Mixulle työrauha

Kotimaista valmentajaa Huuhkajien ruoriin vaatinut suomalainen futisväki sai viime viikolla haluamansa, kun Palloliitto valitsi A-maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi Mika-Matti Paatelaisen. 44-vuotias Mixu on kerännyt mainetta ja kunniaa viimeksi skotlantilaisen Kilmarnockin luotsina. Paatelainen muistetaan myös maajoukkueen pitkäaikaisena target-hyökkääjänä. Maaleja Mixu onnistui takomaan 18 kappaletta pelaamissaan 70 A-maaottelussa. Kaikkien aikojen maalintekijätilastossa tuolla määrällä irtoaa viides sija.

Asiantuntijat ovat ladanneet runsaasti paineita Paatelaisen leveille harteille. Huuhkajilta odotetaan menestystä tulevien vuosien arvokisakarsinnoissa. Samalla Mixun tulisi nostaa koko kotimainen futisskene taantumasta takaisin nousujohteiselle uralle.

Kaiku askelten on kovin tuttu. Paatelaisen edeltäjiltä, Roy Hodgsonilta ja Stuart Baxteriltä odotettiin yhtä lailla kokonaisvaltaisia uudistustoimia suomalaisen jalkapallon kehittämiseksi. Tulokset jäivät kuitenkin laihoiksi. Baxterin kauden loppuvaiheita leimasivat hajaannus ja surkeat tulokset, jotka koituivat lopulta britin kohtaloksi. Puolustusvoittoista pelityyliä suosinut Hodgson rakensi puolestaan menestyvän joukkueen, joka oli kivenheiton päässä kisapaikasta. Kentän ulkopuolella tehty työ jäi kuitenkin vaikutukseltaan vähäiseksi.

Maajoukkueluotsi on liian monelle vapahtaja, jonka odotetaan muuttavan kertaheitolla veden viiniksi. Eikö olisi jo aika reilun työnjaon, jossa maajoukkueen päävalmentaja hoitaa oman tehtävänsä ja liiton toimisto organisaation kehittämisen? Kaiken tämän tulee tietysti toimia koordinaation kautta, jossa kaikki työskentelevät saumattomasti yhteisen päämäärän eteen.

Palloliiton manageri- ja päällikköarmeijalla pitäisi olla riittävä määrä käsiä ja päitä toiminnan kehittämistyöhön ruohonjuuritasolta lähtien. Valitettavasti tekemisen oma taso ei ole riittänyt. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt toiveiden ja paineiden kasaaminen ulkopuolelta tulevan uuden tekijän harteille. Näin kävi myös liiton nykyistä puheenjohtajaa Sauli Niinistöä valittaessa.

Suomalainen jalkapallo on ajautunut pahimpaan kriisinsä miesmuistiin. Liitto on puuhastellut sarjajärjestelmämuutosten parissa ja tehnyt Suomen Cupista entistäkin suuremman vitsin. Visio 2020:n hengessä on maalailtu näyttäviä tulevaisuuden tavoitteita huipputasolle, mutta samalla seurojen ja junioripuolen tukeminen on jäänyt paitsioon.

Resurssipuolella on menty taaksepäin ja se on johtanut tilanteeseen, jossa valtaosa liigaseuroista on pahoissa taloudellisissa ongelmissa. Lisenssifarssi ehtojen kiristämisineen ei tätä vallitsevaa asiaintilaa muuta mihinkään. Lisäksi syntyneellä vedonlyöntiskandaalilla on oma sivujuonteensa, joka koskee raskauttavasti myös Palloliittoa.

Liiton kädettömän toiminnan aiheuttamaa alennustilaa ei saa nyt kääntää Paatelaisen ristiksi. Viheriöllä Mixulla on varmasti paljon annettavaa suomifutikselle, jos intohimoisesti lajiin suhtautuvalle valmentajalle annetaan tilaa hengittää ja rakentaa A-maajoukkuetta rauhassa.

