Vaikka Kurren tulkitsemassa Niinistön kannatusbiisissä puhutaankin kuuden vuoden kuuliaisuudesta uutta presidenttiä kohtaan, rehellisyyden nimissä on nostettava kissa pöydälle silloin kun siihen on tarvetta. Viimeisen kahden vuoden aikana tekemisen taso on ollut Palloliitossa valovuosien päässä tv-ohjelma Strömsön suvereenista suorittamisesta.

Kaksi ja puoli vuotta sitten hehkutus oli valtavaa. Kokeneen poliittisen vaikuttajan piti tuoda uusia suhteita ja taloudellista osaamista toimintaan. Tällä palstalla puhuttiin tuolloin messiaskompleksista ja pohdittiin, onko urheilussa lähinnä rullaluistelun saralla profiloitunut Niinistö hakemassa tehtävästä vain positiivista nostetta presidentinvaalikampanjaansa.

Nämä kysymykset osoittautuivat enemmän kuin aiheellisiksi. Niinistön visiota Palloliiton kehittämiseksi ei kuultu koskaan. Panostus tehtävään jäi muutamaan edustuspäivään kuukaudessa.

Niinistön kausi Palloliitossa oli surkeaa jatkumoa suomalaisen urheilujohtamisen epäonnistumisille. Laji-ihmisten sijasta etusijalla ovat liian usein poliittisin perustein valittavat keulakuvat. Kaikki muistavat esimerkiksi Hiihtoliiton ja Esko Ahon.

Lisenssifarssissa Palloliitto ajelehti lakimiesten nuoteilla ilman johtajaa. Muualla lajiliitot yrittävät tukea myös ongelmissa olevia seuroja parhaansa mukaan, mutta Palloliitossa erikoistuttiin laittamaan seuroja kylmäksi. On totta, että esimerkiksi Tampere Unitedissa tehtiin monta asiaa itse väärin, mutta lopullisen tappavan iskun seuralle antoi Palloliitto. Sanktioiden sijasta se poistettiin kartalta kokonaan.

Kilpapuolella Suomen Cup kituu henkitoreissaan. Tilastointijärjestelmä Palloverkko ei ole toiminut kunnolla vuoteen. Lisäksi Koko Suomen presidentin aikakaudella sarjajärjestelmää rukattiin takaisin suuntaan, joka on jo aiheuttanut usean suuren maakunnallisen keskuksen putoamisen valtakunnalliselta tasolta ulos. Näillä paikkakunnilla panostukset valuvat jatkossa muihin lajeihin.

Niinistön kaudella Palloliitosta on tullut myös kannattajiin vihamielisesti suhtautuva organisaatio. Esimerkiksi suurten overhead-lakanoiden kieltäminen oli Euroopan tasolla ennenkuulumaton ratkaisu. Irvokkuuden huipentaa se, että omassa markkinoinnissaan liitto käyttää edelleen maajoukkueen kannattajien katsomosta napattuja tifokuvia.

Ongelmia siis riittää. On toki myönnettävä, että odotukset Niinistön kaudelle olivat aivan liian utopistiset jo alkuunsa. Lajin ja kotimaisen liiton kiemurat ovat edelleen Niinistölle niin outoja, että sopii epäillä olisiko vuosikymmenkään riittänyt tuloksentekoon. Vain todellinen tekijä ja laji-ihminen voi saada tarvittavan muutoksen aikaan.

Uusi puheenjohtaja valitaan ensi lokakuussa. Edellisellä kerralla valintaprosessi oli demokratian irvikuva. Futismies Göran Enckelman toimi haastajana ja halusi käydä todellista linjakeskustelua suomalaisen jalkapalloilun tulevaisuudesta ja kehityssuunnista. Kabinettipeli oli kuitenkin kivenkovaa ja lopulta kävi niin, että Enckelmanin tukijat ”unohtivat” esittää miestä tehtävään, joten äänestystä ja linjakeskustelua ei käyty lainkaan.

Enckelman on nostettu jälleen esiin yhtenä vaihtoehtona johtotehtäviin, mutta ymmärrettävistä syistä Eerikkilän urheiluopiston rehtorina toimivan ”Encksin” suhtautuminen asiaan on nyt varauksellisempaa kuin pari vuotta sitten. ”Minua pitää kysyä puheenjohtajaksi ja lisäksi haluan että Palloliitto hakee puheenjohtajaksi nimenomaan jalkapalloihmistä”, Enckelman paalutti ehtonsa Urheilutiedon haastattelussa.

Enckelman on oikeilla jäljillä jälkimmäisessä vaatimuksessaan. Nyt on tärkeää palata perusasioiden äärelle ja valita Palloliitolle puheenjohtaja, joka on aidosti omistautunut jalkapallolle. Lisäksi valintaprosessin tulee olla läpinäkyvä ja demokraattinen. Kabinettipelin ja lasselehtisten aika on ohi.

Vakiokupongilla jatketaan totutusti Englannin sarjojen merkeissä. Kohteista ensimmäiset kuusi matsia ovat Valioliigan otteluita ja loput seitsemän Championshipin taistoja.

Liigavarmat löytyvät kohteista 4 ja 5, joten vaihtomerkkejä säästyy Chelsean ja Arsenalin ohipelaamiseen avauskohteissa.

Kohteen 5 Bolton oli syyskaudella suurissa ongelmissa, mutta peli peliltä Owen Coylen suojatit ovat parantaneet otteitaan. Nyt Trotters saa paikallisottelussa vastaansa Wiganin ja panokset ovat kovat, sillä molemmat ryhmät majailevat tällä hetkellä putoamisviivan alapuolella. Boltonin hyvä vire saa jatkoa ja kohteeseen asennetaan varma kotivoitto.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 11.2. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 2(X), X(2), 1, 1, 1, X(2), 1, 1(2), X, 1, 2, 1(X), 1(2).

Viikon väite: Kauden 2012 kovin kotimainen futisbiisi julkaistiin tällä viikolla. Se on kotkalaisen Molo Hasardin ”HK on Kotkan kansan Mooses ja johdattaa KTP:n ykköseen”. Kappaleen voi kuunnella tästä linkistä.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 10.2.2012.

