You are currently browsing the category archive for the ‘Suomifutis’ category.
Tänä keväänä tuli kaksi vuotta täyteen siitä, kun Palloliitossa päätettiin kansallisen kilpailutoiminnan kehittämistoimenpiteistä. Suurin muutos koski sarjajärjestelmiä, jotka rukattiin keväällä 2010 uuteen uskoon. Liigaa supistettiin kahdella ja Ykköstä neljällä joukkueella. Samalla ottelumäärää lisättiin.
Sarjauudistuksen pitkän tähtäimen vaikutuksia on tietysti vaikea arvioida vielä tässä vaiheessa, mutta ensimmäisen, kaksivuotisen etapin osalta voidaan tehdä jo johtopäätöksiä. Tilanne ei näytä hyvältä.
Yleisömäärät ja yleinen kiinnostus jalkapalloa kohtaan ovat laskeneet viime vuosina muutamia valopilkkuja lukuun ottamatta. Katsomokansan osalta heilahteluja on toki nähty ennenkin. Huolestuttavampaa on se, että jalkapallon medianäkyvyys ja lajin piirissä pyörivät sponsorirahat ovat vähenemässä tehtyjen ratkaisujen takia.
Sarjauudistuksen myötä monta suurta paikallista jalkapallokeskusta – kuten Kemi ja Kokkola – putosi pois kahdelta korkeimmalta sarjatasolta. Kotimaisessa jalkapallossa pyörivän rahan määrä ei ole vakio, joten näiden paikkakuntien tulovirrat eivät ole siirtyneet jäljelle jääneisiin futiskaupunkeihin. Ei ole olemassa mitään yhteistä futispottia, josta rahoja voi siirrellä kaupungeista toisiin. Fyrkat ovat siirtyneet muihin lajeihin.
Samalla näillä pienemmillä paikkakunnilla vanhan järjestelmän aikana eläneet haaveet liiganoususta on kuopattu lopullisesti.
Laji kuihtuu pois näiltä alueilta, jos seuroilla ei ole mahdollisuutta pelata edes toiseksi korkeimmalla tasolla valtakunnallista sarjaa. Jokainen juniori tarvitsee paikallisia idoleita ja seuran, johon samastua ja jota kannattaa. Mikään seura ei voi olla ainoastaan aladivareiden pelaajahautomo. Tarvitaan unelmia ja niiden toteuttamiselle on luotava mahdollisuudet.
Voidaan perustellusti kysyä, kuinka useaa junioria kiinnostaa edes aloittaa jalkapallon pelaamista, jos oman kaupungin posse on Kolmosen pubijengi ilman minkäänlaista saumaa nousta ylöspäin.
Uudistusta perusteltiin aikoinaan ammattimaisuuden lisääntymisellä suomalaisessa jalkapallossa. Pääsarjan joukkuemäärän vähentämisellä on ollut kuitenkin päinvastaisia vaikutuksia. Liigajoukkueiden budjetit eivät ole kasvaneet, joten otteluruuhkassa jauhetaan yhtä suurilla tai jopa pienemmillä ringeillä.
Ammattimaisesti jalkapalloa pelaaville löytyy yhä vähemmän paikkoja harjoittaa ammattiaan täysipäiväisesti. Pelaajayhdistyksen legendaarinen siirtolista oli edellisenä talvena täynnä pelipaikkaa etsiviä laadukkaita pelaajia.
Myös talousperusteet ontuvat. Liiga on edelleen täynnä seuroja, joiden liikevaihto on surullisella tasolla menobudjettiin nähden. Ongelma ei ole joukkueiden määrässä, vaan se löytyy eurohulluudesta. Europaikkaa pidetään virheellisesti kaiken pelastavana Shangri-Lana, johon kannattaa pyrkiä valtavilla riskeillä. Kaasu on hirttänyt monella kiinni. Uusin esimerkki on JJK, joka pyrkii euroglooriaan pistämällä kaikki pelimerkit keskelle pöytää.
