, jonka ihmisiä pidetään enemmän tai vähemmän jalkapallohulluina – ainakin suomalaisiin verrattuna.

Myös median asenne lietsoo kuilua tv-jalkapallon ja paikallisen osaamisen välille. Pohjoissuomalaisen paikallislehden toimittaja kirjoitti kisojen jälkeen olevansa ylpeä siitä, että katsoi kaikki turnauksen 64 ottelua suorana. Hieno saavutus, mutta moni futisniilo tuijottaa moninkertaisen määrän otteluita televisiosta joka vuosi. He ovat ylpeitä ainoastaan niistä kymmenistä kotimaisen suosikkijoukkueensa otteluista, jotka on nähty vuosittain paikan päällä niin kotona kuin vieraissa.

Valioliigafaneista kirjoitetaan romanttisia tarinoita lehtiin, mutta paikallisen skenen kannattajat ja vapaaehtoistyöntekijät jätetään huomioimatta. Siitäkin huolimatta, että nämä pysyvää seurakulttuuria rakentavat pioneerit ovat suomalaisen jalkapallokulttuurin suurin toivo.

Kotimainen futis ei kehity kitisemällä ja vähättelemällä vaan tekemällä. Kehotan kaikkia ottamaan ensimmäisen askelen matkalla kohti seuraavia arvokisoja menemällä katsomaan paikallisen joukkueen otteita – sarjatasosta riippumatta. Pelejä ja kelejä on vielä jäljellä. Paras lääke kisakrapulaan löytyy läheltä ja tämän tropin nappaaminen on samalla hyvä teko.

Kansa täyttää katsomot vakiokierroksella, jonka kohteet koostuvat Veikkausliigan (1–4), Ykkösen (5–7) ja Kakkosen (8–13) otteluista.

Liigavarmoja kannattaa haistella kohteisiin 3 ja 4. KuPS on kotonaan suosikki sekavasti viime aikoina esiintynyttä FC Interiä vastaan. Myös mitalikunnossa jyräävä FC Lahti on vahvoilla eurokiireistä kärsivän MYPA:n saapuessa tv-otteluun radiomastojen juurelle. Molempiin kohteisiin varma ykkönen.

Ykköstä alkukauden dominoinut KTP saa kohteessa 6 vieraakseen Tampereen Ilveksen. KTP on hävinnyt kaksi edellistä otteluaan, kun taas Ipa on kuntopuntarin kärjessä. Nyt vierailla on mahdollisuus laittaa vielä nousutaiston kuviot uusiksi. Kohteeseen rohkeasti varma kakkonen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 20.7. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2(1), 1, 1(X), 1(X), X, 1, X(2), 1, 1, 1, 1(X), 2, 1(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä pe 18.7.2014