Paatelainen on itse todennut Huuhkajien pelityylin rakentuvan jatkossa edelleen raudanlujan puolustuksen kautta. Haasteita riittää, vaikka Mixun joukkueissa asenne ja pelikuri ovat olleet aina valiotasoa. Poissa ovat niin Jussi Jääskeläinen, Sami Hyypiä kuin moni muukin entinen Huuhkajien runkopelaaja. Mitat täyttävien maaliruiskujen puute on myös suuri kanto kaskessa tiellä kohti arvokisapaikkaa.

Nykyisellä miehistöllä ei kuuhun mennä, mutta potentiaalia on kotitarpeiksi asti. Nyt on tärkeää, että Mixulle annetaan työrauha. Hyviä tuloksia saadaan aikaan vain pitkäjänteisellä työllä.

Monella vakiokupongin englantilaisjoukkueiden pelaajilla on perhosia vatsassa. Kausi lähenee huipentumaansa ja mestaruus- sekä putoamistaiston osalta kierroksella nähdään useita mielenkiintoisia taistoja.

Valioliigassa West Bromwich on noussut viime kierroksilla pohjalta ylöspäin ja saa nyt vastaansa Mestareiden liigasta pudonneen Chelsean, jonka panokset ovat loppukauden otteluissa vähäiset. Kohteeseen kannattaa siis haistella yllätystä. Kakkonen ykkösvarmistuksella.

Cardiff ja Leeds ovat Championshipin varmimpia kotivoittajia, mutta vierasosaamiseen kannattaa luottaa kohteessa 12, jossa Millwall matkaa Coventryn vieraaksi. Lontoolaisten kuntopuntarin viisari sojottaa voimakkaasti ylöspäin.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 16.4. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2(1), 1, 1(X), 1(X), X, 1, X(2), 1, 1, 1, 1(X), 2, 1(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 15.4.2011.

Uuden ajan alku

Neljän suuren kärkiryhmä, Big Four, on ollut jo pitkään käsite englantilaisessa jalkapallossa. Kamppailu ykköstilasta on ollut viimeiset vuodet Chelsean ja Manchester Unitedin heiniä, sillä edelliset kuusi liigamestaruutta on jaettu näiden kahden seuran kesken. Arsenal ja Liverpool ovat toimineet tässä kuviossa haastajien rooleissa.

Ajat ovat kuitenkin muuttumassa. Liverpool on jo oikeastaan pudonnut isokenkäisten kerhosta. Suurimpana syynä alennustilaan on seuran kehno taloustilanne. Rafa Benitezin aikakauden jatkuva konttaaminen kotimaan kentillä on viimeistellyt perinteikkään seuran ajautumisen hunningolle. Merseysidellä etsitäänkin uutta namusetää pumppaamaan lisää puntia seuran toimintaan. Penkin päässä uutta alkua rakentaa Roy Hodgson, jonka tehtävä on haastava.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että tuttu neljän suuren keskittymä hajoaa lopullisesti tulevalla kaudella. Mestareiden liigaan edennyt Tottenham ja siirtomarkkinoilla rahaa runsaasti polttanut Manchester City lyövät kärkinelikon palasiksi.

Alkaneella kaudella sarja on kärjen osalta luultavasti kiinnostavampi kuin vuosikausiin. Mestaruuden osalta suurimmat suosikit ovat tuttuun tyyliin Chelsea ja ManU, mutta kaikilla muilla uuteen ”superkuusikkoon” kiilavilla ryhmillä on oma sanansa sanottavana tämän kauden kärkitaistossa.

