You are currently browsing the tag archive for the ‘Chelsea’ tag.
Tämä on kolmiosainen kertomus mielenkiintoisesta viikosta eurooppalaisen jalkapallon parissa kolmessa eri maassa ja kolmella erilaisella sarjatasolla. Vaikka jalkapallon pelaamisen puitteet ja muut ulkoiset elementit saattavatkin vaihdella eri puolella maailmaa, lajia ja sen tuottamaa muotokieltä ymmärretään yhtä intohimoisesti maasta ja paikkakunnasta riippumatta. Se on yksi parhaista syistä rakastaa tätä lajia.
Osa 2:
To 12.4.2012 klo 18.30 (paikallista aikaa)
AC Oulu 0 – 2 KuPS (0-1)
Suomen Cup, 6. kierros
Heinäpään Palloiluhalli, Oulu
Olen nähnyt elämäni aikana satoja jalkapallo-otteluita eritasoisissa olosuhteissa. Massiivisimmat todistamani puitteet sijaitsevat Sevillan Ramón Sánchez Pizjuánilla, Lontoon Stamford Bridgellä ja Cardiffin Millennium Stadiumilla. Varsinaiset megastadionit ovat siis vielä suurelta osin kokematta.
Suuren maailman meno on kuitenkin nähty ja tokihan se on myönnettävä: valtaisan väkimäärän myötä laulut ja ylipäätään reagointi viheriön tapahtumiin ovat kokonaisuutena erittäin vaikuttava kokemus. Futismatkailua voi totisesti suositella kaikille.
Joka tapauksessa kaikkein ikimuistoisimmat hetket olen kokenut paikallisen, oululaisen jalkapalloylpeyden otteluissa. Puitteet eivät ole ne suurimmat ja megalomaanisimmat, väkeä on usein hyvin vähän ja ottelutapahtuman puitteet palveluineen ja muine käytäntöineen ovat todella monesti olleet alkeellisella tasolla. Silti: tunne sydämessä voittaa ulkoiset tekijät joka ikinen kerta. Minulle ikuinen ykkösjengi on AC Oulu ja tätä asiaa ei voi mikään suurempien väkijoukkojen voima muuttaa koskaan. Näin tulee olemaan eilen, tänään ja huomenna.
Suomessa talven hallipelit ovat usein kannattajatoiminnan osalta vasta lämmittelyä keväällä alkavaa sarjaa varten. Tosipelit täräyttävät kevätauringon lämmössä fiiliksen kattoon. Mentaliteetti kulkee käsi kädessä suomalaisen vuodenaika- ja futissyklin kanssa. Talvella sohvanmutkaan hautautuva kannattaja kuoriutuu joka kevät uudestaan ruohon alkaessa tuoksua. Tuossa vaiheessa talvella maksukanavalta mielenhäiriössä bongattu Middlesbrough-Derby (tjsp.) -perseroiskinta alkaa jo unohtua ja mieli orientoitua kohti kotimaisen kauniin pelin (oh, the irony – tai ei sittenkään? tule katsomaan itse!) seuraamista.
Talven matsit ovat testipelaajien ja erilaisten pelillisten kokeiluiden värittämää aikaa ja todellisia panoksia näissä peleissä on harvoin. Valitettavasti Palloliitto on uudistanut viime vuosina Suomen Cupia radikaalisti ja valittu suunta on ollut kilpailun arvostuksen kannalta tuhoisa. Nykyisin valtaosa cupista höntsätään talvikaudella halleissa. Lisää tästä aiheesta voi lukea täältä.
Ottelun lähtökohdista huolimatta jokainen matsipäivä on juhlapäivä. Tällainen päivä sujuu aina samanlaisen kaavan mukaan. Keskittyminen muihin epäolennaisiin asioihin, kuten työntekoon, on tuhoon tuomittu yritys. Jännitys ja spekulaatiot illan kokoonpanoista ovat läsnä aina avauspotkuun saakka.
Saavun KuPS-matsiin superjunnun kanssa, joten suurimmat ilakoinnit katsomokulttuurin osalta jäävät tällä kertaa väliin. Toki spontaani reagointi kenttätapahtumiin on tässä perheessä sallittua, joten joudun useaan otteeseen selittämään tarkemmin, miksi linjatuomarin lipun heiluttamiset tai tämän kyseisen toiminnon tekemättä jättäminen aiheuttavat värikkäitä reaktioita faijassa ja kanssaihmisissä.