Koska futis on aina parasta paikan päällä, kyseiset osumat olen todistanut katsomosta käsin. Telkkarista nähtyjä maaleja ei siis lasketa tässä! Kaikki byyrit eivät ole niitä maailman taidokkaimpia suorituksia, mutta tärkeydeltään jokainen maali oli merkittävä ja tunnelma katsomossa sitä myöten ikimuistoinen. Nämä muistot eivät kuole koskaan…

1. Mika Nurmela, FF Jaro – AC Oulu (23.10.2010). Nuren huikea pommi johdatti AC Oulun voittoon ja säilymiseen liigassa syksyllä 2010. Tunnelma 150-päisessä vieraskatsomossa oli ikimuistoinen. Allekirjoittanut liukui polvet maassa paskaisella lumella päin verkkoaitaa. “Päätin kokeilla miten adidas lähtee”, totesi mairea Kastellin Zidane ottelun päätyttyä. AC Oulun liigapaikka riistettiin lisenssifarssissa myöhemmin talvella, mutta nämä hetket elävät ikuisesti.

2. Shefki Kuqi, Suomi – Azerbaidzhan (17.11.2007). “The Nose of God.” Sheriffi runnoi naamallaan Suomen voittoon ja unelma EM-kisoista säilyi vielä elossa. Olympiastadionilla värjötellyt 10 000 -päinen yleisö syttyi ekstaattiseen riemuun, soihdut paloivat ja myös normaalisti erittäin hillitysti käyttäytyvän Roy Hodgsonin naamalla nähtiin tyytyväinen virnistys. Ottelun jälkeen Kalliohovissa vedettiin kaikkien aikojen jälkipelit.

3. Dragan Pejic, AC Oulu – Atlantis FC (21.10.2006). ACO voitti loppukaudesta seitsemän ottelua peräkkäin ja varmisti nousunsa Veikkausliigaan päätöskierroksen ottelussa Atlantista vastaan. Helsinkiläisten selkärangan katkaisi lopullisesti kukas muukaan kuin kannattajien ikisuosikki Dragan “Vapahtaja” Pejic, joka ampaisi akrobaattisen puolivoltin päätteeksi karkumatkalle ja laittoi verkot tötterölle. Serbitykistä tuli yhdessä kaudessa kulttipelaaja Oulussa. Rotuaarilla nähtiin riehakas kansanjuhla aamuyön tunteina.

4. Jonatan Johansson, Tshekki – Suomi (26.3.2005). Teplicessä nähtiin dramaattinen taistelu Antti Muurisen viimeiseksi jääneellä päävalmentajakaudella. Suomi nousi jo lähes toivottomasta 3-1 -tappioasemasta tasatilanteeseen 12 minuuttia ennen päätösvihellystä. Viimeisellä minuutilla Kuqi puski päin Petr Cechiä ja Tshekin Vratislav Lokvenc teki vastaiskusta voitto-osuman kotijoukkueelle. Tunnelma stadionilla oli epätodellinen ilotulituksen päätyttyä. Pettymyksestä huolimatta Johanssonin mestaroima 3-3 -tasoitusmaali on jäänyt mieleen eräistä huikeimmista paikan päällä todistamistani futishetkistä. Jotain suurta syttyi sydämessä tuona hetkenä.

5. Shefki Kuqi, Wales – Suomi (28.3.2009). Kaikkien aikojen suomalaistarget Shefki Kuqi viimeisteli Walesin tuhon Cardiffin Millennium-stadionilla, jossa 3 000 suomalaista huusi kotiyleisön hiljaiseksi jo avausjaksolla. Kosovon Härän osuma kihautti kyyneleet silmäkulmiin. Ottelun jälkeen kävelimme rautatieasemalle kaupungin pääkatua pitkin ja pubeissa sekä patioilla paikalliset nousivat joukolla seisomaan ja aploodeerasivat (standing ovation) äänekkäästi esiintyneen vieraskatsomon ja kentällä dominoineen huuhkajalauman kunniaksi.

Aiheesta on viime aikoina keskusteltu viljalti myös Brittein saarten jalkapalloyhteisössä. Liverpoolin uruguaylaishyökkääjä Luis Suárez sai peräti kahdeksan ottelun pannan nimiteltyään ManU:n Patrice Evraa ”negritoksi” Valioliigan ottelussa. Huutelu oli brittitabloidi Guardianin mukaan jatkunut koko ottelun ajan.

Myrskyn silmässä on ollut myös Chelsean John Terry, joka sai sakkorangaistuksen QPR:n Anton Ferdinandiin kohdistuneesta törkeästä kielenkäytöstä.

Erityisesti Suarezille langetettu rangaistus on monen mielestä kohtuuton, mutta tuomion myötä Englannin jalkapalloliitto lähettää selkeän viestin nyt myös pelaajille, että minkäänlaista rasistista käytöstä ei tulla sallimaan otteluissa.

Kovat otteet ovat selkeää jatkumoa aikaisemmin sumujen saarilla suoritetuille toimenpiteille. Englantilaisista katsomoista rasismi kitkettiin jo 90-luvun puolella täysin pois. Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin Liverpoolin tähtihyökkääjä John Barnes joutui usein poistumaan kentältä banaanisateen saattelemana.

Myös muissa Euroopan suurissa futismaissa, kuten Ranskassa, on käytetty järeitä keinoja rasismin kitkemiseksi stadioneilta. Lensin ja Metzin kannattajille on jaettu jopa ehdollisia vankeusrangaistuksia uhkaavasta ja rasistisesta käytöksestä katsomoissa.

Espanjassa tilanne on valitettavasti toinen. Rasistinen käyttäytyminen on paikallisissa jalkapallokatsomoissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Tummaihoiset pelaajat eivät voi millään paikkakunnalla välttyä joutumista halventavan huutelun kohteeksi.

Toisin kuin esimerkiksi Englannissa, paikallinen jalkapalloliitto ja seurajohtajat eivät ole ottaneet ongelmaa vakavasti. Häpeän varjon espanjalaiseen futiskulttuuriin langettavaa ilmiötä vähätellään edelleen.

Viimeisin tapaus nähtiin ja kuultiin tammikuun alussa Espanyol–Barcelona-ottelussa, jossa koko stadion matki apinan ääntelyä joka kerta, kun Barcan tummaihoinen brassipakki Dani Alves koski palloon. Ottelun jälkeen Espanyolin presidentti Ramon Condal mykisti eurooppalaisen jalkapalloväen myötähäpeästä antamalla yleisön käyttäytymisen arvosanaksi täyden kympin.

Häpeilemätön, avoin rasismi on valitettavan yleistä myös Espanjan maajoukkueen otteluissa. Lisäksi maassa ja maailmallakin laajalti kannatetun Real Madridin taustalta löytyy fanitoimintaa, jota ei kuvittelisi enää näkevänsä 2000-luvun jalkapallokatsomoissa.