Valioliigaseurat eivät ole tänä kesänä mellastaneet siirtomarkkinoilla. Hallitseva mestari Chelsea teki muutaman matalan profiilin hankinnan poislähteneiden pelaajien panoksen korvaamiseksi. Ramires oli toki arvokas hankinta, mutta avainpelaajaksi brassi ei Stamford Bridgellä tule ainakaan heti nousemaan. ManU:n Alex Fergusonkin päätti jättää hänelle ostoksia varten myönnetyn lisärahan toistaiseksi säästöön.

Ainoa megahankintoja tehnyt seura on Man City, joka mälläsikin sitten koko joukon edestä. Öljymiljoonia paloi käsittämätön määrä, mutta hankinnat tuntuvat järkeviltä. Joukkueen yhteen hitsautumisessa menee tietysti oma aikansa, mutta City on tekemässä itselleen tilaa aivan kirkkaimmassa kärkiryhmässä.

Monen papereissa ”Citizens” on jo suurin mestarisuosikki. Ryhmästä löytyy laatua ja leveyttä. Lisätehoja on vielä tulossa, sillä Aston Villan maajoukkuepeluri James Milner liittyy manchesteriläisten kokoonpanoon. Samalla pannaan asetettu kauhukakara Craig Bellamy sai vihdoin kalossin kuvan persauksiinsa.

Chelsea aloitti kautensa samanlaisella tehokkuudella, jolla se päätti edellisen menestyksekkään kampanjansa. WBA nuijittiin maan rakoon tennislukemin 6–0. Joukkue on yhtä vahva kuin viime kaudella, mutta euronälkä syönee tehoja kotimaan kentillä. Avainkysymys on rotaatio. Jaksavatko pelaajat ja miten laadukasta rinkiä ja sen nousevia nuoria lupauksia, kuten Gaël Kakutaa käytetään hyödyksi? Pallo on italovelho Carlo Ancelotilla.

ManU:n osalta suurimmat kysymysmerkit ovat samaa sarjaa. Fergusonin poppoo haluaa palata kultakantaan, mutta joukkue ei ole vahvistunut merkittävästi viime kaudesta. Pakottavatko toppariosaston Rio Ferdinandin jatkuvat loukkaantumiset skottikonkarin vihdoin ostoksille?

Arsenal teki juuri pitkän jatkosopimuksen Arsène Wengerin kanssa. Wenger ei ole kyennyt kesän aikana ratkaisemaan joukkueensa ongelmia, jotka ovat edelleen saranapelaajien puute ja maalivahtien kurja osaamistaso. Manuel Almunia päästi jo helpon avausottelussa Liverpoolia vastaan ja toinen saranasormi Lukasz Fabiañski on maalilla saman tason katastrofi.

Joukkue on taitava, mutta pikkunäppäryys ei johtane toivottuihin tuloksiin tälläkään kaudella. Kaiken mennessä nappiin Arsenal kykenee silti taistelemaan jopa mestaruudesta. Tämä vaatii kuitenkin uuden maalivahdin hankintaa.

Lauantain vakiokupongilla varmimmat merkit on löydettävissä Valioliigan kohteista. Kierroksen ensimmäisessä kohteessa Arsenal saa vieraakseen kauden loistavasti aloittaneen nousijajoukkue Blackpoolin. Kapealla ringillä operoiva vierasryhmä on suurissa vaikeuksissa näyttävää hyökkäyspeliä pelaavan Arsenalin kanssa. Kohteeseen varma ykkönen.

Everton mittelee kotiavauksessaan Wolverhamptonin kanssa. Joukkue jäi Blackburnissa maalivahti Tim Howardin kardinaalimunauksen takia ilman pisteitä. David Moyesin joukkoja on povattu sarjan korkeimpaan kolmannekseen. Taistelu europaikoista alkaa Evertonin osalta lauantaina, kun se nappaa täydet kolme pistettä. Kohteeseen siis ykkönen ilman varmistuksia.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 21.8. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), 1, 2(X), X, 1, 1, 1(X), 2(1), 1(2), X(2), 1, 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 20.8.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 6+1 oikein.

