Koko jalkapalloileva maailma on puhunut viimeiset kaksi päivää tästä: Mitä Italian hyökkääjä Mario Balotelli sanoi/aikoi sanoa upean saksipotkuosumansa jälkeen ottelussa Irlantia vastaan? Emme saa kenties koskaan tietää totuutta, sillä puolustaja Leonardo Bonucci ehti peittää joukkuetoverinsa suun ennen tämän eittämättä primiitivisiä ilmaisuja sisältänyttä karjaisua.

Bonucci kertoi myöhemmin laittaneensa kouransa Balotellin suun eteen varmuuden vuoksi, koska ”Mario toimii vaistojensa varassa.” Balotellin käyttämä kieli oli Bonuccin mukaan englantia.

Brittilehdistön sontaluukku Daily Mail ehti jo ilakoida Balotellin aikoneen esittää äänekkään protestin päävalmentaja Cesare Prandellin suuntaan penkityksensä johdosta. Mikäli näin olisi, on syytä ihmetellä miksi Balotelli olisi puhunut englantia. Perinteinen vaffanculo olisi varmasti riittänyt tässä tilanteessa.

Syitä ja sisältöä on etsittävä kauempaa. Jalkapalloilija ja ihminen Mario Balotelli on aina ollut ulkopuolinen – myös kotimaassaan. Jalkapallokatsomoiden rasismi on saapasmaassa suuri ongelma. Se koskee erityisesti Pohjois-Italiaa, jossa Balotelli aloitteli aikoinaan jalkapallouraansa. Kun tummaihoinen hyökkääjä debytoi vuonna 2005 Lumezzanen riveissä Italian Serie C1:ssä vastustaja Padovan koko fanikatsomo solvasi häntä kuvottavalla tavalla. Mario oli tuolloin 15-vuotias.

Ongelmasta on puhunut avoimesti myös Diego Maradona, jonka kipparoima Napoli sai 80-luvulla törkeän vastaanoton maan pohjoisosissa pelatuissa vierasotteluissa.

Maradona oli kuitenkin ”onnekseen” valkoihoinen ja El Diegon kokema vastaanotto ei ole mitenkään verrattavissa siihen törkyyn, mitä Balotelli on saanut kokea Italiassa pelaamissaan otteluissa. ”Ei ole mustia italialaisia” ja ”Balotelli on paskainen n******” ovat olleet jokaviikkoista katsomolyriikkaa, jota syntyperäinen italialainen on joutunut kuuntelemaan varsinkin vieraskentillä.

Kuten Urheilulehden Topias Kauhala kirjoitti hienossa Balotellia käsittelevässä kirjoituksessaan kisojen alla; italiaa äidinkielenään puhuva, italialaisella sukunimellä varustettu ja maajoukkueessa pelaava tummaihoinen on rasistien ja fasistien näkökulmasta suurin uhka heidän yksipuolisesti määrittelemälleen italialaiselle kulttuurille ja historialle. Balotelli on ensimmäisen suuren ulkomaalaistaustaisen italialaissukupolven ääni.

On todennäköistä, että Balotellin kuulematta jäänyt purkaus liittyy enemmän näihin asioihin kuin johonkin mitättömään kahnaukseen Prandellin kanssa. EM-kisoissa rasismi on nimittäin ollut taas valitettavan ajankohtainen ilmiö. Itä-Euroopassa viranomaiset eivät suhtaudu huuteluun tarvittavalla vakavuudella, joten Balotelli on joutunut jälleen haluamattaan lihapäiden silmätikuksi. Kysymys ei ole mistään yksittäisten katsojien perseilystä. Esimerkiksi Kroatia-Italia -ottelussa rasististen chanttien laulamiseen osallistui monisatapäinen joukkio kroaattikannattajia.

Balotelli ilmoitti ennen kisoja poistuvansa turnauksesta, jos katsomosta kuullaan yksikään rasistinen ilmaisu. Jalkapallon ja oikeudenmukaisemman maailman onneksi mies päätti jäädä kisoihin ja hiljensi huutelijat upealla saksipotkumaalillaan Irlanti-ottelussa. Jos Balotelli olisi boikotoinut kisoja, tätäkään tekstiä ei olisi välttämättä koskaan kirjoitettu.

Monen mielestä Balotelli on jääkylmän tyylinsä takia inhottava ja itsekäs pelaaja. Oli purkauksen taustalla mitä tahansa, Balotellin tarina sisältää pintavilkaisua syvempiä nyansseja. Kaikelle on nimittäin syynsä. Tämä tarina saa jatkoa sunnuntain puolivälierässä Englantia vastaan.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Vasuri puhuu -kisablogissa 20.6.2012.