Pahamaineisen Ultras Sur -ryhmän historiasta löytyy yhteyksiä francolaisiin fasisteihin. Äärioikeistolainen kannattajaryhmä on tehtaillut tappouhkauksia tummaihoisille pelaajille ja niiden kohteeksi ovat joutuneet myös Real Madridin omat pelaajat, kuten 90-luvulla seurassa pelannut kolumbialainen Freddy Rincón ja jopa pidetty brassipatukka Roberto Carlos.

Ultras Surin voi edelleenkin bongata Santiago Bernabeulta, joten Real Madridin johtoa ei ole kiinnostanut edes vähää puuttua fasismiin ja rasistiseen huuteluun stadionillaan. Vielä nykyäänkin ryhmän uhkaava läsnäolo on jokapäiväinen ilmiö yhdellä maan suurimmista ja seuratuimmista jalkapalloareenoista.

Vakiokupongilla pohditaan perinteiseen tapaan Englannin kahden korkeimman sarjatason taistojen lopputuloksia. Valioliigakamppailujen osalta selkeimmiksi suosikeiksi nousevat tällä kertaa kohteen 1 Stoke ja neloskohteen Queens Park Rangers.

QPR vaihtoi viime viikolla ykkösluotsiaan. Puikkoihin asettuvalla Mark Hughesilla on vaikuttava ansioluettelo ongelmaseurojen kanssa, joten Loftus Roadilla tulevaisuus näyttää pitkästä aikaa valoisalta. Vastaan asettuva Wigan ei ole voittanut viimeisestä kuudesta ottelustaan yhtään. Voitoton putki saa jatkoa, kohteeseen varma ykkönen.

Kohteen 1 Stoke taistelee tällä kaudella jopa europaikoista. Vierailija West Bromwich on vääntänyt viime viikkoina hyvin, mutta tehottomuus on vaivannut otteluita hallitsemaan pyrkivää ryhmää. Varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 21.1. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), X(2), 1, 1(2), 1(X), X, 1, 1, 1(2), 1, 1, 1(X).

Viikon väite: Walesin nummien harmaahapsi Mark Hughes nostaa QPR:n putoamisviivan yläpuolelle ja ensi kaudella seura raivaa tiensä kymmenen parhaan joukkoon Valioliigassa.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 19.1.2012.

Useimmiten ”El Diego” on tuomittu näiden taistojen voittajaksi, viimeistään rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Monipuolinen keskikentän taituri oli ennen kaikkea voittaja ja johtaja vertaansa vailla.

Maradonan maineteoista on jo vierähtänyt tovi ja paljon on ehtinyt vettä virrata Rio de la Platassa edellisen maailmanmestaruuden jälkeen. Pelaaja- ja valmentajasuuruus Carlos Bianchi hehkutti joulun alla Barcelonan Lionel Messin jo ajaneen Argentiinan omalla legendalistalla Diegon ohi. Paikallisen Olé-lehden tuoreessa nettikyselyssä 55 prosenttia vastanneista oli samaa mieltä.

Bianchi ja kumppanit eivät voisi kuitenkaan olla enempää väärässä. Messi on kiistatta eräs kautta aikojen taitavimmista ja eleganteimmista pelaajista, mutta legendatasolle pääsemiseen vaadittavia johtajan ominaisuuksia väkkärällä ei ole. Se nähtiin viimeistään viime kesän Copa Americassa, jossa Kataloniassa puolijumalana pidetty Messi kangistui kovan paikan koittaessa tavallisen kuolevaisen tasolle. Kesän 2010 MM-kisojen totaalijäätyminen sai siis jatkoa.

Barcelonassa Messi on puolestaan pärjännyt loistavasti ilman johtavan pelaajan ominaisuuksiakin. La Liga on nykyisin Euroopan epätasaisin huippusarja. Käytännössä mestaruudesta kamppailee kaksi seuraa. Kuilu Barcelonan ja Real Madridin takana on kilometrin levyinen eikä muutosta tilanteeseen ole nähtävissä lähivuosina.

Joukkueiden materiaali on täysin ylivoimainen jopa sarjan ylemmän keskikastin joukkueisiin, kuten Sevillaan ja Valenciaan verrattuna. Vakioveikkauksessa tulosta tehnyt isoäitinikin koutsaisi nämä jengit helposti vähintään europaikoille asti. Huippuluotsin taitoja tarvitaan vain kahdessa liigaottelussa sekä eurokentillä.

Lionel Messin Barcelonassa voittamat pokaalit eivät ole suorituksena mitenkään verrattavissa siihen, mitä eräs Diego Maradona teki Napolissa ja MM-kisoissa 1980-luvulla. Maradonan saapuessa saapasmaahan Napoli oli seurana yhtä kilpailukykyinen kuin kasa kaivonkansia, kolumnistikollega Olli Kohosen kehittelemää metaforaa lainatakseni. Maradona nosti Napolin muutamassa vuodessa ensin Serie A:han ja sitten Euroopan huipulle ja voitti eteläitalialaisten kanssa kaksi Scudettoa sekä UEFA-cupin.

Argentiinan edellinen MM-kulta oli myös täysin Maradonan kapellimestaroima. Nämä ovat käsittämättömiä suorituksia aikakaudella, jolla taitavimmat pelaajat joutuivat lähes poikkeuksetta äärimmäisen brutaalin käsittelyn kohteeksi kentillä. Näin kävi myös Diegolle, joka joutui 80-luvulla Bilbaon Andoni Goikoetxean murhanhimoisen taklauksen kohteeksi. Jumala oli silloinkin argentiinalainen ja ura sai kaikeksi onneksi jatkua.

Maradona ei ole koskaan ollut puhtoinen kansikuvapoika ja se on epäilemättä vaikuttanut pallojonglöörin arvostukseen kotimaassa ja maailmalla. Kokaiini- ja efedriinikäryt sekä avoimet sympatiat Kuuban Fidel Castron hallintoa kohtaan eivät ole ainakaan parantaneet Maradonan asemia legendamiekkailun jatkuessa lehtien palstoilla. Kaikkien kaverina tunnettu Pelé oli miellyttävämpi hahmo, kuten myös naapurin sympaattista 10-vuotiasta muistuttava Messi.