Palloliiton suuri visio on kehittää huippujalkapalloilua Suomessa ja edetä betoniseinien läpi Euroopan top-10:een. Tulisin kirjaimin lanseerattu utopistinen Visio 2020 kummittelee kaiken toiminnan taustalla. Syytä on jälleen kerran kysyä, miten huipulle päästään, jos perusta ei ole kunnossa.
Viisainta olisi pyrkiä ensin parantamaan futiksen asemaa kotimaisessa lajihierarkiassa. Vain seuroja ja juniorityötä tukemalla ja valtakunnallisesta kattavuudesta huolehtimalla on mahdollista haastaa jääkiekko koko Suomen alueella taistelussa ykköslajin paikasta. Nyt sarjojen joukkuemäärien pudottaminen on johtanut jalkapallon kiinnostavuuden pienenemiseen.
Vakiokupongilla pyöritään kotimaisten sarjojen parissa. Liigassa pelataan jo torstaina, joten lauantain kohteet ovat Ykkösen ja Kakkosen matseja.
Ykkösessä pienellä ringillä operoiva OPS kohtaa FC Hämeenlinnan kotonaan. Vieraiden alkukausi on ollut katastrofaalinen ja joukkue majailee tällä hetkellä sarjajumbona. OPS menetti edellisessä ottelussaan useita pelaajia sairastuvalle, joten Hämeenlinnalla on omat mahdollisuutensa. Kokeillaan kohteeseen rohkeasti varmaa kakkosta.
Kakkosessa kohteen 13 AC Kajaani on avannut C-lohkossa loistavasti ja johtaa sarjaa. Kajaanilaiset matkaavat HauPan vieraaksi. Kotijoukkue on kilvoittelut menestyksekkäästi jo kärkeen povattujen KPV:n ja PS Kemin kanssa. Laatua HauPa:n puolustukseen tuo AC Oulusta lainassa oleva nuorten maajoukkuemolari Juhani Pennanen. Varma ykkönen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 26.5. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 2, 2(X), 1, 1(X), 2(X), 1(X), 1, X(2), 1(2), 1, 1, 1.
Viikon väite: HJK:n kone käynnistyi toden teolla maanantain ottelussa Honkaa vastaan. Klubi jyrää vastustamattomasti kohti mestaruutta ja homma on ratkaistu jo ennen ensimmäisiä syyssateita.
Tämä on kolmiosainen kertomus mielenkiintoisesta viikosta eurooppalaisen jalkapallon parissa kolmessa eri maassa ja kolmella erilaisella sarjatasolla. Vaikka jalkapallon pelaamisen puitteet ja muut ulkoiset elementit saattavatkin vaihdella eri puolella maailmaa, lajia ja sen tuottamaa muotokieltä ymmärretään yhtä intohimoisesti maasta ja paikkakunnasta riippumatta. Se on yksi parhaista syistä rakastaa tätä lajia.
Osa 2:
To 12.4.2012 klo 18.30 (paikallista aikaa)
AC Oulu 0 – 2 KuPS (0-1)
Suomen Cup, 6. kierros
Heinäpään Palloiluhalli, Oulu
Olen nähnyt elämäni aikana satoja jalkapallo-otteluita eritasoisissa olosuhteissa. Massiivisimmat todistamani puitteet sijaitsevat Sevillan Ramón Sánchez Pizjuánilla, Lontoon Stamford Bridgellä ja Cardiffin Millennium Stadiumilla. Varsinaiset megastadionit ovat siis vielä suurelta osin kokematta.
Suuren maailman meno on kuitenkin nähty ja tokihan se on myönnettävä: valtaisan väkimäärän myötä laulut ja ylipäätään reagointi viheriön tapahtumiin ovat kokonaisuutena erittäin vaikuttava kokemus. Futismatkailua voi totisesti suositella kaikille.
