Ensi viikosta alkaen jalkapalloväen katseet suuntautuvat noin kuukauden ajaksi Afrikkaan, kun Ghanan Accrassa potkaistaan käyntiin Afrikan mantereen suurimpiin jalkapallotapahtumiin lukeutuva African Cup of Nations. Euroopan mestaruuskisoja vastaava tapahtuma järjestetään nyt jo 26. kerran. Kahden vuoden välein järjestettävän turnauksen isäntänä toimiva Ghana järjestää kisat jo neljättä kertaa.

Ensimmäinen turnaus järjestettiin vuonna 1957 Sudanissa. Isäntämaa on selviytynyt voittajaksi peräti yksitoista kertaa. Kultamitaleita on juhlittu kaiken kaikkiaan kolmessatoista eri maassa. Eniten mestaruuksia löytyy Egyptiltä, joka on vienyt kannun mukanaan viisi kertaa. Neljään pyttyyn ovat yltäneet Ghana ja Kamerun. Edellisissä kisoissa tittelin voitti Egypti, joka löi finaalissa Norsunluurannikon rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Tapahtuma herättää suurta huomiota ympäri maailmaa, sillä turnaus on ollut perinteisesti erittäin viihdyttävä. Afrikkalaisten joukkueiden taktinen osaaminen on usein vajavaista, varsinkaan puolustuspelin organisointi ei ole koskaan ollut ryhmien vahvin osa-alue. Peli on mielikuvituksellista ja erittäin luovaa. Maalitilanteita syntyy siis liukuhihnalta. Afrikkalaisen hallitun kaaoksen negatiivinen puoli löytyy välillä täysin överiksi menevässä taklauspelissä. Törkeitä jaloille potkiskeluja nähdään turhan usein.

Erikoisen ajankohtansa takia turnaus on aiheuttanut takavuosina harvinaisen paljon harmaita hiuksia Euroopan suursarjojen seurapomoille. Tilanne on sama myös tänä vuonna. Moni huippuseura menettää avainpelaajansa kuukauden ajaksi kesken vilkkaimman sarjakauden. Viimeksi Englannin Valioliigan Chelsean johtoportaaseen kuuluva Bruce Buck arvosteli rajusti turnauksen ajankohtaa. Buckin mukaan on täyttä hulluutta pelata näin raskas turnaus tässä vaiheessa vuotta. Chelsean tapauksessa raivon voi ymmärtää. Neljä seuran avainpelaajaa matkustaa Ghanaan.

A-lohkossa pelaava isäntämaa lukeutuu turnauksen suurimpiin ennakkosuosikkeihin. Marokko, Guinea ja Namibia haastavat Chelsean Michael Essienin kipparoiman “Black Starsin”. Kaksi ensin mainittua joukkuetta aiheuttanevat suurimmat ongelmat isännille. Molemmista ryhmistä löytyy tukku Euroopan huippusarjojen pelaajia. Suurin mielenkiinto kohdistuu Guinean lupaavaan pelinrakentajaan Pascal Feindounoon sekä Kiovan Dynamossa maaleja paukuttelevaan Ismaël Boungaraan. Marokon laadun takaa Afrikan kentät hyvin tunteva veteraanivalmentaja Henri Michel.

Kestomenestyjät Norsunluurannikko ja Nigeria ovat vahvoilla turnauksen kuolemanlohkoksi tituleeratussa B-lohkossa. Molemmilla joukkueilla on todella pelottava hyökkäyskalusto. MM-kisoissa ihastuttanut Norsunluurannikko on turnauksen suurin voittajasuosikki. Mali yrittää laittaa kapuloita “Norsujen” ja Nigerian rattaisiin Sevillasta tutun voimakaksikon johdolla: Freddie Kanouté ja Seydou Keita kuuluvat turnauksen mielenkiintoisimpiin pelimiehiin. Beninin osaksi jää heittopussin rooli. C-lohkossa suosikin viittaa kantaa Kamerun. “Lannistumattomien leijonien” ohella hallitseva mestari Egypti on lähellä jatkopaikkaa. Barcan maalitykki Samuel Eto’o on lohkon kuumin nimi. Sudanin ja Sambian mahdollisuudet ovat hyvin ohuet.

Turnauksen viimeinen lohko vaikuttaa ennakkoasetelmiltaan kaikkein kimurantimmalta. Kaikilla neljällä joukkueella on hyvät mahdollisuudet edetä pudotuspeleihin. Vuoden 2002 MM-kisoissa loistanut Senegal hakee menestystarinalleen jatkoa varsin laadukkaalla ryhmällä. Tuleva MM-kisaisäntä Etelä-Afrikka rakentaa puolestaan joukkuettaan jo tulevaa turnausta ajatellen. Brassi Carlos Alberto Parreiran luotsaama “Bafana Bafana” pelaa kovien paineiden alla. Hyvää tulosta odottaa koko maa presidentti mukaan lukien. Blackburnin Aaron Mokoena ja Evertonin Steven Pienaar ovat joukkueen ehdottomat avainpelaajat. Angolalla ja Tunisialla on myös hyvät mahdollisuudet edetä jatkoon.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 28.1.2008.