AC Oulu juoksuttaa otteluun huikean kokoonpanon. Avaus (Magalhães; Blomberg-Hietanen-Meriläinen-Nurmos; Nurmela-Kauppila-T.Siira; Ojala-Mäkelä-Sohlo) on täysin oululainen Boavistasta Uleåborglandiaan kauden kynnyksellä siirtynyttä maalivahti Hugo Magalhaesia lukuun ottamatta.
KuPS on kärsinyt loukkaantumisista kauden kynnyksellä, mutta tästä huolimatta kuopiolaisten kokoonpano on kokenut ja fyysinen. Varsinkin jääkaappipakastimen fyysisellä preesensillä varustetut Ilo ja Kärkkäinen ovat tärkeitä paloja savolaisten pelisysteemissä.
Ottelun alku sujuu hermostuneissa merkeissä. AC Oulu pyrkii totuttuun tapaan pallolliseen hallintaan, mutta hyville paikoille ei päästä ensimmäisen vartin aikana. Vaikka uuden tulemisen tehnyt Joni Mäkelä taistelee hyvin, kuopiolaisten keskuspuolustus pitää Pyry Kärkkäisen johdolla nuoret oululaiset maalipaikoilta pois.
Esa Pekosen luotsaama KuPS on ennakkotietojen mukaan pyrkimässä takaisin perinteiseen kuopiolaiseen pelitapaan, jossa naatiskelu ja kärsivällinen paikkojen rakentaminen nousisi uudestaan ykkösrooliin. Oulun cup-ottelussa Pekosen uusi visio ei näy mitenkään. KuPS taistelee samalla pelikirjalla kuin ennenkin. Joukkue puolustaa tiiviisti ja iskee harppuunamaisesti vastaiskuilla.
AC Oulun ongelmana ottelussa on hyökkäysten päättäminen maalintekotilanteeseen. Joukkue etenee monta kertaa päättäväisesti ja rauhallisesti viimeiselle kolmannekselle, mutta loppuratkaisut jäävät heikoiksi. Kaukolaukauksia ei nähdä lainkaan ja siirtely päättyy useimmiten pallonmenetykseen.
Joka tapauksessa nuori joukkue taistelee upeasti ennakolta vahvempaa vierasta vastaan. Vasempana puolustajana pelaava Roope Blomberg kyykyttää pääpalloissa Viron maajoukkuemies Ats Purjetta useaan otteeseen. Ripaus lisärohkeutta jatkossa tarjoaa Roopelle mahdollisuuden avauksen paikkaan myös sarjaotteluissa. Aivan uudenlaista rotevuutta otteisiinsa saanut Tuure Siira tekee rohkeita ratkaisuja keskialueella ja avaa peliä oivaltavasti. Oulun omien poikien hyvät otteet nostattavat tunnelmaa katsomossa.
Avausjakson lopussa AC Oululle sattuu kuitenkin musta kaksiminuuttinen. KuPS saa myllyn päälle ja edes Magalhaesin loistotorjunnat eivät estä väistämätöntä. Pietari Holopainen puskee painostusjakson päätteeksi jakson viimeisestä tilanteesta vieraat karkumatkalle. Kyseessä on karvas oppirahojen maksu nuorelle ACO-jengille.
Kupletin juoni ei muutu toiselle jaksolle tultaessa. Suoraviivaisten ratkaisujen puute jää illan teemaksi. Ottelu ratkeaa lopulta lisäajalla Purjeen karatessa läpiajoon. Viimeistely on loistava ja KuPS jatkaa cupissa 7. kierrokselle 0-2 -voitolla.
Tappio on aina tappio, mutta matka areenan täyden katsomon päästä päähän tarjoaa myös myönteisiä näkemyksiä. Perheen nuorin nauttii täysin rinnoin kosketuksesta muoviin ja matkalla kohti illan kulkuvälinettä on runsaasti aikaa keskustella ottelun annista asiantuntijoiden seurassa.
Nuoren joukkueen pelirohkeus saa jälleen kiitosta ja uusien junnujen ennakkoluuloton esiintyminen aiheuttaa jopa hymynkaretta paikallisten kalifien kasvoilla. ”Hurmos-Nurmos näytti jo mallia ja Ojala on huikee.” Roope Blomberg, Vesa Verronen…tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Jalat maassa toki ja duunia tehden. Vaikka tappio harmittaa aina, kotimatkalla päädyn samaan lopputulemaan. Tämän kauden ACO-jengi on valtavan hieno ryhmä, jota voi kannattaa ylpeydellä.
