Tämä on kaksiosainen matkakertomus heinäkuisesta kisareissusta Ruotsissa järjestettäviin jalkapalloilun naisten EM-kisoihin. Tekstit ovat kirjoittajan subjektiivisia näkemyksiä turnauksen tapahtumista ja tunnelmasta.

Osa 1:

Ke 10.7.2013 klo 18.00 Örjans Vall, Halmstad:
EM2013, lohko A: Italia 0 – 0 Suomi

Tiesittekö, että Suomi on mukana jalkapalloilun EM-kisoissa jo kolmatta kertaa? Ja ei, tämä ei ole fantasiiderinhuuruinen aikamatka keisari Paxu I:n valtakuntaan 2030-luvulle, jossa puutarhasakset on jätetty vihdoin takapihan vajaan ruostumaan. Elämme edelleen kesää 2013.  Nyt puhutaan naisten maajoukkueesta.

Helmarit ovat onnistuneet siis monta kertaa tempussa, jota miesten maajoukkue ei ole toistaiseksi kyennyt toteuttamaan. Vuoden 2005 kisoissa naisten joukkue eteni sensaatiomaisesti välieriin saakka ja neljä vuotta myöhemmin järjestetyissä kotikisoissa Suomi oli mukana puolivälierävaiheeseen saakka.

Ymmärtääkseen täysin arvokisatunnelman erityisyyden, on turnaus joskus koettava myös paikan päällä. Tänä kesänä onnistuin aikataulujen suunnittelussa, joten matkaamme Halmstadissa pelattavaan avausotteluun junalla majapaikastamme Kööpenhaminasta. Matka taittuu nopeasti ja kätevästi Juutinrauman molempia rantoja edestakaisin sahaavalla Öresundstågilla.

Futismatkailu Skånen ja pohjoisemman Länsi-Ruotsin alueella onnistuu siis varsin mainiosti myös Köpiksestä käsin. Halmstadiin ajelee Tanskan puolelta junalla kahdessa ja puolessa tunnissa. Lippu sinne ja takaisin maksaa noin 50 euroa, joten kalliiksi reissu ei tule. Varsinkin kun ottelulippu kisojen avausmatsiin irtoaa 15 eurolla.

EM-turnauksen avausottelu valmiina alkamaan!

Halmstad on sympaattinen pikkukaupunki meren rannalla. Samanlaisilla attribuuteilla voidaan kuvata myös paikallista stadionia Örjans Vallia, joka sijaitsee joen varrella aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Avoin stadikka vetää 7 500 ihmistä ja sopisi kevyen rakenteensa myötä loistavasti myös Suomen oloihin. Pientä remonttia Örjanin muuri tosin mielestäni kaipaisi. Oheispalvelupisteet toimivat kesällä, mutta syksyn tuulissa voi tulla makkarajonossa vilpoisaa ilman pitkiä kalsareita.

Turnaustunnelma ei Halmstadissa ole kovinkaan korkealla tasolla. Katsojia ottelussa on yli 3 000, joista arviolta pari sataa on Suomesta paikalle matkanneita kannattajia sekä ruotsinsuomalaisia, jotka ovat tulleet kannustamaan sinivalkoisia avausmatsiin. Paikallisia junnuja on jonkin verran paikalla seuraamassa ottelua, mutta kiiman nousemiseen tarvitaan enemmän sinikeltaista maustetta. Tämän huomaamme viimeistään lauantain ottelussa Göteborgissa.

Kaksi ruotsalaisjunnutarta spekuloi illan ottelua korv och bröd -jonossa ennen matsin alkua. ”De båda är dåliga, resultet ska bli 0-0. Bra för Sverige.”

Tämä asiantuntija-arvio menee oikein. Pelin tasokaan ei tällä kertaa huimaa päätä. Varsinkin Suomen pallollinen pelaaminen on hermostunutta ja hyökkäykset jäävät hampaattomiksi.

Italian prässi toimi hyvin ja Suomen pallollinen peli oli heikkoa avausottelussa.

Helmarit on kokenut viime vuosina suuria mullistuksia. Usea naisfutista eteenpäin niin viheriöllä kuin kentän ulkopuolellakin vienyt veturi on lopettanut uransa ja paikkoja uusille vastuunkantajille on avautunut maajoukkueen avainrooleissa. Vuonna 2005 Oulussa näkemästäni Suomi-Hollanti -ottelun kokoonpanosta näissä kisoissa mukana ovat enää Katri Nokso-Koivisto ja Sanna Talonen. Muissa maajoukkueissa on vielä monta konkariosaston puurtajaa mukana.

