Suomalaisen jalkapallokannattajan pitkä talvi alkaa hiljalleen olla selätetty. Jokavuotinen kiduttava odotus on pian taaksejäänyttä elämää. Ruoho viheriöi ja aurinko pilkahtelee lupaavasti pilviverhon takaa. Tätä kirjoitettaessa kauden avaukseen on aikaa kaksi päivää. Sinitähtien fanibussi kohti Kokkolaa starttaa sunnuntaina puoli kolmen aikaan ja viimeistään siinä vaiheessa suut kääntyvät messingille myös pohjoisen pääkaupungin futisihmisten keskuudessa.

Aloitetaan tämä kirjoitus pitkähköllä avautumisella. AC Oulun kannattajan näkökulmasta kulunut pre season oli henkisesti erittäin raskasta aikaa. Pietarsaaren lokakuisesta säilymiskiimasta jäi elämään vain muisto, kun todelliseksi via dolorosaksi lopulta muotoutunut lisenssifarssi synkensi sydäntalven pimeiden kuukausien odotuksen. Lisää harmaata fiilistä aiheutti vedonlyöntiskandaalin ulottuminen koskemaan AC Oulun entisiä pelaajia. Sympaattisina joukkuepelaajina pidetyt Yoben veljekset suorittivat petturimaisen teon, jota ei voi koskaan antaa anteeksi.

Vaikka tapahtuneille asioille ei voi enää tässä vaiheessa mitään, katkeruus Palloliiton toimintaa kohtaan jää kytemään monen oululaisen kannattajan pirtissä. Pykälien rakastelu ajoi lisenssi- ja valituskomiteassa urheilullisten ja taloudellisten tosiseikkojen edelle. Erityisen katkeraksi mielen vetävät viimeaikaiset uutiset, jotka ovat osoittaneet monen muun seuran talouden olevan tässä vaiheessa kautta pahemmin kuralla kuin pohjoisessa. Myös vedonlyöntiskandaalissa ryvettynyt ja persaukinen Tampere United sai aluksi lisenssin, mutta ACO ei. Komiteoiden seulasta mentiin siis kaveripisteillä läpi.

Myös AC Oulu teki virheitä, se on myönnettävä. Paperisodassa oltiin myöhässä ja siinä kärsittiin tappio. Oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden näkökulmasta tehdyt päätökset olivat silti järkyttäviä ja niitä ei voi unohtaa koskaan. Lisäksi Palloliiton kyykytysyritykset, kuten esimerkiksi Kimmo J. Lipposen ilmoitus siitä, että oikeusturvaa ja Ykkösen lisenssiä ei voi muka hakea samanaikaisesti, jättivät todellisen paskan maun suuhun ja vaikeuttivat huomattavasti tulevaisuuden vaihtoehtojen suunnittelua. Haluttiinko liitossa tappaa AC Oulun toiminta kokonaan? Moni jututtamani oululainen futisihminen ajattelee asiasta näin ja perustellusti. Toivottavasti tulevaisuudessa tapaus revitään kokonaan auki ja saamme tietää totuuden ja taustat.

Läpi koko kevättalven kestänyt status quo vaikeutti valtavasti kannattajatoiminnan suunnittelua. Seuran tulevaisuudesta ei ollut tarkkaa tietoa ja epätietoisuus aiheutti pahan pattitilanteen. Esimerkiksi kannattajakausikorttien markkinointi ja jäsenhankinta menivät jäihin moneksi kuukaudeksi. Tässä tilanteessa voi vain kuvitella, millaisessa liemessä AC Oulu Oy:n varainhankinta oli tuossa vaiheessa. Kannattajat putoavat aina jaloilleen, jos seura säilyy elossa, mutta toimistolla on varmistettava kymmenien ihmisten ja perheiden toimeentulo.

Tuhon siemenet oli siis kylvetty talvella jo syvälle, mutta yhteistuumin oululaiset päättivät pelastaa seuran. Työtä riittää edelleen, mutta nyt korvat ovat jo hyvän matkaa vedenpinnan yläpuolella.