Maajoukkueshoppailua

Globalisaation edetessä ihmisten liikkuminen maasta toiseen ja mantereelta toiselle on muuttunut yhä helpommaksi – ainakin länsimaisesta näkökulmasta. Muun muassa ihmissuhteet, työ ja opiskelu liikuttavat suuria massoja paikasta toiseen.

Kansainvälistymisen myötä kansalaisuuden käsite on muuttumassa yhä abstraktimmaksi ja vaikeammin hahmotettavaksi. Yhä useammalla ihmisellä on esimerkiksi kaksoiskansalaisuus, joten kulttuurinen tai etninen tausta tai joku muu ominaisuus eivät määritä automaattisesti ihmistä osaksi jotain tiettyä kansallisvaltiota enää kuin korkeintaan ajatuksen tasolla.

Sama kehitys on ollut nähtävissä pitkään myös jalkapalloviheriöillä. Pelaajalla saattaa olla monta passia esimerkiksi perhesuhteiden tai siirtolaisuuden takia, joten maajoukkue-edustusten suhteen moni joutuu tekemään valintansa useasta vaihtoehdosta.

FIFA:n sääntöjen mukaan pelaaja ei voi pelata A-maaotteluita kuin yhden maan maajoukkueessa. Joukkuevalinta on siis aina lopullinen.

Monet valitsevat jalkapalloilullisen kotimaansa menestysmahdollisuuksien mukaan. Vuosituhannen vaihteessa sekä MM- että EM-kultaa voittaneen Ranskan joukkue oli taustaltaan monikulttuurinen. Pelaajista monen juuret olivat gallien entisissä siirtomaissa.

Eräs heistä oli muuan Zinedine Zidane. Algerialaistaustainen pallojonglööri ei olisi koskaan voittanut kannun kannua kansainvälisissä mittelöissä, jos olisi edustanut Ranskan sijasta omaa ”kakkosvaihtoehtoaan”. Sydän kuitenkin sykkii edelleen myös Algerialle, sillä Zidane nähtiin Etelä-Afrikan MM-kisoissa katsomassa Algerian alkulohkon taistoa.

Erilaiset kaksoiskansalaisuudet aiheuttavat usein varsin skitsofreenisia tilanteita. MM-turnauksessa puolivälieriin edenneen Saksan maajoukkueen ghanalaistaustaisen Jérôme Boatengin veli Kevin-Prince Boateng edusti Die Mannschaftin sijasta Ghanaa. Alkulohkon ottelussa veli kohtasi siis veljen toisen maajoukkueen paidassa.

Futaajien edustusoikeuksiin liittyvät kysymykset ovat nousseet julkisuuteen myös Suomessa, kun Liverpoolin Lauri Dalla Vallen arvontalaulu maajoukkue-edustuksensa suhteen on yhä vain jatkunut. Dalla Vallella on perhetaustansa takia oikeus edustaa joko Suomea tai Italiaa.

Maajoukkueen päävalmentaja Stuart Baxter ehti tällä viikolla jo julkisesti ihmetellä suurlupauksena pidetyn hyökkääjän jatkuvia kieltäytymisiä A-maajoukkue-edustuksista, joita Suomi on hyökkääjälle tarjonnut viime aikoina enemmän kuin tarpeeksi. Pelaaja itse on todennut keskittyvänsä tällä hetkellä luomaan uraa ainoastaan seurajoukkueessa.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Dalla Vallen nykyinen valmentaja on Huuhkajien ex-luotsi Roy Hodgson, jonka luulisi ymmärtävän maajoukkue-edustusten antavan nuorille pelaajille huikeasti kokemusta ja mahdollisuuksia uusiin edistysaskeliin. Vastuu luo lisää itseluottamusta ja kovien pelien myötä myös taidot ja paineensietokyky kehittyvät.