Jälkikirjoitus: Tämän erilaisten reissujen värittämän huhtikuun päätteeksi totean eräänä viikonlopun iltana superjunnun jauhavan olohuonematsejaan myös suosikkipelaajien kera. AC Oulu on näissä mielikuvituspeleissä ollut aina se ykkönen, mutta nyt mennään seuraavasti: ”Tässä pellaa AC Oulu ja mää oon se Äffä!” Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin…
Saaga jatkuu osassa 3…
Liverpoolista Chelseaan 50 miljoonan punnan kohusummalla siirtyneestä Fernando Torresista tuli viime talvena maailman kolmanneksi kallein pelaaja. Vain Kakán ja Cristiano Ronaldon siirrot nousevat arvoltaan kaikkien aikojen listalla korkeammalle. Varjojen mailla vaeltava ”El Niño” eli ”Poika” on osunut Chelsealle pelaamassaan 20 ottelussa vasta kolme kertaa. Espanjalaisesta on tulossa kovaa vauhtia eräs kaikkien aikojen flopeista Englannin Valioliigassa.
Torresin syksy on sujunut synkissä merkeissä. ManU-ottelussa Torresilla oli loistava mahdollisuus tuoda Chelsea vielä mukaan peliin 3–1-tilanteessa, mutta kärkimies onnistui käsittämättömästi sohimaan pallon ohi tyhjän maalin, vaikka kotijoukkueen veräjänvartija David de Geakin oli jo ohitettu.
Swanseaa vastaan syntyi komea maali, mutta taivas musteni vain hetkeä myöhemmin. Kahden jalan tappotaklaus toi punaisen kortin ja kolmen ottelun pelikiellon.
Torres nousi maailman huipulle Atlético Madridin riveissä. Kausilla 2000–2007 madridilaisia edustanut hyökkääjä latoi joukkueelle 249 ottelussa yhteensä 91 maalia. Liverpoolin vuodet olivat myös tehokkaita.
Espanjan maajoukkueessa Torres oli vielä vuonna 2008 Euroopan mestaruuden takuumies, kun liehuletti latasi finaalissa voittomaalin Saksan verkkoon. Kahta vuotta myöhemmin tarjolla oli enää statistin rooli, kun Espanja rynnisti MM-kultaan Etelä-Afrikan kisoissa. Vaihtopelaajan rooliin pudonnut Torres ei viimeistellyt turnauksessa yhtään maalia.
Lontoossa maalitykkiä odottaneet ongelmat ovat johtuneet hyvin pitkälle Chelsean erilaisesta pelitavasta. Didier Drogba on ollut jo vuosia ”The Bluesin” ykkösruisku. Target-hyökkääjänä maailman eliittiä jo vuosia ollut norsunluurannikkolainen on hyvä suojaamaan ja jakamaan palloa. Romuluiselle Drogballe ei tarvitse pelata linjan taakse, sillä ratkaisuja oivallisten syöttöjen ja yllättävien laukausten muodossa syntyy muualtakin.
Torres tekee maalinsa oikea-aikaisista pystysyötöistä kontrolloitujen, ja usein hitaiden hyökkäysten päätteeksi. Onnistumiset vaativat kärsivällistä pelitapaa, joka perustuu pallokontrolliin. Pelikirjaa täytyy siis hienosäätää, mikäli Torresista halutaan saada tehoja irti.
Manageri André Villas-Boasin suunnitelmista kertoo paljon Juan Matan hankinta. Mata on löytänyt nopeasti yhteisen sävelen Torresin kanssa ja veljesten ollessa kentällä Chelsea pitää enemmän palloa. Toisaalta joukkueeseen on liittynyt myös uudeksi Drogbaksi tituleerattu belgialainen Romelu Lukaku, josta odotetaan kovan tason viimeistelijää tulevina vuosina.
Edellisellä kaudella pettymään joutunut Chelsea on avannut sesonkinsa tulosten valossa varsin mukiinmenevästi. Viidestä pelistä joukkue on kerännyt 12 pistettä. Manchester Unitedia vastaan kärsitty shokkitappio Old Traffordilla kertoo kuitenkin siitä, että tasoero kärkeen on kasvanut kesän aikana.
