Kuuntelin tässä yhtenä iltana pitkästä aikaa Bob Marley & The Wailersin 70-luvun tuotantoa. Levyltä ’Survival’ löytyy kappale nimeltä Africa Unite, jossa kehotetaan afrikkalaisia yhdistymään, ennen kuin on liian myöhäistä. Africa unite, for the benefit of your people…

Biisiä kuunnellessa tulivat mieleen useissa juhlapuheissa kuullut lähes majesteetilliset sanat jalkapallon MM-kisojen vaikutuksesta Afrikan tulevaisuuteen. Kisat ovat voimannäyte, jonka myötä Afrikka yhdistyy ja näyttää mahtinsa. Esimerkiksi apartheidin vastaista taistelua 1900-luvulla johtanut Nelson Mandela kertoi uutistoimisto AP:lle odottavansa turnauksen parantavan maanosan imagoa ja näyttävän Afrikan valoisammat kasvot koko maailmalle.

Perjantaina alkavalle turnaukselle on siis ladattu valtavia odotuksia ympäri mannerta. Monen mielestä kisoilla on mittaamaton merkitys koko Afrikalle.

Villeimmissä visioissa hehkutetaan MM-kisoja myös Etelä-Afrikan sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien ratkaisijana. Kisahuuman myötä ratkeavat niin tuloeroihin, köyhyyteen kuin väkivaltaankin liittyvät vitsaukset. Samalla voittaa koko Afrikka, sillä Etelä-Afrikkaa pidetään koko maanosan veturina.

Perusteita näille haaveille on löydettävissä, jos tarkastellaan MM-kisoja talouden mittarein. Turnauksen ympärillä liikkuvat valtavat rahamäärät. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA nettoaa pelkästään tv-sopimusten ansiosta kisoista 2,6 miljardia euroa.

Sen sijaan on vielä täysin epävarmaa, minkälainen lasku isäntämaalle lankeaa näistä kinkereistä. Etelä-Afrikka on sijoittanut yli viisi miljardia euroa valkoisiksi elefanteiksikin kutsuttuihin uusiin stadioneihin ja yleisen infrastruktuurin kohentamiseen. Muihin järjestelyihin on myös uponnut kassikaupalla kahisevaa.

Kaiku askelten on jollain tasolla jopa kolonialistinen. FIFA nettoaa ja Etelä-Afrikka maksaa viulut.

Samaan aikaan tyytymättömyys maan köyhän väestön keskuudessa on lisääntynyt entisestään. Kisat eivät ole tuoneet maahan toivottua määrää uusia työpaikkoja, sillä esimerkiksi virallinen kisamateriaali valmistetaan FIFA:n toivomuksesta Kiinassa, missä se on halvempaa. Ensimmäistä reilun kaupan ja tasa-arvoisen toimeentulon MM-turnausta saadaan siis  odotella vielä ainakin neljä vuotta.

Mielenosoituksissa on vaadittu työtä ja kunnon peruspalveluita kaikille eteläafrikkalaisille. Myös väkivaltaa on nähty ja kisajärjestäjät pelkäävätkin sen vaikuttavan turnauksen tunnelmaan.

Tämän valossa Pekingin olympialaisissa nähdyt tapahtumat voivat hyvinkin toistua. Kiinalaiset viranomaiset eristivät olympialaisten aikaan epätoivotut ihmiset ja näkymät muureilla kisaturisteista. Näin koko maailman urheilutapahtumasta tuli vain rikkaille ja toivotuille tarkoitettu happening.

Peking-ilmiön toteutuminen ei ole kaukaa haettu skenaario. Viranomaiset yrittivät jo sulkea Kapkaupungissa kaksi köyhien suosimaa toria kisojen ajaksi, mutta yleinen mielipide kääntyi päätöstä vastaan. Kodittomien kisaghetto eli  ”Säilyketölkkikaupunki” Blikkiesdorpissa kuitenkin toteutettiin. Köyhät kodittomat siirrettiin siis pois kisaturistien silmistä puutteellisiin olosuhteisiin paikkaan, jota monet kaduilla koko elämänsä viettäneet kutsuvat keskitysleiriksi. Samanlainen käytäntö oli voimassa myös Vancouverin talviolympialaisissa.

On varmaa, että MM-kisat tulevat jollain tasolla yhdistämään afrikkalaisia Bob Marleyn toivomaan tapaan. Taloudellisen hyödyn turnauksesta näyttäisi kuitenkin käärivän ihan toinen taho.

Kirjoitus on julkaistu KU:n MM-kisablogissa 7.6.2010.