Vetkuttelun taustalla piilevät syyt ovat opportunistiset. Italialais-suomalaisessa perheessä kasvanut Dalla Valle on kertonut aiemmin pelaavansa Suomen paidassa vain siinä tapauksessa, jos portit astetta kovatasoisempaan Italian ryhmään sulkeutuvat.

Urheilijan tulisi toki saada edustaa sitä maata, jolle sydän sykkii toden teolla. Siinä mielessä myös Dalla Vallella on täysi oikeus valita jatkossa Suomen ja Italian väliltä. Moni pitää kuitenkin melko kyynisenä tällaista maajoukkueshoppailua, jossa nokka kääntyy sen sateenkaaren päähän, jossa odottaa suurin saavi mainetta ja mammonaa.

Suoraselkäistä olisi tehdä päätös pelioikeusasian suhteen mahdollisimman pian. Muuten palavat sillat moneen suuntaan.

Sunnuntain vakiorivi koostuu tuttuun tapaan kotimaan kenttien kamppailuista. Viikonlopun kierros on tällä kertaa astetta kinkkisempi. Varsinkin liigakohteet ovat poikkeuksetta tasaisia vääntöjä, joista suursuosikkeja on hankala löytää.

Viikon pomminvarmat löytyvät Ykkösen kohteista 7 ja 8. PK-35 Vantaa tipahti karsijan paikalta hävittyään keskiviikkona FC Espoolle ja hakee nyt paluuta voittojen tielle MP:tä vastaan. Mikkeliläiset ovat piristyneet karmean alkukauden jälkeen, mutta taso ei riitä laadukasta vantaalaisryhmää vastaan. Varma ykkönen.

Kohteessa 8 Rovaniemen Palloseura saa vastaansa kauden yllättäjän, FC Espoon. Keväästä asti Ykköstä hallinneen RoPS:n kone on yskähdellyt viime aikoina. Motivoitunut kotijoukkue ja pitkä matka ovat ailahtelevalle ja kokemattomalle Espoolle kuitenkin liian kovia paloja purtavaksi. Ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 8.8. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(X), 1, X(2), 1(2), 2, 2, 1, 1, 2(X), 2(X), 2(X), 2, 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 6.8.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 4+2 oikein.

Optisia harhoja

Saksan ja Argentiinan upeat ja tasapainoiset esitykset jäivät eilen kahden kammottavan tuomarivirheen varjoon. Englanti ja Meksiko kärsivät vääryyttä tavalla, joka syöpyy varmasti monen kannattajan mieliin päällimmäiseksi muistoksi näistä otteluista. Tuomareiden optisista harhoista huolimatta jatkoon menivät täysin oikeat joukkueet.

Britannian lehdistö latasi Saksa-nöyryytyksen jälkimainingeissa täyslaidallisen perin juurin kehnosti esiintyneen Englannin niskaan. Kielenkäyttö oli tuttuun tapaan värikästä. Lehdissä vaadittiin päävalmentaja Fabio Capellon eroa ”kaikkien aikojen nöyryytyksen jälkeen”.

Lieneekin vain ajan kysymys, milloin Capello saa pakata laukkunsa ja luikkia takaisin saapasmaahan häntä koipien välissä. Potkut tulevat kuitenkin kalliiksi, sillä italoluotsi oli juuri solminut uuden rahakkaan sopimuksen Englannin jalkapalloliiton kanssa. Nähtäväksi jää, kuinka kauan asian kanssa aiotaan jahkailla. Liiton ratkaisua odottaa vesi kielellä ainakin muuan Roy Hodgson.

Myös tuomaristo sai tabloideissa osakseen rajua kritiikkiä. Frank Lampardin perusteitta hylätty maali olisi saattanut vielä muuttaa ottelun kulun, mutta toisaalta Englanti oli ottelussa niin surkuhupaisan huono, että katsomossa vääntöä katsellut rolla(atto)rilegenda Mick Jaggerkin olisi vahvistanut joukkuetta. David James oli maalissa odotetun kaltainen katastrofi ja puolustuksen epäjärjestyksen kruunasi Gareth Barryn käsittämätön sekoilu, joka huipentui karmaisevaan virheeseen Saksan 4-1 -maalissa.

