Suomalainen futisväki vietti tiistai-iltaa haudanvakavissa tunnelmissa. Ruotsi riepotteli EM-karsintaottelussa Huuhkajia kuin sitä kuuluisaa kuoriämpäriä. Solnan gyroskioskien pyöröovissa kävi viima, kun suomipoikaa vietiin. Zlatan Ibrahimovic ja kumppanit käyttivät säälimättä suomalaispelaajien hirvittävät henkilökohtaiset virheet hyväkseen ja takoivat Råsundan tulostaululle tylyt lukemat.

Tiistainen fiilis oli apea, mutta itse muistan surullisempiakin hetkiä. Muistilevylle on piirtynyt vahvasti esimerkiksi syksyn 2007 Portugali-ottelun jälkeinen täydellinen tyhjyys. Ottelua seurasin Helsingin Kampissa. Sporttibaari hiljeni täysin 0–0 -tulokseen päättyneen ottelun jälkeen. EM-kisat jäivät maalin päähän ja pettymys oli valtava unelman livettyä jälleen kerran hyppysistä. Tuolloin tulevaisuuden projektit tuntuivat yhtä kaukaisilta kuin galaksimme reunimmaiset aurinkokunnat.

Neljä vuotta sitten oltiin täysin toisenlaisessa tilanteessa. Suomen kultainen sukupolvi oli uransa huipulla ja materiaali vahvalla pohjalla erityisesti puolustussuuntaan. Tämänhetkisessä tilanteessa ei ole puolestaan hirveästi kehumista. Runkopelaaja yksi toisensa jälkeen on päättänyt uransa huuhkajapaidassa. Nyt on uuden rakentamisen aika.

Uutta alkua on rakennettu muuallakin, esimerkiksi Belgiassa. Huuhkajat retuuttivat käymistilassa olleita punaisia paholaisia korvista vuoden 2008 kisoihin karsittaessa. Kotona voitettiin 2–0 ja vieraissakin olisi saatu täysi potti ilman karmeaa tuomarin aivopierua.

Belgian kärsivällinen projekti on kuitenkin edennyt ja nyt joukkue on valmis taistelemaan täysillä kisapaikasta Marouane Fellainin ja kumppaneiden johdolla. En näe mitään syytä, miksi Suomi ei voisi olla muutaman vuoden kuluttua samassa tilanteessa, jos vain malttia riittää.

Tämän kirjoituksen otsikko viittaa englantilaismanageri Stuart Pearcen varsin psykedeeliseen lausahdukseen. ”I can see the carrot at the end of tunnel”, tunnelmoi Pearce erään kehnosti sujuneen ottelun jälkeen ja yritti luoda toivoa ryhmäänsä.

Vaikka elämme taantumavaihetta, myös Suomen joukkueen osalta porkkana häämöttää tunnelin suulla. Uusi päävalmentaja Mixu Paatelainen ja uudistunut pelaajisto totuttelevat muutokseen ja hakevat Suomelle optimaalisinta pelitapaa.

Kokeiluja on tehty runsaasti ja niissä on nähty niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin. Maalivahtien peluutus meni nyt mönkään ja puolustuksessa on suuria ongelmia, mutta näiden asioiden takia ei ole syytä ryhtyä ripottelemaan tuhkaa päälleen. Ruotsi on tällä hetkellä Euroopan kymmenen parhaan joukossa, joten mittari ei olisi voinut olla tässä vaiheessa juuri kovempi.

Paatelainen totesi ennen ottelua, että kesäkuun tupla ei kerro vielä siitä, mihin suuntaan joukkue on jatkossa etenemässä. Johtopäätöksiä voi vetää ainoastaan siitä, mikä on ryhmän nykytila. Tässä piilee totuuden siemen. Sisäänajovaihe on vasta alussa, joten jäitä hattuun.

Sunnuntain vakiokupongilla palataan maaottelutauon jälkeen kotimaan sarjojen pariin. Tällä kertaa kierrokselta ei ole löydettävissä yhtään supervarmaa, joten perinteinen merkkipohdinta tuottaa varmasti harmaita hiuksia monelle vakioveikkaajalle.

Veikkausliigan otteluissa vahvimmilla ovat avauskohteiden TPS ja HJK. Turkulaiset saavat Veritaksella vastaansa pirteästi kautensa avanneen Hakan. Vahvat huhut vievät ex-maajoukkuekärki Shefki Kuqia Valkeakoskelle, mutta tähän otteluun ei ”Sheriffi” vielä ennättäne. Tilanne kannattaa tietysti tarkistaa vielä ottelupäivänä.

TPS:n materiaali on joka tapauksessa vahvempi. Lisäksi joukkue onnistui oikaisemaan lievän syöksykierteensä palaten voittojen tielle. Kohteeseen varma ykkönen.

Divarikohteista pelimerkit kannattaa sijoittaa kohteen 7 AC Oululle. ACO hyytyi sunnuntaina tasuriin ennakkoluulottomasti esiintynyttä Helsingin IFK:ta vastaan, mutta materiaaliltaan Ykkösen heikointa joukkuetta vastaan ongelmia ei tule. FC Espoo kaatuu selvin numeroin, joten kohteeseen varma kakkonen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 12.6. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 2, 2(X), 2(X), 2(X), X, 2, 1(2), 1, X, 1(2), 1(X), 2.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 10.6.2011.