Joka tapauksessa kaikkein ikimuistoisimmat hetket olen kokenut paikallisen, oululaisen jalkapalloylpeyden otteluissa. Puitteet eivät ole ne suurimmat ja megalomaanisimmat, väkeä on usein hyvin vähän ja ottelutapahtuman puitteet palveluineen ja muine käytäntöineen ovat todella monesti olleet alkeellisella tasolla. Silti: tunne sydämessä voittaa ulkoiset tekijät joka ikinen kerta. Minulle ikuinen ykkösjengi on AC Oulu ja tätä asiaa ei voi mikään suurempien väkijoukkojen voima muuttaa koskaan. Näin tulee olemaan eilen, tänään ja huomenna.
Suomessa talven hallipelit ovat usein kannattajatoiminnan osalta vasta lämmittelyä keväällä alkavaa sarjaa varten. Tosipelit täräyttävät kevätauringon lämmössä fiiliksen kattoon. Mentaliteetti kulkee käsi kädessä suomalaisen vuodenaika- ja futissyklin kanssa. Talvella sohvanmutkaan hautautuva kannattaja kuoriutuu joka kevät uudestaan ruohon alkaessa tuoksua. Tuossa vaiheessa talvella maksukanavalta mielenhäiriössä bongattu Middlesbrough-Derby (tjsp.) -perseroiskinta alkaa jo unohtua ja mieli orientoitua kohti kotimaisen kauniin pelin (oh, the irony – tai ei sittenkään? tule katsomaan itse!) seuraamista.
Talven matsit ovat testipelaajien ja erilaisten pelillisten kokeiluiden värittämää aikaa ja todellisia panoksia näissä peleissä on harvoin. Valitettavasti Palloliitto on uudistanut viime vuosina Suomen Cupia radikaalisti ja valittu suunta on ollut kilpailun arvostuksen kannalta tuhoisa. Nykyisin valtaosa cupista höntsätään talvikaudella halleissa. Lisää tästä aiheesta voi lukea täältä.
Ottelun lähtökohdista huolimatta jokainen matsipäivä on juhlapäivä. Tällainen päivä sujuu aina samanlaisen kaavan mukaan. Keskittyminen muihin epäolennaisiin asioihin, kuten työntekoon, on tuhoon tuomittu yritys. Jännitys ja spekulaatiot illan kokoonpanoista ovat läsnä aina avauspotkuun saakka.
Saavun KuPS-matsiin superjunnun kanssa, joten suurimmat ilakoinnit katsomokulttuurin osalta jäävät tällä kertaa väliin. Toki spontaani reagointi kenttätapahtumiin on tässä perheessä sallittua, joten joudun useaan otteeseen selittämään tarkemmin, miksi linjatuomarin lipun heiluttamiset tai tämän kyseisen toiminnon tekemättä jättäminen aiheuttavat värikkäitä reaktioita faijassa ja kanssaihmisissä.
AC Oulu juoksuttaa otteluun huikean kokoonpanon. Avaus (Magalhães; Blomberg-Hietanen-Meriläinen-Nurmos; Nurmela-Kauppila-T.Siira; Ojala-Mäkelä-Sohlo) on täysin oululainen Boavistasta Uleåborglandiaan kauden kynnyksellä siirtynyttä maalivahti Hugo Magalhaesia lukuun ottamatta.
KuPS on kärsinyt loukkaantumisista kauden kynnyksellä, mutta tästä huolimatta kuopiolaisten kokoonpano on kokenut ja fyysinen. Varsinkin jääkaappipakastimen fyysisellä preesensillä varustetut Ilo ja Kärkkäinen ovat tärkeitä paloja savolaisten pelisysteemissä.
Ottelun alku sujuu hermostuneissa merkeissä. AC Oulu pyrkii totuttuun tapaan pallolliseen hallintaan, mutta hyville paikoille ei päästä ensimmäisen vartin aikana. Vaikka uuden tulemisen tehnyt Joni Mäkelä taistelee hyvin, kuopiolaisten keskuspuolustus pitää Pyry Kärkkäisen johdolla nuoret oululaiset maalipaikoilta pois.
