Tämä on kolmiosainen kertomus mielenkiintoisesta viikosta eurooppalaisen jalkapallon parissa kolmessa eri maassa ja kolmella erilaisella sarjatasolla. Vaikka jalkapallon pelaamisen puitteet ja muut ulkoiset elementit saattavatkin vaihdella eri puolella maanosaamme ja koko maailmaa, lajia ja sen tuottamaa muotokieltä ymmärretään yhtä intohimoisesti maasta ja paikkakunnasta riippumatta. Se on yksi parhaista syistä rakastaa tätä lajia.

Osa 1:

La 7.4.2012 klo 18.00 (paikallista aikaa)
Blagnac FC 0 – 2 Les Genêts D’Anglet (0-2)
Championnat de France Amateur 2
Complexe sportif d’Andromède 2, Blagnac

Blagnacin lentokenttäkaupunki sijaitsee eteläranskalaisen Toulousen kyljessä. Kaupungista tulee monella tapaa mieleen teknologiayrityksistään tuttu Oulunsalo kotikaupunkini Oulun naapurissa. Insinöörien kansoittama Blagnac on eurooppalaisen avaruustutkimuksen keskus ja kentän kupeessa pitää majaansa myös lentoyhtiö Air Francen tärkein telakka, jossa on kehitetty muun muassa kaikille ilmailusta kiinnostuneille tuttuja Airbus-koneita.

Piskuisen satelliittikaupungin futisylpeys Blagnac FC pelaa tällä hetkellä Ranskan viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla (CFA2). Kausi on sujunut murheellisissa merkeissä, sillä joukkue majailee tällä hetkellä F-lohkon sarjajumbona. Lauantain taiston vierailija Anglet, joka tulee rannikkokaupunki Bordeaux’n naapurista, keikkuu puolestaan taulukon yläpäässä. Sarja on kuitenkin äärimmäisen tasainen, joten ennakoin tiukkaa vääntöä tärkeistä pisteistä – seuroista, saati joukkueista mitään tietämättä.

”Toutes Directions”. Toulousessa tiet vievät kaikkin mahdollisiin suuntiin.

Siirtyminen Toulousen keskustasta Blagnacin pohjoispäässä sijaitsevalle areenalle kestää noin 45 minuuttia. Kulkuvälineinä ovat metro ja moderni ratikka, joka kuljettaa futisturistin lyhyen kävelymatkan päähän Complexe sportif d’Andromedestä, joka on vaikuttava kuuden täysimittaisen kentän ja pienen stadionin jalkapallokeskus. Blyyssit ovat täälläpäin huippukuntoisia, joten harjoitusolosuhteet ovat kenttien osalta loistavat, vaikka Blagnacissa potkitaan kotimaisen nelosdivarin vastinetta. Jaloissa alkaa kummasti nykiä, kun näen huikeat viheriöt. Ehkä vielä joskus?

Vaikka yhteydet toimivat, saavun stadionille vasta siinä vaiheessa, kun peliä on pelattu 8 minuuttia. Onnistun loikkaamaan lipan alle juuri ennen ensimmäisten vesipisaroiden iskeytymistä viheriölle. Vierailija Anglet on jo aiemmin ehtinyt siirtyä 0-1 -johtoon ja yleisö antaa omat äänekkäät terveisensä kotijoukkueen perseilevälle puolustuslinjalle.

Pelin taso on lähellä Suomen Kakkosen alempaa kastia. Pelaajilla on hyvä perustekniikka, mutta keneltäkään ei löydy erikoisominaisuuksia, joita vaadittaisiin esimerkiksi Ykkösessä menestymiseen. Jokainen näyttää kuitenkin urheilijalta amatööristatuksesta huolimatta, toisin kuin takavuosina kotimaisilla kentillä. Mieleen tulee esimerkiksi kauden 2005 Ykkönen ja Rauman Pallo-Iirot, jonka pelaajista joka toinen oli reilusti ylipainoinen. Onneksi myös tällä sektorilla on menty sittemmin eteenpäin. Mitenkään väheksymättä legendaarista Ville ”FATMAN” Lehtistä.

Stadionilla on yksi katettu, kuppipenkein varustettu noin 1 000 hengen katsomo ja illan ainoa mittari asettuu 100-150 hengen tienoille. Vajaa puolet yleisöstä seuraa ottelua toisen päädyn takana sijaitsevan klubitalon patiolta nauttien erityyppisistä nestemäisistä tuotteista.