Meksikon kohtalo iltaottelussa oli samankaltainen. Carlos Tévez puski Argentiinan johtoon räikeästä paitsioasemasta. Meksikolaisten paketti hajosi tämän jälkeen täydellisesti ja Ricardo Osorion kaamean aivopierun jälkeen ottelun voittajasta ei ollut enää epäselvyyttä. Molemmissa tapauksissa tuomarivirhe sai aikaan ketjureaktion, joka ei ollut enää pysäytettävissä.

Englannin ja Meksikon huonot suoritukset eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että joukkueet kärsivät suurta vääryyttä eilisen kamppailuissa. Illan ottelun paitsiomaalin näkivät lähes kaikki, paitsi tilanteesta vastuussa ollut linjatuomari, joka oli ilmiselvästi väärin sijoittunut pallon sinkoutuessa kohti Argentiinan Timo Kahilaisen päänuppia.

Kyseessä oli ymmärrettävä inhimillinen virhe. Tuomariston lynkkaamisen sijasta pitäisikin keskittyä pohtimaan sitä, miten voi olla mahdollista, että yksi silmäpari voi vaikuttaa näin voimakkaasti pelin kulkuun. Aikana, jolloin teknologia mahdollistaisi salamannopeat videotarkistukset ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Videoiden avulla myös Lampardin tapauksessa koko tuomarikolmikolle sattunut optinen harha olisi ollut korjattavissa.

Keskustelu videotuomareiden käyttöönotosta tulee varmasti vilkastumaan entisestään kisojen jälkeen. Ainakin jonkinlaisen kokeilujakson aika olisi nyt. Toinen vaihtoehto on hyväksyä inhimillisten virheiden vääjäämätön todennäköisyys nykymuotoisessa jalkapallossa.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten MM-kisablogissa 28.6.2010.

Tiraspolin tirpaisu

FC Interin taustalla vaikuttava turkulaismesenaatti Stefan Håkans lupasi viime syksyn mestaruushumussa joukkueensa panostavan täysillä Mestareiden liigassa menestymiseen. Tunnekuohussa tehty lupaus oli jokseenkin puolivillainen, mutta moni suomifutista läheltä seuraava odotti mielenkiinnolla miten Sinimustat pärjäisivät kivikovissa eurotaistoissa. Eväitä turkulaisilla piti riittää pitkällekin.

Monen harmiksi tehtävä osoittautui jo CL-karsintojen avauskierroksella liian vaikeaksi. Moldovan mestari Sheriff osui rangaistuspilkulta Turussa ja vei avausosan maalilla. Nokkaan tuli identtisellä tuloksella myös Tiraspolissa ja näin moldovalaiset etenivät jatkoon yhteismaalein 2–0.

Miksi Interin menestys jäi sitten odotettua laihemmaksi? Ryhmä on heikentynyt paperilla jonkin verran, mutta menetyksiä paikkaamaan hankitut pelaajat ovat onnistuneet kohtuullisen hyvin. Ainoa poikkeus löytyy toppariosastolta, jossa Jos Hooiveldiä ei ole Claudio Verino pystynyt, suurista puheista huolimatta, paikkaamaan.

Joukkue dominoi pelejä, mutta ei kykene ratkaisuihin. Tuska oli varsin hyvin nähtävissä otteluissa Sheriffiä vastaan. Ruuti oli märkää juuri silloin, kun osumia olisi kaivattu.

Vaikka Turussa mieli on nyt maassa, suomifutiksen tulevaisuuden kannalta Tiraspolin tirpaisu ei ollut kovinkaan suuri isku. Totuus on kuitenkin se, että Suomi ja Veikkausliiga kuuluvat edelleen jalkapalloilevan Euroopan b-ryhmään. Kerman kakun päältä käärivät isolla rahalla operoivat suurseurat suurista jalkapallomaista.