Sinisten puikkoihin kesällä astunut Villas-Boas ei ole vielä ehtinyt tekemään joukkueeseensa haluamiaan muutoksia. Chelsea tarvitsee lisää uutta verta avauskokoonpanoonsa ja pelitapaansa.
Vuosien 2005–2006 ja 2010 mestaruuksien betonista pohjaa aikaisemmin luomassa ollut vanhempi sukupolvi ei pysty enää tuomaan uusia kannuja Stamford Bridgelle. Voi olla, että huippukallis Torreskin menee tämän pesuveden mukana. Kaikki riippuu Villas-Boasin suunnitelmista Chelsean pelikirjan suhteen.
Lauantain vakiokupongin varmat löytyvät Valioliigan kohteista. Manchester United on avannut sarjan loistavasti, mutta eurokentillä ei ole kulkenut yhtä mellevästi. Tiistaina ManU hyytyi yllätykselliseen 3–3-tasuriin kotonaan Baselia vastaan. Lauantaina on kasvojenpesun paikka, kun heikko Norwich saapuu vierailulle Old Traffordille. Varma ykkönen.
Toinen manchesteriläisporukka, City, on ollut vähintään yhtä kovassa iskussa syksyn peleissä. ManC käväisee lauantaina putoamiskamppailuun tällä kaudella vajonneen Blackburnin vieraana. Kotijoukkue onnistui viime viikonloppuna lyömään alavireisen Arsenalin, mutta tasoero on niin huimaava, että tähän kohteeseen ei kannata tuhlata yhtään ylimääräistä merkkiä. Kakkosvarma.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 1.10. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 2, 1(X), 1, 1, 1(X), 1(2), X(2), 1, 2(X), 1(X), 1, 1.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 30.9.2011.
Valioliigakausi 2011–12 on lähtenyt käyntiin Manchesterin seurojen rautaisessa komennossa. Kaupungin joukkueet United ja City ovat olleet murhaavan tehokkaita sarjan ensimmäisillä kierroksilla. Sunnuntaina Lancashiren ryhmät laittoivat Lontoota päihin yhteismaalein 13–3, kun ykköstason haastajina pidetyt pääkaupungin suurseurat Arsenal ja Tottenham taipuivat murskatappioihin.
Hallitseva mestari ManU on vahvistanut ryhmäänsä muutamalla oivalla hankinnalla, jotka ovat jo tässä vaiheessa kautta osoittautumassa kultaakin kalliimmiksi. Aston Villasta tullut laituri Ashley Young ja Blackburnista kaapattu 19-vuotias keskuspuolustaja Phil Jones ovat osoittaneet vahvuutensa heti alkukauden kamppailuissa.
Manageri Alex Fergusonin filosofia perustuu siirtomarkkinoilla riehumisen sijasta tarkkaan harkittuihin täsmähankintoihin. Tarpeen tullessa tulevaisuuden avainpelaajiin käytetään tarpeellinen pino puntia. Toimintamallia edesauttaa se, että ManU:n runko on jo vuosia kasattu samalla jatkuvuuden periaatteella.
Ykkösmolariksi Espanjasta hankittu David de Gea on vielä kääntämätön kortti kovan paikan tullen, joten kysymysmerkkejäkin Old Traffordilla vielä riittää.
Sheikkimiljoonilla pikamainetta ja -kunniaa tavoitteleva City esitti sunnuntaina Tottenhamia vastaan rentoa, luovaa ja monipuolista jalkapalloa. Roberto Mancini näyttäisi siis saaneen ainakin hetkellisesti tähtisikermänsä pelaamaan yhteen maaliin. Ongelmia tulee kuitenkin jatkossa, sillä penkillä istuu jatkuvasti tukku maailmanluokan pelaajia. Minuutteja ei ole kaikille luvassa riittävästi, joten joukkuehenki on koetuksella.
Vaikka Manchesterin joukkueiden meno on ollut jopa pelottavan vahvaa, tässä vaiheessa on aivan liian aikaista ryhtyä jakamaan mestaruusmitaleita. Haastajat väijyvät nurkan takana, vaikka tahmeus onkin vielä vaivannut muiden seurojen otteita.