Maapallo on täynnä taitavia, maagisia pelaajia. Vain harvat heistä ovat voittaneet jotakin suurta urallaan. Vain harvat voittajista ovat nostaneet omalla panoksellaan keskinkertaisia joukkueita mestareiksi.

Legendan asemaan pääsemiseksi tarvitaan todellista johtajuutta. Tässä asiassa johtopäätos on selvä. Barcelonan pieni suuri mies on tuomittu ikuiseksi kakkoseksi.

Vakiokupongilla jatketaan Englannin sarjojen härkäviikkojen merkeissä. Joukkueet urakoivat vuodenvaihteessa karmean määrän pelejä. Vahvimmilla ovat harjoituskaudella onnistuneet joukkueet, jotka ovat välttyneet pahimmilta loukkaantumisilta.

Kierroksen varmin merkki löytyy heti alusta. Kohteen 1 Arsenal jäi pettymyksekseen 1–1-tasuriin tapaninpäivän kierroksella Wolvesia vastaan. Työtapaturma ei toistu QPR:n saapuessa kylään. Varma ykkönen.

Vitoskohteen Bolton on puolestaan ajautunut seurahistoriansa pahimpaan kriisiin. Owen Coylen ryhmä on pelannut surkeinta valioliigafutista miesmuistiin. Työteliäs Wolves vie pisteet.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 31.12. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, X(2), 1, 1, 2, 1(X), X(2), X, 1,1(2), 1(2), X(2), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 30.12.2011.

Arvonnan jälkeen joukkueet voidaan asettaa ensimmäistä kertaa myös jatko-ottelukaavioon pohdintoja varten. Jos roposet pitäisi heittää tässä vaiheessa vuotta keskelle pöytää, lähtisin siitä, että edellisten EM-kisojen finaalijoukkueet Saksa ja Espanja ovat vahvoilla myös tällä kertaa. Ryhmät ovat pelanneet vakuuttavaa jalkapalloa karsintavaiheessa ja jatkokaavio antaa finaaliparin toistumiselle kelvollisen kertoimen.

Vahvimmat haastajat löytyvät joukosta Hollanti, Italia ja Ranska. Viimeksi mainittu futismaa on palannut laadukkaan tekemisen tielle Raymond Domenechin sekavan kauden jälkeen. Pelaajapooli, josta ammentaa, on huomattavasti leveämpi kuin esimerkiksi saman lohkon Englannilla, joten Ranskan uusi tuleminen on vain ajan kysymys. Itse uskon, että se tapahtuu jo näissä kisoissa.

Jatko-otteluiden käynnistyessä ei ole syytä tuijottaa liikaa lohkojen sijoituksiin. Viimeisissä neljissä kisoissa lohkokakkoset ovat napanneet kaksi mestaruutta (2000 Ranska ja 2004 Kreikka). Loppuottelupaikoista kakkosille on mennyt samassa ajassa puolet. Tasaisissa turnauksissa mestari on usein rynninyt puskista apajille.

Isäntämaiden suosiminen arvonnoissa on herättänyt voimistuvaa kritiikkiä jalkapalloväen keskuudessa. Myös ensi kesän turnauksen osalta isännät olivat saamapuolella. Varsinkin Puolassa arvontatulos otettiin vastaan riemuiten, sillä A-lohkosta tuli näiden kisojen huumorilohko.

Polakit saavat vastaansa Venäjän, Tshekin ja Kreikan, joten jatkopaikka ei ole turnauksen toiselle isäntämaalle mahdoton tavoite, vaikka sen menestys viheriöillä ei ole viime vuosina ollut mainittavaa. Lohkon joukkueiden kisat päättyvät kuitenkin ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Minkään maan taso ei riitä pidemmälle.

B-lohkosta muodostui tällä kertaa turnauksen kuolemanlohko. Etelä-Afrikan MM-kisoissa tiensä aina finaaliin asti raivannut Hollanti saa vastaansa kestomenestyjät Saksan ja Portugalin. Lohkon neljäs joukkue Tanska pelasi jälleen kerran mainiot karsinnat, mutta tällä kertaa juuteille jää mopen osa. Huomionarvoista on se, että B-lohkon kaikki joukkueet ovat FIFA-rankingissa A-lohkon ryhmiä korkeammalla.

Hallitseva mestari Espanja löysi paikkansa C-lohkosta, jossa se saa vastaansa Italian, Kroatian ja Irlannin. Lohko on selkeästi espanjalaisten heiniä. Mielenkiintoista on se, että joukkue kohtaa heti avausottelussaan lohkon ennakolta toiseksi vahvimman joukkueen, Italian.

Avaustaisto näyttää suuntaa erityisesti Italian osalta. Perinteisesti italialaiset ovat aloittaneet arvoturnaukset tahmeasti, mutta parantaneet peli peliltä otteitaan. Nyt Cesare Prandellin joukkojen täytyy olla alusta asti täydessä iskussa.

Turnauksen toinen isäntämaa Ukraina saa D-lohkoon seurakseen Ruotsin, Englannin ja Ranskan. Lohko on kenties kisojen tasaisin ja kaikilla ryhmillä on hyvät mahdollisuudet edetä jatko-otteluihin. Ruotsi on perinteisesti onnistunut otteluissa Englantia vastaan, joten länsinaapurissa tunnelmat ovat korkealla jo nyt.

Lopuksi on syytä nostaa esiin vielä lohdullinen uutinen, joka koskee erityisesti kotimaisia futisdiggareita. Ensi kesän kisat ovat viimeiset, joissa mukana on 16 joukkuetta. Vuodesta 2016 lähtien EM-turnaukseen selviytyy 24 joukkuetta, joten myös Suomen mahdollisuudet selviytyä arvokisoihin parantuvat huomattavasti.

Lauantain vakiokupongin kohteet ovat perinteisen tapaan Englannin kahden korkeimman sarjatason taistoja. Valioliigan otteluista varmin voittaja löytyy kohteesta 4. Manchester United jatkaa sarjakärki Man Cityn jahtaamista kaatamalla kotonaan Wolverhamptonin. Varma ykkönen.

Championshipin kohteet ovat tällä kertaa astetta liigaotteluita kinkkisempiä. Kohteen 12 Cardiff City purjehtii kuntopuntarin kärjessä. Edellisestä kuudesta ottelustaan se on voittanut peräti viisi. Walesilaisia vastaan asettuva Millwall on tässä taulukossa häntäpään osastoa. Sairastuvalla ei ole ruuhkaa, joten uskotaan Cardiffin lennon jatkuvan lauantaina. Kohteeseen varma kakkonen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 10.12. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(X), 1(X), 1, 1, 1, 1, X(2), 1, X, 1(X), 1(2), 2, 2(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 9.12.2011.

