EM-kisoissa on tänään vietetty välipäivää, joten sateista ehtoota saattoi viettää tsiigaamalla kotimaisen tennisjanarin Jarkko Niemisen voitokasta ottelua Wimbledonin legendaarisessa grand slam -turnauksessa.
Niemisen kasetti siis kesti ja tällä kertaa puurokattila kiehui yli verkon toisella puolen. Jo aiemmin hermoillut Espanjan Feliciano Lopez menetti viimeisessä pelissä täysin malttinsa ja nuiji mailansa muodottomaksi Vimpelin viheriölle. Tässä vaiheessa homma oli lopullisesti taputeltu ja viimeinen ottelupallo oli vain muodollisuus.
Tennisässä Niemisen pään kestäminen hermopaineessa on ollut kotimaisten penkkiurheilijoiden kahvipöytäkeskustelujen perustavaraa jo vuosia. Surkuhupaisan monta kertaa on nähty leuat rinnassa tehtyjä toteamuksia. ”Se ei nyt vaan tuo Niemisen kasetti kestä”.
Lausahdus liittyy Niemisen pelisuorituksia enemmän urheilusta tuttuun gloryhunterismi-ilmiöön. Menestyksen koittaessa juttu on yhteinen, mutta epäonnistumisten hetkellä häviäjä tai häviäjät halutaan sysiä mahdollisimman kauas. Kivitystuomio on helpompi antaa kuin seistä suosikkiensa rinnalla myös vastoinkäymisissä.
Hermopaine ja fanien sekä median lynkkaustuomiot tulivat vahvasti mieleen myös Englanti-Italia -ottelua seuratessa. Jalkapallon arvokisoissa henkinen paine on suurin juuri rangaistuspotkukisassa. Näiden kisojen viimeisessä puolivälierässä kohtasivat kaksi varsin kehnon pilkkukisarekordin omaavaa jengiä.
Ennen sunnuntai-illan peliä Italia oli vetänyt arvokisoissa saldolla kaksi voittoa ja viisi tappiota, kun taas Englannin track record oli murheellinen 1-5. Ja niinhän siinä kävi: lädien leiristä Ashleyt Young ja Cole seurasivat Gareth Southgaten ja David Battyn (’98 pilkkudraamassa suurin syntipukki oli tosin ulosajettu David Beckham) viitoittamaa tietä epäonnen sotureina.
Tällä kertaa Englannin joukkue lähti tosin niin pienin odotuksin kisoihin, että Beckhamin vuoden 1998 MM-turnauksen jälkeen osakseen saama suhteeton median ja kannattajien suorittama ajojahti lienee epätodennäköinen skenaario Ashley-kaksikon osalta.
Rankkareita on arvosteltu asiantuntijapiireissä sattumanvaraisena tapana ratkaista ottelun voittaja. Pelaajat ovat useimmiten juosseet itsensä puhki varsinaisen peliajan ja jatko-ottelun muodostaman 120 minuutin rallin aikana. Väsymystila on monella valtaisa, krampit vaivaavat ja ratkaisut ovat sen vuoksi monesti erikoisia ja kehnoja.
Tuskin kukaan haluaa kuitenkaan palata vuoden 1968 tilanteeseen. Tuolloin nähtiin EM-historian psykedeelisin ratkaisu, kun Italia ja Neuvostoliitto päätyivät välieräottelussaan 0-0 -tasapeliin. Rangaistuspotkukilpailu oli vielä tuossa vaiheessa tuntematon ratkaisumuoto, joten finaalijoukkue arvottiin kolikkoa heittämällä. Italia selviytyi tästä höpsistisestä ratkaisusta voittajana.
Historialla on tapana toistaa itseään joissakin asioissa, joten lopuksi on syytä syynätä EM-välieräjoukkueiden rangaistuspotkukisoihin liittyvää statistiikkaa.
Portugali on ollut rp-kisatulessa vain kaksi kertaa, mutta se on voittanut molemmat. Englanti kaatui sekä EM-viheriöllä vuonna 2004 että MM-kisoissa kaksi vuotta myöhemmin. Ricardon torjunnat ilman hanskoja muistetaan ikuisesti.
Hallitseva Euroopan mestari Espanja on vetänyt tasaisesti 50 prosentin saldolla (3 voittoa ja 3 tappiota). Saksa on ollut puolestaan pilkkuskabojen kestomenestyjä. Kuudesta kisasta teutonit ovat vieneet viisi. Tämän saldon takia monella löytyy luottoa saksalaisten C-kasettien kestävyyteen näiden kisojen ghettoblasterissa suttaamatta, vaikka Haddawaystä ja Captain Jackistä ei liiemmin diggailisikaan.
Italian sarakkeessa on lohduttomia tappioita, mutta sen eduksi voidaan laskea kahden MM-finaalin kokemukset. 1994 tuli dunkkuun brasseilta. Tuosta pelistä kaikki muistavat Roberto Baggion viimeisen yli maalin menneen laukauksen ja itkevän Franco Baresin. Legendaarinen toppari vanheni silmissä taiston ratkettua ja näytti vähintään 60-vuotiaalta valmentaja Arrigo Sacchin lohduttavassa syleilyssä.
Kuusi vuotta sitten Italia löi Ranskan ikimuistoisessa MM-finaalissa. Tuolloin veräjää vartioi pilkkukisassa muuan Gigi Buffon, joten tämän kokemuksen voi laskea isoksi plussaksi Italian joukkueelle. Blogistikollegojen jo ylistämien Buffonin sekä Andrea Pirlon henkinen päällikkyys oli mittavaa tasoa Englanti-ottelussa. Jos kannu ratkaistaistiin puhtaasti pilkuilla, Italia olisi vahvin suosikki mestariksi. Mutta vain silloin, jos Rui Patrícion hanskat pysyvät kädessä…
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Vasuri puhuu -kisablogissa 27.6.2012.
Vetäjä hakee 