Juuri ennen taukoa Anglet siirtyy vastahyökkäyksestä 0-2 -johtoon. Tilanne haiskahtaa voimakkaasti paitsiolta ja pääkatsomon eteläpäädyn varttuneempi asiantuntija meinaa dyykata katsomosta kentälle. Kielitaitoni ei riitä ymmärtämään noin 70-vuotiaan fanaatikon kiroustulvaa. Suomessa tällainen käytös johtaisi todennäköisesti sakkoihin ja Palloliiton mustalle listalle joutumiseen.

Tauolla pääsen itsekin tutustumaan seuratalon antimiin. Vaikka Blagnac on Ranskan mittapuulla todella miniatyyrikokoinen seura, klubitalo on kerrassaan hieno ja palkintokaappi huokuu historiaa. Pikkuseura on saavuttanut kohtalaista menestystä muun muassa UEFA Regions Cupissa. Sympaattinen, käsipelillä päivitettävä sarjataulukko herättää myös ihastusta.

Ranskassa kilvoiteltiin presidentin virasta vierailuni aikana. Kaikki eivät diggailleet hullun lailla Sarkozy-sedästä ja kuinkas sitten kävikään…

Baaritiskin tarjonta on hämmästyttävän monipuolinen. Etelä-Euroopassa tyypillinen kahden desin kalja maksaa 2 euroa ja sen saa ostamalla ensin juomakupongin kohteliaalta ranskalaisrouvalta. Ranskassa asuva ystäväni selittää erikoisen käytännön johtuvan tavasta, jonka mukaan sama henkilö ei käsittele rahaa ja tarjottavaa juotavaa samanaikaisesti kuin ainoastaan pakkotilanteessa.

Ostan kerralla kaksi bisseä ja tämä sekä surkea kielitaitoni herättää tässä vaiheessa ansaittua huomiota. Jalkapalloturistit ovat harvinaisia pienen seuran matseissa ja hetken päästä tiskin ainoa edes auttavasti englantia puhuva herrasmies tulee utelemaan, miksi olen tullut katsomaan peliä. Varsinkin, kun kotijoukkue pelaa päin helvettiä. Kerron olevani kiinnostunut jalkapallosta kaikissa sen muodoissa.

Riemu repeää, kun selviää, että olen Suomesta. Toulousen alueella ei ole koskaan unohdettu Aulis Rytköstä. Varsinkin monelle vanhemmalle jalkapallointoilijalle Rytkönen on edelleen elävä legenda. Suomen ensimmäinen ulkomailla pelannut ammattilainen futasi alueen ykkösseurassa Toulouse FC:ssa vuosina 1952–1960. Rytkönen ei valitettavasti saanut Suomessa koskaan ansaitsemaansa arvostusta. Tässä valossa on jotenkin riipaisevalla tavalla liikuttavaa, miten intohimoisesti ranskalaiset eläkeläisikäiset suhtautuvat kuopiolaislähtöiseen maaliruiskuun.

Blagnac ottaa ottelun hallinnan toisella jaksolla. CFA2:ssa peli on erittäin fyysistä ja suoraviivaista. Toisen jakson takaa-ajoa seuratessa ihmettelen, miksi kumpikaan joukkueista ei pyri pelaamaan riittävässä määrin maata pitkin. Pelaajien tekniikka on kuitenkin  sitä tasoa, että palloa pystyttäisiin pitämään brittiroiskintaa kontrolloidumminkin hallussa.

Kotijoukkue vyöryttää loppuun asti, mutta Anglet peruuttaa jippomaisen bussin rangaistusalueen rajalle ja pitää nollan. Lopussa vieraat ovat jopa lähempänä maalia muutaman vastaiskun myötä. Lisäajalla Blagnacin turhautuminen purkautuu käsirysyyn, jonka seurauksena molemmilta joukkueilta lentää pelaaja ulos. Eläkeläiskatsomon mielestä tuomari on ihan pelle.

Sade yltyy ottelun toisen jakson loppuun tultaessa ja reilun vartin kävelymatka ratikkapysäkille mennään vetisissä tunnelmissa. Metron saavuttaessa Toulousen keskustan olo on kuitenkin jo kepeä. Tästä on hyvä jatkaa hienoa kokemusta rikkaampana kohti viikon seuraavaa etappia. J’aime le foot!

Jatkoa luvassa osassa 2….stay tuned!