Jalkapalloyhteisössä moni on puolestaan suunnannut tykkinsä Palloliiton Kaikki pelaa -ohjelmaa vastaan. Tasapäistäminen ja vähemmän lahjakkaampien harrastajien huomioiminen heikentää kriitikkojen mukaan huippuosaajien kehittämistä. Paukut haluttaisiin tässä visiossa sijoittaa yksinomaan terävimpään kärkeen jo alle 10-vuotiaiden ikäluokissa.

Palloliitto vastasi huutoon muutama vuosi sitten lanseeraamalla Visio 2020 -hankkeen, jossa tavoitellaan suomalaisen jalkapallon nostamista Euroopan Top 10:een ja kotimaisen kilpailutoiminnan vahvistamista. Sosiaalisia periaatteita ei hylätty kokonaan, mutta ne siirrettiin taustalle pienempään rooliin.

Keskustelu on nyrjähtänyt monelta osin sivuraiteelle. Kaikki pelaa -ideologia ei ole ongelma suomalaisen huippujalkapallon kehittämisen kannalta. Lahjakkaat yksilöt kehittyvät joukkuetovereiden osaamisesta riippumatta, jos valmennuksen taso on tarpeeksi laadukasta.

Suurin määrä toistoja tehdään joka tapauksessa omalla ajalla ja tässä auttaa ainoastaan aito innostus ja kiinnostus kuningaslajia kohtaan. Lahjakkuus puhkeaa kukkaan loputtomien pihapelien ja puistohöntsäilyjen kautta.

Suurempi kanto kaskessa on suomalaiseen joukkueurheiluun pesiytynyt suorituskeskeinen kulttuuri. Liian monelle pikkujunnuja valmentavalle kesän Kokkola Cupin voitto on tärkeämpi asia kuin pelaajien kehittäminen.

Luovat ratkaisut ja epäsovinnaiset persoonat joutuvat liian usein pannaan. Konemainen suorittaminen tuhoaa ilon pelistä ja intohimo katoaa liian monella viimeistään murrosikään tultaessa. Tässä vaiheessa myös joukkueurheilun sosiaalinen aspekti lipeää käsistä.

Suomalaisen joukkueurheilukulttuurin sisällä on ollut perinteisesti heikko sietokyky individualistisia sooloilijoita kohtaan. Jääkiekon MM-kisoihin liittyvät irvokkaan militaristiset tv-mainokset talvisotarinnastuksineen korostavat juuri tinkimättömän ja yhteisen taistelun merkitystä menestyksen saavuttamiseksi. Saumaton koneisto korvaa tässä myytissä henkilökohtaiset puutteet.

Vaikka vanhan liiton ajattelumallit ovat sitkaita, muutosta on nähtävissä uuden, kansainvälisemmän sukupolven astuessa hiljalleen puikkoihin seuratasolla. Jalkapallon puolella esimerkiksi Aleksei Eremenko Juniorin ja Perparim Hetemaj’n kaltaiset ajoittain tuittuilevat pallojonglöörit saavat vuosi vuodelta enemmän arvostusta osakseen. Suomalaiset haluavat oman Zlataninsa. Tätä tavoitetta ei voida saavuttaa, jos juniorivalmennuksessa jatketaan luovan ongelmanratkaisun mahdollisuudet tuhoavalla tiellä.

Luovuuden korostamisen puutteen ohella suomalaisen jalkapallon suurin ongelma on siis kehno valmennusosaaminen junioritasolla. Perinteisissä jalkapallomaissa on ymmärretty, että kaikkein nuorimmissa ikäluokissa tarvitaan eniten laadukkaita ja intohimoisesti lajin kehittämiseen suhtautuvia valmentajia.

Suomessa tilanne on toinen. Harvoissa seuroissa riittää osaajia ohjaamaan kaikkein tärkeimpiä ikäluokkia. Rahat ovat ohjautuneet muualle.

Puutteelliset panostukset ruohonjuuritason toimintaan tekevät Palloliiton utopistisesta huippufutisvisiosta lähinnä myötähäpeää aiheuttavan pr-paperin. Pyramidia ei voida rakentaa kärki edellä. Peruskivi on valettava ensin ja valitettavasti tällä sektorilla Suomessa ollaan vain vähän matkaa vuoden 0 edellä. Huippuja ei synny ilman laadukkaasti ohjattua, pelistä aidosti nauttivaa laajaa harrastajamassaa.

Viikonlopun vakiokupongilla palataan maajoukkuetauon jälkeen Englannin liigataistojen pariin. Valioliigan kohteista löytyy ainoastaan yksi suursuosikki. Kohteen 3 Manchester City on jyrännyt junan lailla voitosta voittoon syksyn taistoissa. Lauantaina vastaan asettuva Newcastle on kuitenkin ollut eräs alkukauden yllättäjistä, joten kohteeseen kannattaa hakea vaihtomerkki. Roimasti ylipelatun Cityn konttaus pudottaisi suuren määrän rivejä pottitaistosta pois, joten liikkeelle lähdetään merkkiyhdistelmällä 1X.

Mestaruussarjan kohteissa mielenkiinto kiinnittyy Etelä-Englannin derbyyn. Satamakaupunkien joukkueiden taistossa liiganoususta taisteleva Southampton saa vieraakseen sarjanousija Brightonin. So’tonin lento on ollut viime viikkoina vakuuttavaa ja derby sytyttää aina, joten kohteeseen varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 19.11. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, X(1), 1(X), 1(X), 1(2), 1, 1, X(2), X, 1, 1, X(1), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 18.11.2011.

Ruotsissa Zlatanista on tullut vuosien saatossa täysiverinen mediailmiö. Iltapäivälehti Aftonbladet pykäsi tässä kuussa pystyyn kolmetuntisen suoran erikoislähetyksen pyöreitä vuosia täyttäneen Ibrahimovicin kunniaksi. Zlatan-hypessä ollaan siis vahvasti aallonharjalla ja uusi teos lyö lisää vettä myllyyn.

Ibrahimovic ei vastaa käsitystä perinteisestä ruotsalaisesta urheilijasta. Zlatan on kaukana loistavasta joukkuepelaajasta ja hillitystä persoonasta, joka on valmis täyttämään mukisematta oman paikkansa järjestelmässä. Jos palloa ei osata toimittaa tarpeeksi nopeasti kiihkeäluonteisen kärkimiehen jalkaan, pelikaverit saavat varmasti kuulla kunniansa.

