D-lohkon ennakko on syytä aloittaa Englannista, joka on ylivoimaisesti kannatetuin jalkapallomaajoukkue Suomessa, jos ikiomaa huuhkajaryhmäämme ei oteta lukuun. Syyt tämän tarinan taustalla juontavat juurensa takavuosien lauantai-iltapäivien jalkapallolähetyksiin, joissa seurattiin tiiviisti sumusaarten taistoja.

Kiitos Yleisradion, suomalaisten (kuten allekirjoittaneen) innostus brittifutikseen ja vakioveikkaukseen leimahti liekkeihin näiden iltamien myötä.

Englantilaisia joukkueita kannatetaan edelleen laajalti Suomessa ja jopa fanaattisesti. Lähes jokaisella varttuneemmalla jalkapallon ystävällä on edellä mainittujen historiallisten tekijöiden vuoksi joku brittiläinen suokkarijengi.  Itsekin larppaan erästä lontoolaista valioliigaseuraa kotimaisen futiksen seuraamisen sivuharrastuksena.

Mieshuorauksena jalkapallopiireissä tunnettua ilmiötä voi tarkkailla talvisina viikonloppuiltapäivinä esimerkiksi Helsingin rautatieaseman läheisyydessä sijaitsevissa urheilubaareissa. Siellä raavaat suomalaismiehet laulavat taulutelevisiolle ja mylvivät solvauksia toisilleen kömpelöllä versiolla Manchesterin alueen murteesta.

Lädilarpista johtuen Englanti on ollut Suomessa aina yliarvostettu jengi. Sama koskee myös joukkueen kotimaata. Jokaisten arvokisojen alla on puhuttu suureen ääneen mitalimahdollisuuksista ja paukuteltu henkseleitä niin voimakkaaseen tahtiin, että Kanaalin toisella puolen ovat tärykalvot meinanneet puhjeta.

Tällä kertaa tilanne on erilainen. Kukaan ei odota Englannilta mitään. Joukkue on keskinkertainen ja sillä tulee olemaan mitä todennäköisimmin suuria vaikeuksia edetä lohkostaan jatkoon. Hypetys on loppunut, koska sen uskottavuudesta ei ole enää rippeitäkään jäljellä.

Englannin mahdollisuudet piilevät sen valmentajassa. Roy Hodgson on tehnyt parasta tulosta juuri altavastaajien, kuten Sveitsin ja Suomen, kanssa. Erittäin puolustusvoittoisella ja pedanttisesti kaikki tekijät (pelaajien juoksulinjoja myöten) huomioivalla taktiikalla operoiva Hodgson oli Suomen kanssa maalin päässä kisoista. ”Hodari” sai siis aikaan kasan ihmeitä Huuhkajien kanssa. Historiankirjoihin jää muun muassa eeppinen kaksintaistelu Toni KallioCristiano Ronaldo Helsingissä, josta ensin mainittu poistui voittajana.

Englannin ongelmat ovat laitapelaamisessa ja hyökkäyspäässä. Tehotykki Wayne Rooney on kaksi ensimmäistä peliä pois pelikiellon takia. Rooneyn paikasta taistelevat Jermaine Defoe ja Andy Carroll ovat huomattavasti kehnompia pelaajia ja ennen kaikkea surkeampia viimeistelijöitä.

Vasemmalla laidalla Ashley Young on laatupelaaja, mutta oikealla on ongelmia. Kiikaritehoilla 0+0 kauden Liverpoolissa vääntäneen Stewart Downingin taso ei riitä, joten Manchester Cityn James Milner pelannee toisen laiturin paikalla. Vaikeaa tulee olemaan joka tapauksessa ja jatkopaikka on hiuskarvan varassa.

Ranska

Lohkon toinen suurmaa Ranska tekee voimakkaasti uutta tulemista. Kylläinen, kaiken nähnyt ja voittanut senioriosasto on heivattu yli laidan astrologian nimeen vannonutta valmentaja Raymond Domenechia myöden. Laurent Blancin aikakaudella on rakennettu maltilla seuraavaa suurjoukkuetta.

Bordeaux’ssa tulosta tehneen, ex-maajoukkuetoppari Blancin joukkueet ovat perinteisesti olleet tasapainoisia ja pelatessa pyritään tiiviyteen ja nopeisiin suunnanmuutoksiin. Materiaalia on mistä ammentaa, sillä Ranskan junioriakatemioista tulee jatkuvasti laadukkaita pelimiehen raakileita seurojen jatkojalostettaviksi.

Gallian kukkojen taitavassa hyökkäysarsenaalissa piilevät joukkueen mahdollisuudet ja samalla myös uhat. Franck Ribery, Samir Nasri ja Karim Benzema voivat puhkoa hyvänä päivänä minkä tahansa puolustuksen reikäjuustoksi. Kolikon kääntöpuolella on puolustusasenne. Blanc vaatii tiiviyttä, koko joukkueen puolustamista aktiivisesti ja nopeaa reagointia omiin pallonmenetyksiin. Miten homma toimii kisoissa?