Vaikka AC Oulun ohella myös Huuhkajien kanssa on koettu monia sykähdyttäviä hetkiä, Palloliiton logolla varustetun valkoisen maajoukkuepaidan kanssa fiilistely ei ole ainakaan omalta osaltani mahdollista tässä vaiheessa. United smile on tässä nyt vain haalea muisto. Päiden on pudottava ennen paluuta tähän projektiin. Tsemppiä toki Mixu Paatelaiselle, joka oli mielestäni tässä vaiheessa pätevä valinta päävalmentajaksi. Lisää mietteitä tästä aiheesta voi lukea Kansan Uutisten Viikkolehden kirjoituksesta.

Palloliiton osalta kyse ei ole ainoastaan lisenssisekoilusta. Liiton bandwagon on ollut matkalla kohti betoniseinää monessa muussakin asiassa. Tehty sarjajärjestelmäuudistus on täysi fiasko ja Suomen cup tuhottiin alasarjaseurojen osalta. Liiton päällikköarmeija haikailee noususta Euroopan top-10:een ja samaan aikaan ruohonjuuritasolle ei ole laittaa riittävästi paukkuja. Pyramidia on yritetty nyt rakentaa ylhäältä alaspäin. Käsillä olevan aikakauden tilinpäätös tulee olemaan surullista luettavaa.

Se avautumisista. Menneet ovat kuitenkin menneitä ja katseet on suunnattava tulevaisuuteen, joka on oululaisen edustusjalkapallon osalta käsillä tässä ja nyt. AC Oulu onnistui kasaamaan lisenssipelleilystä huolimatta mielenkiintoisen joukkueen, joka on täynnä oman kylän poikia aina kokeneista kehäketuista lupaaviin superjunnuihin.

Vaikka talvi oli raskas, tulevaisuus näyttää itse asiassa aika valoisalta AC Oulun ja oulufutiksen kannalta. Kesäkuussa seura pääsee Raattiin uusitulle stadionille, jonka hulppeat puitteet tarjoavat myös katsojille fantsut olosuhteet futiksen katseluun. Nuorten lupausten esiinmarssi on myös kivuttomampi toteuttaa Ykkösessä. Uskon ja toivon, että luvassa on peliaikaa niin Matias Ojalalle, Joni Mäkelälle, Lassi Nurmokselle kuin liigacupissa ja harjoitusotteluissa todella ennakkoluulottomasti esiintyneille Tuure ja Arttu Siiralle. Moni tulee yllättymään siitä, kuinka kovia janttereita ACO marssittaa viheriöille ympäri Suomenmaan tulevalla sesongilla.

Luvassa on myös kaksi kiinnostavaa paikallistaistoa, jossa iskevät yhteen kaksi täysin erilaisella ideologialla varustettua jalkapalloseuraa. Kiistanalaisena persoonana tunnetun Miika Juntusen OPS-jp on haalinut pelaajansa maailmalta, kun taas kaupungin jalkapalloväen tukeman AC Oulun nykyfilosofia pohjaa erittäin vahvasti paikallisiin pelimiehiin.

Kuvaavaa tapahtuneen muutoksen kannalta on, että ACO:n kapteenisto on nyt täysin oululainen. Kapteenin nauhaa kantaa tulevalla kaudella paluumuuttaja, OTP:n kasvatti Jani Kauppila, jota avustavat Janne ”Kuningasleijona” Hietanen ja AC-legenda Juho Meriläinen, joka on edustanut seuraa jo vuodesta 2005 lähtien. Erityisesti Äffän nostaminen kapteenistoon on lämmittänyt sydäntä, sillä kyseessä on ikitaistelija, joka on valmis laittamaan kaikki likoon edustamansa seuran puolesta. Meriläinen on seuraikoni vailla vertaa.

Ykkösen kaudesta 2011 on tulossa erittäin mielenkiintoinen, kuten useimpina vuosina. Ykkösessä on nähty joka vuosi tukku yllätyksiä ja totaalifloppauksia ja uskon, että tällä kaudella kaiku askelten on sama. Ennustajaeukoksi en ala, mutta komppaan toimittajalaumaa, jonka papereissa sarjan ennakkosuosikkeina on pidetty meitä ja pakettinsa kuntoon saanutta FC Lahtea.