Hyökkääjätähti saattaa laukaista haastatteluissa ja television suorissa lähetyksissä ilmoille varsin erikoisia ja provokatiivisia kommentteja. Useimmiten Zlatan puhuu hätkähdyttävän avoimesti siitä, mitä sylki suuhun tuo. Tulilinjalle ovat joutuneet niin maajoukkue, kotimainen media kuin pelikenttien vastustajat vuosien saatossa.

Viimeksi Ibrahimovic järkytti kotimaansa mediaa ilmoittamalla harkitsevansa uransa päättämistä, koska futis ei enää yksinkertaisesti kiinnosta entiseen tapaan. ”Ette tule näkemään minua harmaana pelikentillä”, tokaisi maalitykki virnistäen ja jätti sinikeltaiset urheilutoimittajat pohtimaan lausuntojen todenperäisyyttä.

Zlatanin vanhemmat ovat kotoisin Bosnia-Hertsegovinasta. Ibrahimovic varttui Malmön pahamaineisessa Rosengårdin lähiössä, jonka asukkaista huomattava määrä on siirtolaistaustaisia. Tulevassa kirjassa luvataan syväluodata myös tätä aikaa epäkorrektina persoonana tunnetun hyökkääjätähden elämässä.

Zlatan on myöhemmin rakennuttanut alueelle jalkapallokenttiä tulevaisuuden lupauksia varten. ”Tuntuu todella hyvältä antaa jotain takaisin Rosengårdille, joka merkitsi minulle niin paljon”, Ibrahimovic kertoi eteläruotsalaiselle Sydsvenskan-lehdelle lokakuussa 2007.

Jukuripäisyydestään huolimatta Zlatan on saavuttanut urallaan enemmän kuin moni arvaakaan. Voittamisen kulttuurin omaksuminen on kenties hyökkääjän ruotsalaisin ominaisuus. Malmön kolossi on nostellut mestaruuspokaalia Euroopan suursarjoissa jo kahdeksana kautena peräkkäin. Hämmästyttävä kultaputki alkoi vuonna 2004 Ajaxissa. Sen jälkeen Ibrahimovic on voittanut mestaruuksia Juventuksessa, Barcelonassa, Interissä ja AC Milanissa.

Vaikka upeita maaleja on syntynyt myös maaotteluissa, Zlatan ja Ruotsi eivät ole saavuttaneet mainittavaa menestystä viime vuosina. Pohjanlahden toisella puolen pelkkä pääsy arvokisoihin ei riitä kenellekään. Turnauksista on tultava myös tuloksia, joten nälkää riittää varmasti ensi kesänä Ukrainassa ja Puolassa pelattaviin EM-kisoihin.

Moni pohtii, pelaako Zlatan ensi kesän karkeloissa? Todennäköisesti, mutta varman vastauksen tähän kysymykseen tietää vain herra itse.

Vakiokupongilla lauantain varmin voittaja löytyy kohteesta 1. Manchester City jyrää liigakärjessä ja vain asennevamma voi estää sitä voittamasta Wolverhamptonia kotonaan. Kohde on kuitenkin pelattu sen verran voimakkaasti ykkösvarmapainotteiseksi, että liitetään ykkösen kaveriksi risti. Krapula voi yllättää huikean ManU-voiton jälkeen.

Liigakohteiden ideavarmaksi kelpaa kohteen 2 Bolton. Trotters on kyntänyt koko alkukauden sarjan hännillä. Syksyn vaikea ohjelma tiesi vaikeuksia joukkueelle ja itseluottamus oli pitkään pohjamudissa. Lauantaina vastaan asettuva sarjanousija Swansea on taistellut loistavasti tuulimyllyjä vastaan, mutta joukkue on laadultaan Boltonia heikompi. Kohteeseen yllätysvetona kakkosvarma.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 29.10. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1(X), 2, 1, 1, 1, 1(2), 1, 2(X), 1, X, 1(X), 1(2), 1(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 28.10.2011.

Vaikka päävalmentaja Mika-Matti Paatelainen oli varsin positiivisella mielellä ottelun jälkeen, joukkueen esitys oli luvalla sanoen vaisu verrattuna perjantai-illan Ruotsi-taistoon. Henkilökohtaisia virheitä nähtiin liikaa ja ryhmä näytti kentällä ajoittain todella flegmaattiselta. Tosin toisella jaksolla paikkoja oli voittomaaliinkin asti. Tällöin Suomi näytti hetken jopa huomattavasti isäntiään teknisemmältä ja taktisemmalta joukkueelta.

Jatkossa joukkueesta on noustava esiin ”Mako” Heikkisen ja Aki Riihilahden tyyppisiä ikitaistelijoita, jotka potkivat omalla esimerkillään muut pelaajat käyntiin. Mallia voi ottaa vaikka Ykkösessä pelaavasta Joensuun Jiposta, joka on raapinut ala-arvoisesta pelaajamateriaalista huolimatta kasaan huikean määrän pisteitä eläimellisellä taistelulla.

Tuloksellisesti päättyneet karsinnat olivat paluu 80-luvulle. Edellisen kerran Suomi on vääntänyt arvokisakarsinnoissa yhtä heikolla pistekeskiarvolla pari vuosikymmentä sitten. Syvemmälle mutapohjaan ei siis voi enää vajota, joten Huuhkajilla on vain yksi suunta: ylöspäin.

Karsintojen totaalifloppauksen taustalla on useita syitä. Vuosi sitten Huuhkaja-ruorista pois kengitty Stuart Baxter ei kyennyt paineen alla uudistamaan ryhmäänsä riittävän tarmokkaasti. Suomifutiksen legendat Jussi Jääskeläinen, Sami Hyypiä ja Jari Litmanen olivat jo tuossa vaiheessa enemmän tai vähemmän auringonlaskun pelaajia maajoukkueen kannalta, mutta uusien osaajien sisäänajo jäi kesken.

Kiukuttelevan skotin jälkeen nähtiin lyhyt siirtymäkausi, jonka jälkeen Paatelainen kääri hihat ja suoritti joukkueessa nuorennusleikkauksen. Uudistus toteutettiin nopeasti ja suorastaan väkivaltaisesti ”moottorisahalla”, Ylen jalkapalloasiantuntija Erkka V. Lehtolaa lainatakseni. Syksyn tulokset ja peliesitykset osoittavat, että prosessi oli kivulias, mutta tarpeellinen.