Tässä taloustaistelussa Suomen kaltaisen pikkumaan on tyydyttävä ajoittain suotuisten arvontatulosten ja pelillisten yllätysten kautta saataviin jättipotteihin. HJK:n kaudella 1998–99 saavuttama menestys osoittaa, että mikään ei ole mahdotonta. Eurotaistot ovat mahdollisuuksia, joissa ei ole mitään menetettävää. Tuhkimotarinoita on kuitenkin turha odottaa joka vuosi.

Mestareiden liigalle on siis jo heitetty hyvästit suomalaisjoukkueiden osalta, mutta tätä kirjoitettaessa torstai-illan jännittävät Eurooppa-liigan ottelut ovat vielä edessä. Tiukassa taistelussa huipputärkeistä maapisteistä tuleen asettuvat vielä HJK, Honka ja FC Lahti.

Vaikka kaikkien suomalaisryhmien matka jatkuisikin odotetusti seuraavalle karsintakierrokselle, luvassa lienee varsin kylmää kyytiä. Vastaan on asettumassa kovia joukkueita Euroopan huippusarjoista. Esimerkiksi 1–0-johtoasemasta liettualaista Vetraa vastaan toiseen osaan lähtenyt HJK on saamassa vastaansa Roy Hodgsonin luotsaaman Fulhamin.

Viikon koomisin euroheitto liittyy juuri mahdolliseen HJK–Fulham-otteluun. Urheilulehden moguli Jukka Rönkä ilmoitti nimittäin, että jos Fulham ei vedä Finnair Stadiumia täyteen, vietetään ensi kierroksella suomalaisen jalkapallokulttuurin hautajaisia.

”Hodari” Hodgsonista huolimatta englantilaisten pallokorvien vierailun yleisömäärää ei voida nykypäivänä pitää minkäänlaisena kulttuurimittarina. Elämä jatkuu myös Fulham-ottelun jälkeen.

Suomalaisen jalkapallokulttuurin kannalta ratkaisevampaa on liigan jatkuva kehittäminen ja jokaisessa junioriseurassa tehtävä päivittäinen työ tulevaisuuden lahjakkuuksien eteen. Tätä kautta mahdollisuudet myös euromenestykseen kasvavat.

Vakiokierroksella ei europelejä pääse tällä viikolla veikkaamaan. Kupongilta löytyy tuttuun tapaan kolmen kotimaisen sarjan koitoksia. Liigataistoissa vahvimmat suosikit löytyvät kohteista 1 ja 3 HJK:n ja Hakan liigaklassikon aiheuttaessa samanaikaisesti harmaita hiuksia veikkaajille.

Klassikossa vahvoilla on kotijoukkue HJK. Pelillisessä taantumassa ajelehtiva Haka joutui taipumaan niin Turun kuin Vaasankin Palloseurojen käsittelyssä. Kohteeseen kuitenkin ristivarmistus.

Mestaruustaistoon ennen kauden alkua uumoiltu Honka on ajautunut tuhoisaan tasapelikierteeseen, jota se koettaa katkaista VPS:n saapuessa vieraaksi Tapiolan Urheilupuistoon. VPS on ollut vahva, mutta jossain vaiheessa Hongankin on onnistuttava. Kohteeseen rohkeasti varma kotivoitto.

RoPS on ollut puolestaan kurja vierasjoukkue, mutta kotipelit ovat tuottaneet mukavasti pongoja. Gorica-ottelusta toipuva Lahti on korvia myöten nesteessä Lapin-vierailullaan. Varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 26.7. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), 1, 1, X, 1(2), X(1), X(1), 2(X), 1, X, 1(2), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla pe 24.7.2009.

JK: 5+2 oikein.