Murrosvaiheen seuraukset ovat hyvin nähtävissä Halmstadin ottelussa. Teknisesti taitavampi ja kokeneempi Italia vie peliä odotetusti ja suomalaisten vastaiskutaktiikka ontuu keskikentän pelaajien sortuessa höntyilyyn ja hätäisiin syöttöihin. Erityisesti keskikentän keskustan akseli on ongelmissa koko ottelun ajan.  Emmi Alanen tekee laidalla runsaasti töitä, mutta palloja tulee jalkaan hyvin vähän. Luen myöhemmin, että Ylen asiantuntijakommentaattori Laura Österberg-Kalmari olisi nähnyt Alasen kernaammin kymppipaikalla laidan sijasta. Nähdyn perusteella hyvä ajatus.

Italian pallovarmuus on ihailtavalla tasolla. Melania Gabbiadini ja kumppanit dominoivat pallollista peliä. Ainoastaan köykäiset ratkaisut maalintekotilanteissa sekä fysiikan puute suomalaisiin verrattuna jäävät negatiivisina asioina mieleen italialaisten otteista illan ottelussa.

Suomen onneksi ottelun parhaat pelaajat löytyvät maalin suulta ja keskuspuolustuksesta. Loistavasti torjuneen Tinja-Riikka Korpelan ja topparina luutineen Anna Westerlundin ansiosta Suomi onnistuu pitämään ottelussa maalinsa puhtaana ja nappaamaan turnauksen avauspisteen haltuunsa.

Katsomossa tehdään perinteisiä vertailuja muihin lajeihin ja miesten peleihin. Maailmasta löytyy 30 miljoonaa jalkapalloa harrastavaa naista, joten jalkapallo on pelkästään naisharrastajien määrällä mitattuna suurempi kuin esimerkiksi härmäläinen kansallispeli jääkiekko. Ansaitsemaansa arvostusta naisfutis ei ole ainakaan Suomessa vielä saanut osakseen amatööristatuksesta johtuen. Tilanne on kuitenkin muuttumassa niin maailmalla kuin kotimaassa.

Suomen ja Sanna Talosen taktiikka mennä seisomaan vapaapotkutilanteessa muuria asettavan vastustajan maalivahdin eteen aiheutti hämmennystä myös tuomaristossa.

Naisten jalkapalloilu on ammattimaistunut huomattavasti viime vuosina. Virallisesta kisalehdestä löytyy haastattelu, jossa Ruotsin ja Englannin nykyiset päävalmentajat Pia Sundhage ja Hope Powell kertaavat viime vuosien kehityskulkua. Molemmat olivat mukana kautta aikojen ensimmäisessä EM-finaalissa vuonna 1984. Tuolloin Ruotsi vei kaksiosaisena pelatun finaalin rankkareilla juuri Sundhagen vastatessa ratkaisevasta pilkkumaalista.

Kolmessa vuosikymmenessä on menty pienin askelin eteenpäin. Pelaajien fysiikka on parantunut ja taustaorganisaatiot ovat nykyään aivan eri tasolla takavuosiin verrattuna. Samaan aikaan kartalle on noussut joukko uusia huippumaita. Onkin helppo ennustaa, että Saksan yksipuolisen dominoinnin aikakausi on tulossa Euroopassa loppusuoralle. EM-kisoissa oli pitkään mukana vain neljä joukkuetta suurten tasoerojen takia, mutta vuoden 2017 skaboissa kannusta kilvoittelee jo 16 eurooppalaista naisfutismaata.

Myös Suomessa maajoukkuetason valmennus on osittain Andree Jeglertzin ansiosta paremmalla tolalla ja joukkueen fysiikkaharjoitteluun on panostettu aivan eri tavalla. Aiemmin fyysinen harjoittelu oli pelaajien omalla vastuulla ja yksilön omat valinnat vaikuttivat liikaa lopputulokseen. Toiminnan kehittyminen koskee myös tyttöjen ja naisten juniorimaajoukkueita.

Halmstadissa merkkejä tästä eteenpäinmenosta ei ole valitettavasti nähtävissä. Helmarit ei voi piiloutua edes loukkaantuneiden Linda Sällströmin ja Maija Saaren puuttuvan panoksen taakse. Esitys on vaisu. Göteborgin vaikeaan Ruotsi-otteluun jää runsaasti parannettavaa.

Juttu jatkuu osassa 2…