Paatelaisella riittää runsaasti pohdittavaa ennen ensi syksynä alkavien huippuhaastavien MM-karsintojen avaustaistoa. Suurimmat kysymysmerkit koskevat tällä hetkellä joukkueen puolustuspelaamista. Mixu on ajanut sinnikkäästi Esbjergin Lukas Hradeckyä joukkueen ykkösmaalivahdiksi, mutta Budapestin ottelun perusteella Otto Fredrikson näyttäisi astetta varmaotteisemmalta vaihtoehdolta Huuhkajien maalinsuulle.

Paatelaisen rakentama joulukuusitaktiikka edellyttää aiempaa aktiivisempaa pelaamista joukkueen laitapuolustajilta. Osasunan Jukka Raitala täyttää nähdyn perusteella pelipaikan kriteerit rimaa hipoen, mutta oikealla sivustalla riittää enemmän pohtimista. Kari Arkivuo on kova duunari, mutta pallollinen osaaminen ei ole riittävän laadukasta. Veli Lampea vaivaa puolestaan pehmeys ja arkuus.

Pohjoismaisesta näkökulmasta EM-karsinnat olivat menestys. Skandinavian maista Tanska ja Ruotsi etenivät suoraan kisoihin. Svenssonit löivät viimeisellä kierroksella kotonaan Hollannin ja nappasivat ainoan – kuinkas muuten – lohkokakkosille varatun suoran jatkopaikan haltuunsa. Lisäksi rakas etelänaapurimme Viro teki C-lohkossa sensaatiomaisen yllätyksen ja eteni jatkokarsintoihin.

Tarmo Rüütlin miehistön loistava suoritus antaa uskoa myös suomalaisen jalkapalloilun ystäville. Huuhkajien vuoro tulee vielä.

Vakiokupongilla viihdytään totutusti brittifutiksen parissa. Lauantain varmin kotivoittaja näyttäisi olevan kohteen 1 Manchester City, joka jyrää sarjakärjessä yhdessä saman kaupungin Unitedin kanssa. Vastaan asettuva Aston Villa ei ole kuitenkaan hävinnyt vielä kertaakaan kuluneella kaudella ja vain tasapelien suuri määrä on estänyt birminghamilaisten kipuamisen taulukossa korkeammalle. Kotivoitto, joka varmistetaan ristillä.

Divarikohteiden paras haku on kohteen 10 Bristol City, joka kyntää sarjajumbona. Materiaaliltaan samaa tasoa oleva Peterborough on ollut viime viikkoina vaikeuksissa, joten uskotaan Cityn parantelevan asemiaan vieraiden kustannuksella. Varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 15.10. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1(X), 1(X), 1, 1, X, 1, X, 1(2), 1(2), 1, 1, X(2), X(2).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 14.10.2011.

Torresin syksy on sujunut synkissä merkeissä. ManU-ottelussa Torresilla oli loistava mahdollisuus tuoda Chelsea vielä mukaan peliin 3–1-tilanteessa, mutta kärkimies onnistui käsittämättömästi sohimaan pallon ohi tyhjän maalin, vaikka kotijoukkueen veräjänvartija David de Geakin oli jo ohitettu.

Swanseaa vastaan syntyi komea maali, mutta taivas musteni vain hetkeä myöhemmin. Kahden jalan tappotaklaus toi punaisen kortin ja kolmen ottelun pelikiellon.

Torres nousi maailman huipulle Atlético Madridin riveissä. Kausilla 2000–2007 madridilaisia edustanut hyökkääjä latoi joukkueelle 249 ottelussa yhteensä 91 maalia. Liverpoolin vuodet olivat myös tehokkaita.

Espanjan maajoukkueessa Torres oli vielä vuonna 2008 Euroopan mestaruuden takuumies, kun liehuletti latasi finaalissa voittomaalin Saksan verkkoon. Kahta vuotta myöhemmin tarjolla oli enää statistin rooli, kun Espanja rynnisti MM-kultaan Etelä-Afrikan kisoissa. Vaihtopelaajan rooliin pudonnut Torres ei viimeistellyt turnauksessa yhtään maalia.

Lontoossa maalitykkiä odottaneet ongelmat ovat johtuneet hyvin pitkälle Chelsean erilaisesta pelitavasta. Didier Drogba on ollut jo vuosia ”The Bluesin” ykkösruisku. Target-hyökkääjänä maailman eliittiä jo vuosia ollut norsunluurannikkolainen on hyvä suojaamaan ja jakamaan palloa. Romuluiselle Drogballe ei tarvitse pelata linjan taakse, sillä ratkaisuja oivallisten syöttöjen ja yllättävien laukausten muodossa syntyy muualtakin.

Torres tekee maalinsa oikea-aikaisista pystysyötöistä kontrolloitujen, ja usein hitaiden hyökkäysten päätteeksi. Onnistumiset vaativat kärsivällistä pelitapaa, joka perustuu pallokontrolliin. Pelikirjaa täytyy siis hienosäätää, mikäli Torresista halutaan saada tehoja irti.

Manageri André Villas-Boasin suunnitelmista kertoo paljon Juan Matan hankinta. Mata on löytänyt nopeasti yhteisen sävelen Torresin kanssa ja veljesten ollessa kentällä Chelsea pitää enemmän palloa. Toisaalta joukkueeseen on liittynyt myös uudeksi Drogbaksi tituleerattu belgialainen Romelu Lukaku, josta odotetaan kovan tason viimeistelijää tulevina vuosina.

Edellisellä kaudella pettymään joutunut Chelsea on avannut sesonkinsa tulosten valossa varsin mukiinmenevästi. Viidestä pelistä joukkue on kerännyt 12 pistettä. Manchester Unitedia vastaan kärsitty shokkitappio Old Traffordilla kertoo kuitenkin siitä, että tasoero kärkeen on kasvanut kesän aikana.

Sinisten puikkoihin kesällä astunut Villas-Boas ei ole vielä ehtinyt tekemään joukkueeseensa haluamiaan muutoksia. Chelsea tarvitsee lisää uutta verta avauskokoonpanoonsa ja pelitapaansa.

Vuosien 2005–2006 ja 2010 mestaruuksien betonista pohjaa aikaisemmin luomassa ollut vanhempi sukupolvi ei pysty enää tuomaan uusia kannuja Stamford Bridgelle. Voi olla, että huippukallis Torreskin menee tämän pesuveden mukana. Kaikki riippuu Villas-Boasin suunnitelmista Chelsean pelikirjan suhteen.