Chelsean ruorissa tällä kaudella debytoiva nuori lusitaanimanageri Andre Villas-Boas ei ole saanut joukkueensa peliä toimimaan odotetulla tavalla. Siniset olivat suurissa vaikeuksissa kotonaan West Bromwichia ja Norwichia vastaan. Tuoreita hyökkäyspään hankintoja ei ole vielä saatu ajettua sisään, joten hyökkäyspeliä vaivaa viime kauden tapaan mielikuvituksettomuus.
Alkukauden suurimpiin pettymyksiin kuuluu ehdottomasti Arsene Wengerin luotsaama Arsenal. Gunners on menettänyt tukun avainpelaajiaan, mutta nähdyn kaltaista romahdusta ei osannut odottaa kukaan.
Arsenal hankki siirtoikkunan viimeisenä päivänä hyökkäysosastolleen Yossi Benayounin Chelseasta ja Mikel Artetan Evertonista. Puolustusta Wenger vahvisti saksalaisella Per Mertesackerilla. Nähdyn perusteella on kuitenkin todella vaikea uskoa, että ryhmä nousisi vielä voittotaistoon mukaan tällä kaudella.
Kehitys on ollut viime vuosina täysin posketonta. Maksetuissa siirtosummissa ja pelaajien palkoissa ei ole enää mitään järkeä.
Katto tulee jossain vaiheessa vastaan ja silloin nähdään romahduksia. UEFA on pohtinut Michel Platinin johdolla tiukempia rajoituksia seurojen rahankäyttöön. Suunnitelmien mukaan mikään seura ei voisi kuluttaa palkkoihin ja siirtokorvauksiin liikevaihdostaan tiettyä prosenttiosuutta suurempaa määrää.
Valioliiga ja muut Euroopan suursarjat viettävät viikonloppuna maaottelutaukoa, joten lauantain vakiokupongilla nähdään poikkeuksellisesti Englannin ykkös- ja kakkosliigan eli kahden alimman sarjatason taistoja. Rivi vilisee perusveikkaajalle oudompia seuroja, joten merkkien sijoittelua joutuu tällä kertaa pohtimaan hiki hatussa.
Kupongin erikoisuus löytyy kohteista 5 ja 13. Aikoinaan Lontoosta Milton Keynesiin muuttanut vanha Wimbledon, MK Dons pelaa ykkösliigassa Carlislea vastaan. Samalle kupongille on mahtunut myös ”Vimpelin” muutosta suivaantuneiden kannattajien vuonna 2002 perustama aito lontoolainen AFC Wimbledon, joka on raivannut tiensä 9. sarjatasolta aina kakkosliigaan asti.
Wimbledoneista AFC on tällä kertaa vahvempi voittajasuosikki. Vastaan asettuva Port Vale on laatujoukkue, mutta nousijan kiima kantaa vielä. Varma ykkönen.
MK Dons on avannut kautensa hyvin, mutta myös kärkiryhmään kuuluva Carlisle on varmasti sisuuntunut Notts Countylle kärsityn 0–3-kotitappion jälkeen. Kohteeseen ykkönen ristivarmistuksella.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 3.9. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, X(1), 1(2), 1, 1(X), 1, 1, X, 2(X), 1(X), 2, 1(X), 1.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 2.9.2011.
Kun sopupeliskandaalista toipuvassa futis-Suomessa sekoillaan vielä tulevan kauden sarjaohjelmien ja joukkuemäärien kanssa, Englannissa pääsarja on kääntymässä pikkuhiljaa loppusuoralle. Sumujen saarten mestaruustaistelussa on mukana vielä neljä seuraa. Kovien panosten pelissä parhaat kortit omistaa tällä hetkellä kestomenestyjä Manchester United.
ManU on repäissyt piikkipaikalla jo viiden pisteen kaulan, mutta loukkaantumishuolet varjostavat punaisten paholaisten kultatoiveita. Sairastuvalla on ruuhkaa. Erityisesti puolustuslinjan osalta riittää ongelmia, sillä eriasteisista vammoista kärsii tällä hetkellä peräti neljä puolustuksen luottopeluria. Topparikaksikko Rio Ferdinandin ja Nemanja Vidicin mahdolliset pitkät poissaolot ovat tällä hetkellä suurin este ManU:n mestaruusjunan raiteilla.
Mestaruuskilvan ohella Manchesterissä pohditaan jo tiukasti ensi kauden molarikuviota. Seuran pitkäaikainen ykköskassari Edwin van der Sar on lopettamassa vihdoin kunniakasta uraansa ja hollantilaisnestorille haetaan kuumeisesti pätevää seuraajaa.