AC Oulun osalta tärkeää on kuitenkin panostaa ensisijaisesti taustojen kuntoon laittamiseen. Nousu tulee, jos tulee. Loivempi paluu parrasvaloihin ei olisi katastrofi – pääasia on nuorten lupausten kehittäminen ja tulevaisuuden rungon rakentaminen.

Lopuksi on syytä palata vielä tarkastelemaan lyhyesti AC Oulun historiaa ja muotoutunutta seurakulttuuria. AC Oulu on käynyt läpi monia muitakin vaikeita aikoja ja ne ovat entisestään vahvistaneet seurakulttuuria ja kannattajien sitoutumista seuraan. Olen itse ollut mukana näissä vankkureissa jo vuosikaudet ja periaatteena on aina ollut vaikeuksien kääntäminen voitoiksi, vaikka paskaa lentäisi kuinka paljon tuulettimeen. On hankala löytää syytä, miksi näin ei tehtäisi nytkin. Me emme kuole koskaan.

Syksyllä 2005 säilyminen Ykkösessä varmistui pipariksi menneen kauden jälkeen vasta viimeisessä ottelussa, kun tarumainen Jukka ”Rouhinho” Puurunen täräytti voitto-osuman PP-70:n verkkoon. Maali aiheutti valtavan kiiman tuolloin vielä vähälukuisessa AC Oulun kannattajaryhmässä.

Seuraavana syksynä nähtiin ikimuistoinen nousuottelu Atlantista vastaan ja kylvettiin innostus toden teolla myös oululaisen suuren yleisön sydämiin. Tämä video kertoo illan fiiliksestä lähes kaiken.

Syksyllä 2007 tunnelmat olivat toisenlaiset, kun AC Oulun liigaseikkailu päättyi karvaaseen pettymykseen ja putoamiseen Myllykoskella Vesa Järvitalon kahdesta taistelumaalista huolimatta. Kausi oli äärimmäisen raskas, mutta jätti muistoihin myös mukavia hetkiä, joista ammennettiin voimaa seuranneeseen aikakauteen kuninkaallisessa Ykkösessä.

Kahta vuotta myöhemmin oli taas juhlan aika, kun Juha Malisen ja joukkueen nousuprojekti päättyi Ykkösen mestaruuteen ja suoraan nousuun liigakentille. Asuin tuossa vaiheessa Helsingissä ja olin paikan päällä seuraamassa Atlantiksen ja Viikinkien taistelua, jossa AC Oulun liiganousu varmistui. Tuolloin tuntemukset olivat kutkuttavan erilaiset, sillä unelma toteutui ottelussa, jonka tulokseen sinipaidat eivät voineet suoraan vaikuttaa. Mannerheimintien ravitsemusliikkeissä oli kuitenkin varsin kiihkeä meininki aamuyön tunteina.

Viime kaudella draaman kaari oli jälleen rakennettu taitavasti. Hienon alkukauden jälkeen AC Oulu ajautui pitkään tappioputkeen, joka oikaistiin lopulta Ahvenanmaalla. Joukkue haki pisteet saarelta fanaattisen kannattajajoukon siivittämänä. Tarina huipentui vierasvoittoon Pietarsaaressa. Tuossa vaiheessa pelaamalla saavutettu sarjapaikka maistui hyvältä. Kauden 2010 kuvastoa ja tunneskaalaa voi palautella mieleen katselemalla tätä videota.

Vaikka talven kuukaudet olivatkin ankeita monesta syystä, näitä upeita muistoja on luvassa varmasti myös tulevalla kaudella. Tämän, nimimerkki Jarvis Cockerin kasaaman pläjäyksen myötä on hyvä siirtyä keskittymään tulevan sunnuntain sarja-avaukseen. Liity mukaan taisteluun katsomoissa osoitteessa www.sinitahdet.net! Tulevaisuus on nyt!

Tunteella AC Oulun ja oululaisen jalkapalloilun puolesta,
Jaakko Alavuotunki
Sinitähdet ry.:n puheenjohtaja