Ranskan joukkueessa suurimman vastuun tasapainosta kantaa keskikentän kaksikko Yohann CabayeYann M’Vila. Cabaye oli päättyneellä kaudella maaginen Newcastlessa ja M’Vila keräsi kehuja Ranskan liigan Rennesissä.

Nämä kaksi pelaajaa ovat ratkaisevassa roolissa keskikentän osalta. Kilometrejä tulee pitkälle toistakymmentä ottelua kohden ja samalla on saatava hyökkäävämmät pelaajat pidettyä osana Blancin koneistoa. Jos homma toimii, tie on auki taivasta myöten. Itse sijoitin omat roponi Ranskalle eli finaaliin asti mennään. Kävi tässä veikkauksessa miten kävi, Ranska on joka tapauksessa lohkon vahvin ehdokas jatkopeleihin.

Ruotsi

Eräs näiden kisojen peruskliseistä kuuluu seuraavasti: ”Ruotsi elää ja kuolee Zlatan Ibrahimovicin mukana.”

Tämä ei pidä paikkaansa. Ruotsi on systeemijoukkue. Mahdollinen suuruus ja voittava yhdistelmä löytyvät sen osiensa summasta. Vain tarkka, virheetön puolustuspelaaminen ja tyhmien virheiden välttely voi tuoda pisteitä.

Järjestelmässä maalivahti Anders Isaksson on huomattavasti Ibrahimovicia keskeisempi pelaaja joukkueen menestyksen kannalta. Monet myrskyt urallaan kokenut PSV-kassari voi esityksillään joko pelastaa tai kaataa Ruotsin.

Zlatan on toki maaginen pelaaja ja voi onnistuessaan nostaa Ruotsin hyvältä perustasolta astetta korkeammalle ja jopa välieriin asti. Miehen roolia on kuitenkin vahvasti liioiteltu mediassa. Mutta mikäs siinä – kirja myy ja värikkäitä lausuntoja kuullaan tämän tästä. Juna kulkee ja Ruotsin joukkueelle härdellistä on tuskin mitään haittaa. Svenssonit ovat tottuneita käsittelemään julkisuuden mukanaan tuomia paineita.

Hyökkäyspelin osalta Johan Elmanderin toipuminen on Ruotsille kullanarvoinen asia. Zlatan tarvitsee yläkertaan tukevan pelaajan ja Elmander on vastaus sinikeltaisten rukouksiin. Ruotsi haastaa Englannin ja Ranskan taistelussa jatkopaikasta.

Ukraina

Kisojen toinen isäntämaa Ukraina on turnauksen tuntemattomin joukkue. Suuret tähdet puuttuvat, vaikka keskikentän sotaratsu Anatoli Tymostshuk esiintyikin näkyvässä roolissa Mestareiden liigan finaalissa. Andrei Shevtshenko ei ole enää entisessä vedossaan ja Andrei Voroninkin on jo 32-vuotiaana matkalla kohti jalkapallouransa auringonlaskua.

Oleg Blohinin valmentama joukkue perustaa pelinsä lobanovskilaiseen perinteeseen. Tiivis puolustus ja harppuunamaiset vastaiskut ovat keskiössä ja joukkue on tarpeeksi nopea toteuttamaan tätä ajatusta.

Ukraina kaatuu erikoistilanteisiin. Maalivahteja on kaatunut sairaspetiin kuin sieniä sateella ja kisoissa ykkösen roolia kantaa nelosveskari Andri Pjatov. Puolustus ei ole tarpeeksi fyysinen vastaamaan esimerkiksi Englannin uhkaan kulma- ja vapaapotkuissa. Noutaja tulee jo alkulohkossa.

Seuraa näitä – lohkon nimet ja ilmiöt:

Uudestisyntynyt Ranska – jymypaukku jo näissä kisoissa?
Cabaye-M’Vila – Ranskan uusi selkäranka keskikentällä.
Roy Hodgson ja Englannin tiivis puolustuspelaaminen – onko aika riittänyt Hodarin systeemin omaksumiseen?
Englanti ja paineet – apinaa ei enää harteilla, vapautuuko pelaaminen?
Zlatan Ibrahimovic – mitä tahansa voi tapahtua tämän taikurin ollessa viheriöllä.
KällströmSvensson –akseli – tila saatava pois Ranskan ja Englannin taitureilta.
Ukrainan maalivahtipeli – saako nelosveskari edes rantapalloa kiinni?
Ukrainan lihapäät katsomossa – synkät pilvet taivaanrannassa, saadaanko rasismi kitkeyttyä pois otteluissa Englantia ja Ranskaa vastaan?

Ottelut:

Ma 11.6. klo 19 Donetsk: Ranska-Englanti
Ma 11.6. klo 21.45 Kiova: Ukraina-Ruotsi
Pe 15.6. klo 19 Kiova: Ruotsi-Englanti
Pe 15.6. klo 21.45 Donetsk: Ukraina-Ranska
Ti  19.6. klo 21.45 Donetsk: Englanti-Ukraina
Ti  19.6. klo 21.45 Kiova: Ruotsi-Ranska

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Vasuri puhuu -kisablogissa 11.6.2012.

Mainokset