Viimeiset pari vuorokautta on odoteltu innolla EM-kisojen huipentumaa eli puolentoista tunnin päästä käyntiin potkaistavaa finaaliottelua. Päivät ja yötkin ovat olleet villien spekulaatioiden ja analyytikkojen laskutoimitusten aikaa. Finaaliryhmistä Espanja on kiistatta paperilla laadukkaampi, mutta näissä turnauksissa ottelut ratkaistaan useimmiten pelaajien päiden sisällä. Pienet asiat ovat keskiössä ja keskittymisen on oltava huippuluokkaa.

Arvokisafolkloreen liittyy myös monenlaista taikauskoa. Italia on tehnyt päävalmentaja Cesare Prandellin johdolla sarjan pyhiinvaellusmatkoja Puolan ja Ukrainan kirkkoihin. La Repubblica -lehti kertoi joukkueen valmennusjohdon vierailleen Saksa-ottelun jälkeen Krakovan lähistöllä sijaitsevassa kirkossa ja saapuneen takaisin majapaikkaansa vasta viideltä aamulta. Jalkaisin 10 kilometrin päähän suoritettu kirkkovisiitti oli jo kolmas näiden kisojen aikana.

Myös historiatilastot on kaivettu esiin spekulointeja varten. Espanja ei ole voittanut Italiaa koskaan varsinaisella peliajalla arvokisoissa. Vaikka pelaajat ovatkin vaihtuneet vuosikymmenien saatossa jo monta kertaa, erilaiset kiroukset ovat seuranneet mystisellä tavalla joukkueita turnauksesta toiseen. Espanjan Italia-kammo kuuluu tähän sarjaan, kuten myös esimerkiksi Englannin legendaariset jäätymiset rangaistuspotkukilpailuissa.

Maat ovat kohdanneet EM-kisoissa kolme kertaa. Vuoden 1980 kisoissa joukkueet päätyivät alkulohkossa 0-0 -tulokseen. Kahdeksan vuotta myöhemmin Italia kaatoi Espanjan alkulohko-ottelussa 1-0 ja sinetöi spanskien putoamisen turnauksesta jo tuossa vaiheessa. Ratkaisuosuman sijoitti puolittaisen läpiajon päätteeksi takakulmaan legendaarinen maaliruisku Gianluca Vialli Alessandro Altobellin ja sittemmin myös valmentajana mainetta niittäneen Carlo Ancelottin esityöstä.

MM-tasolla kohtaamisia on kolme kappaletta. Vuoden 1934 MM-turnauksessa joukkueet päätyivät puolivälierissä 1-1 -tulokseen. Tuossa vaiheessa ei tunnettu vielä jatkoaikoja, joten Italia eteni jatkoon uusintaottelun 1-0 -voitolla. 11. minuutilla syntyneestä voitto-osumasta vastasi eräs saapasmaan futiksen legendoista, Giuseppe Meazza, jonka nimeä kantaa nykyisin Milanon päästadioni Pohjois-Italiassa.

Joukkueet kohtasivat jälleen puolivälierissä USA:n kisoissa 60 vuotta myöhemmin. Espanjan ryhmästä puhuttiin vielä tuolloin ikuisena alisuorittajana ja ottelun tapahtumat vahvistivat tätä käsitystä. Taistossa edettiin pitkään 1-1 -tilanteessa ja Espanjalla oli lukuisia maalitilanteita ratkaista ottelu. Eräs 1990-luvun futiksen suurimmista tuhnuista,  Julio Salinas oli kertaalleen yksin läpi, mutta tukun loistotorjuntoja matsissa esittänyt Gianluca Pagliuca veti pidemmän korren.

Italian maali pysyi toisella jaksolla puhtaana kuin noiduttuna. Lopulta Roberto Baggio ratkaisi ottelun Italialle vastaiskusta kaksi minuuttia ennen päätösvihellystä. Puheet ikuisesta kirouksesta saivat lisää vettä myllyynsä.

Espanjan ainoa voitto löytyy neljän vuoden takaa Sveitsin ja Itävallan EM-kisoista. La Furia Roja löi Italian rangaistuspotkukilpailussa matkallaan kohti ensimmäistä arvokisamestaruutta. Huomionarvoista on se, että tuolloin rankkareissa epäonnistuivat Daniele de Rossi ja Antonio di Natale. Samat herrat ovat mukana Italian joukkueessa myös tässä turnauksessa. Nähtäväksi jää, ovatko kyseiset jampat Prandellin laukaisulistalla, jos illan kamppailussa edetään pilkkukisaan asti. Tämä on varmasti yksi niistä kysymyksistä, joihin päävalmentaja adjutantteineen etsi vastausta krakovalaisesta kirkosta.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Vasuri puhuu -kisablogissa 1.7.2012.