ManU:n kannattajat ovat tottuneet näkemään huipputason maalivahteja Old Traffordilla aina legendaarisen Peter Schmeichelin aikakaudesta lähtien, joten saappaat ovat suuret. Viimeisin ehdokas maalin suulle on Atletico Madrid David de Gea, joka on huhujen mukaan siirtymässä Englantiin hulppealla 20 miljoonan punnan siirtosummalla. Aika näyttää, toteutuuko siirto ja onko Espanjan kultapojasta mainetekoihin saarten tuiverruksessa.
Kakkospaikalla vaaniva Pohjois-Lontoon ylpeys Arsenal on Man Unitedin ykköshaastaja loppukauden tiukoissa väännöissä. Tykkimiehillä on käsissään yksi tärkeä rästiottelu, jonka voittamalla lontoolaiset nousevat jo kahden pisteen päähän liigakärjestä. Lauantain Blackburn-ottelusta voitto on ainoa vaihtoehto, vaikka Robin van Persie lieneekin sivussa taistosta loukkaantumisen takia. Arsenal on vahvoilla, jos pää vain kestää. Liigacupin finaalissa tapahtui romahdus, jonka jälkeen näppärillä Arsu-miehillä on ollut vaikeampaa.
Viime kaudella kannun vienyt Chelsea on toipunut hiljalleen sydäntalven shokkihoidosta. Joukkue vaelsi pitkään varjojen mailla, mutta on onnistunut kääntämään laivansa suunnan viime viikkoina. Chelsea otti tärkeät kotivoitot Manchesterin joukkueista tuoreen hankinnan, brassitoppari David Luizin maaleilla.
Luiz vaikuttaa erinomaiselta hankinnalta. Simpsoneiden Sideshow Bobia muistuttava keskuspuolustaja liukutaklaa ja raastaa suurella sydämellä ja pelaa myös ylöspäin oivaltavasti. 50 miljoonan punnan mies Fernando Torres ei ole puolestaan pystynyt vastaamaan huutoon, vaikka peliaikaa on tullut rutkasti. Nyt voi jo sanoa, että El Niñosta ei tullut eikä tule Didier Drogban syrjäyttäjää.
Kärkikolmikon ohella pahasti hyytyneellä Manchester Cityllä on vielä ohkaiset mahdollisuudet kannuun. Kovan paikan tullen taivaansiniset ovat kuitenkin olleet pelokkaita ja mielikuvituksettomia, paperilla laadukkaasta hyökkäyskalustostaan huolimatta. Chelseaa vastaan Cityllä loppui pahasti bensa toisella jaksolla. Raskas eurocup-tappio Kiovan Dynamolle oli liikaa.
Valioliigassa mennään myös tulevaisuudessa suurten seurojen ehdoilla, sillä futispamppu Michel Platinin ideoimaa taloudellista fair playtä ei ole tulossa Englantiin. Ainakaan, jos se on liigan isokenkäisistä kiinni. Sumusaarilla ei haluta estää ison rahan pumppaamista suurseuroihin ja jatkuvia taloudellisia megatappioita. Namusedät saavat siis mellastaa jatkossakin.
Mestaruustaisto näkyy vahvasti myös lauantain vakiorivillä. Chelsea matkustaa kohteessa 1 Stoken vieraaksi ottelussa, josta ei panosta puutu. Kotijoukkueen sarjapaikka olisi käytännössä lähes varma voiton tullessa. Mestaruustaistoon tarvittavia pisteitä hamuava Chelsea on selvä suosikki ja vaihtomerkit houkuttaisivat, mutta käytetään ne kuitenkin johonkin toiseen kohteeseen. Varma kakkonen.
Kohteen 5 West Bromwich tarvitsee kipeästi pisteitä putoamiskamppailussa. Ailahtelevasti myös Kenny Dalglishin alaisuudessa pelannut Liverpool potkiskelee loppukauden vailla suurempaa panosta, joten yllätys haisee ja kauas. Käsittämättömästi yli puolet suomalaisista on pelannut tässä kohteessa Poolia, joten haetaan tähän kohteeseen yllätystä varmalla ykkösellä.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 2.4. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2, 1, X(2), X, 1, 1(X), 1, 2(X), 2(X), 1, 1(X), 1, 2(X).
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 1.4.2011.