Lauantain vakiokupongin varmat löytyvät Valioliigan kohteista. Manchester United on avannut sarjan loistavasti, mutta eurokentillä ei ole kulkenut yhtä mellevästi. Tiistaina ManU hyytyi yllätykselliseen 3–3-tasuriin kotonaan Baselia vastaan. Lauantaina on kasvojenpesun paikka, kun heikko Norwich saapuu vierailulle Old Traffordille. Varma ykkönen.

Toinen manchesteriläisporukka, City, on ollut vähintään yhtä kovassa iskussa syksyn peleissä. ManC käväisee lauantaina putoamiskamppailuun tällä kaudella vajonneen Blackburnin vieraana. Kotijoukkue onnistui viime viikonloppuna lyömään alavireisen Arsenalin, mutta tasoero on niin huimaava, että tähän kohteeseen ei kannata tuhlata yhtään ylimääräistä merkkiä. Kakkosvarma.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 1.10. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 2, 1(X), 1, 1, 1(X), 1(2), X(2), 1, 2(X), 1(X), 1, 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 30.9.2011.

Taloudellisesti merkittävin suomalaispelaajan siirto oli Roman Eremenkon siirtyminen Kiovan Dynamosta venäläisseura Rubin Kazanin riveihin. Kazan maksoi lehtitietojen mukaan Eremenkosta peräti 13 miljoonaa euroa, mikä on suurin maksettu siirtosumma suomalaispelaajasta ikinä.

Suomen tämän hetken ykköspelaaja Roman saa Kazaniin seurakseen veljensä Aleksei Juniorin, joten minuutteja laatusarjassa on luvassa laajalti Huuhkajien kannalta tärkeille miehille.

Eremenkon veljesten ohella siirtoikkunan mielenkiintoisin kotimainen parivaljakko on eittämättä yorkshireläiseen Leedsiin siirtynyt tehoduo Mika Väyrynen ja Mikael Forssell. Maajoukkueen runkomiesten urakehitys on junnannut viime vuosina pahasti paikallaan ja nyt he hakevat uutta draivia Englannin Championshipistä.

Forssell jumitti pitkään saksalaisen Hannoverin penkillä. Maaotteluissa maaleja on kuitenkin syntynyt edelleen kiitettävään tahtiin. Leeds-debyytissään vaihdosta sisään tullut ”Miklu” nyökkäsi tarkasti pallon Ross McCormackille, joka latasi voittomaalin ottelun loppuhetkillä. Alku oli siis lupauksia herättävä.

Leeds pelasi vielä vuonna 2001 Mestareiden liigan välierissä, mutta tuossa vaiheessa seuran taloudenpito lipesi hansikkaasta. Kaasua oli painettu holtittomasti, ja vain muutamaa vuotta myöhemmin Leeds oli konkurssin partaalla. Syksyllä 2004 se joutui myymään stadioninsa ja harjoittelukeskuksensa velkojen kattamiseksi. Syöksykierre huipentui kolme vuotta myöhemmin, kun Yorkshiren ylpeys vajosi Englannin kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle.

Uutta nousua on rakennettu maltillisesti. Tulevien vuosien ykköstavoite on paikka Valioliigassa. Duunareina tässä savotassa häärivät nyt myös Forssell ja Väyrynen.

Maajoukkueen tulevaisuuden kannalta nykyinen kattaus näyttää varsin lupaavalta. Klubista aikoinaan maailmalle ponkaissut laitapuolustaja Jukka Raitala on raivannut tiensä La Liga -seura Osasunan avaukseen. Kyseessä on historiallinen tilanne, sillä kuningas Litmasen Barca-vuosia lukuun ottamatta suomalaispelaajia ei ole näkynyt vakituisesti pelaavassa kokoonpanossa kivikovassa Espanjan liigassa.

Europeleissä loistanut Teemu Pukki lähti puolestaan haistelemaan Bundesliigan ilmapiiriä Schalkeen. ”El Pukin” tulevaisuus Saksassa on vielä arvoitus, sillä Schalkella riittää kokoonpanossaan laatuhyökkääjiä. Työsarkaa siis riittää, mutta huippuorganisaatiosta jää joka tapauksessa paljon oppia käteen.

Hyviä uutisia on kuultu myös Italiasta. Harva suomalaispelaaja on raivannut vuosien saatossa tiensä runkopelaajaksi saapasmaan kivikovaan pääsarjaan. Chievo Veronassa tällä hetkellä pelaava Perparim Hetemaj kuuluu tähän vähälukuiseen joukkoon. Vastuuta on luvassa alkaneella kaudella runsaasti.

Huuhkajien tulevaisuuden projektien kannalta on merkittävää, että yhä suurempi joukko kotimaisia pelureita saa vyölleen minuutteja Euroopan suursarjoissa. Vain kovat pelit kehittävät ja tämän maajoukkuevelho Mixu Paatelainenkin tietää varsin hyvin. Näillä eväillä uudistusprosessin jatkaminen on varmasti helpompaa.

Viikon vakiokuponki tarjoaa sarjan kiperiä liigapelejä. Supervarmat loistavat poissaolollaan, joten pähkinää riittää lauantaiveikkaajille purtavaksi erityisesti Valioliigan osalta. Kupongin alkupää onkin pelattava lähes tukkoon.

Kohteen 4 Swansea ei ole onnistunut vielä kertaakaan maalinteossa tällä kaudella. Walesin ylpeys saa vieraakseen Roy Hodgsonin West Bromwichin, joka on kiusannut isompiaan hyvällä asenteella alkukauden otteluissa. Tasapelistä on hyvä lähteä liikkeelle. Höystetään kohde ykkösellä, sillä Swansean ketsuppipullo aukeaa varmasti jossain vaiheessa.

Väyrysen ja Forssellin Leeds kohtaa kohteessa 7 Bristol Cityn, joka ei ole alkukaudella juhlinut. Luotetaan Leedsin lennon jatkuvan, joten kohteeseen varma ykkönen.

Viikon ideavarmana voi kokeilla kohteen 9 Leicesteriä. Brighton johtaa sensaatiomaisesti Championshipiä, mutta avaustappio on nyt lähellä paperilla laadukkaamman Leicesterin käsittelyssä.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 17.9. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1(2), 1(X), 1(X), 1, X(2), 1, X, 1, 1, 2(X), 1, 2(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 16.9.2011.