Esa Pekosen luotsaama KuPS on ennakkotietojen mukaan pyrkimässä takaisin perinteiseen kuopiolaiseen pelitapaan, jossa naatiskelu ja kärsivällinen paikkojen rakentaminen nousisi uudestaan ykkösrooliin. Oulun cup-ottelussa Pekosen uusi visio ei näy mitenkään. KuPS taistelee samalla pelikirjalla kuin ennenkin. Joukkue puolustaa tiiviisti ja iskee harppuunamaisesti vastaiskuilla.
AC Oulun ongelmana ottelussa on hyökkäysten päättäminen maalintekotilanteeseen. Joukkue etenee monta kertaa päättäväisesti ja rauhallisesti viimeiselle kolmannekselle, mutta loppuratkaisut jäävät heikoiksi. Kaukolaukauksia ei nähdä lainkaan ja siirtely päättyy useimmiten pallonmenetykseen.
Joka tapauksessa nuori joukkue taistelee upeasti ennakolta vahvempaa vierasta vastaan. Vasempana puolustajana pelaava Roope Blomberg kyykyttää pääpalloissa Viron maajoukkuemies Ats Purjetta useaan otteeseen. Ripaus lisärohkeutta jatkossa tarjoaa Roopelle mahdollisuuden avauksen paikkaan myös sarjaotteluissa. Aivan uudenlaista rotevuutta otteisiinsa saanut Tuure Siira tekee rohkeita ratkaisuja keskialueella ja avaa peliä oivaltavasti. Oulun omien poikien hyvät otteet nostattavat tunnelmaa katsomossa.
Avausjakson lopussa AC Oululle sattuu kuitenkin musta kaksiminuuttinen. KuPS saa myllyn päälle ja edes Magalhaesin loistotorjunnat eivät estä väistämätöntä. Pietari Holopainen puskee painostusjakson päätteeksi jakson viimeisestä tilanteesta vieraat karkumatkalle. Kyseessä on karvas oppirahojen maksu nuorelle ACO-jengille.
Kupletin juoni ei muutu toiselle jaksolle tultaessa. Suoraviivaisten ratkaisujen puute jää illan teemaksi. Ottelu ratkeaa lopulta lisäajalla Purjeen karatessa läpiajoon. Viimeistely on loistava ja KuPS jatkaa cupissa 7. kierrokselle 0-2 -voitolla.
Tappio on aina tappio, mutta matka areenan täyden katsomon päästä päähän tarjoaa myös myönteisiä näkemyksiä. Perheen nuorin nauttii täysin rinnoin kosketuksesta muoviin ja matkalla kohti illan kulkuvälinettä on runsaasti aikaa keskustella ottelun annista asiantuntijoiden seurassa.
Nuoren joukkueen pelirohkeus saa jälleen kiitosta ja uusien junnujen ennakkoluuloton esiintyminen aiheuttaa jopa hymynkaretta paikallisten kalifien kasvoilla. ”Hurmos-Nurmos näytti jo mallia ja Ojala on huikee.” Roope Blomberg, Vesa Verronen…tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Jalat maassa toki ja duunia tehden. Vaikka tappio harmittaa aina, kotimatkalla päädyn samaan lopputulemaan. Tämän kauden ACO-jengi on valtavan hieno ryhmä, jota voi kannattaa ylpeydellä.
Jälkikirjoitus: Tämän erilaisten reissujen värittämän huhtikuun päätteeksi totean eräänä viikonlopun iltana superjunnun jauhavan olohuonematsejaan myös suosikkipelaajien kera. AC Oulu on näissä mielikuvituspeleissä ollut aina se ykkönen, mutta nyt mennään seuraavasti: ”Tässä pellaa AC Oulu ja mää oon se Äffä!” Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin…
Saaga jatkuu osassa 3…
Sauli Niinistö valittiin sunnuntaina ylivoimaisella äänivyöryllä tasavallan uudeksi presidentiksi. Oikeiston valta-asema täydellistyi tuloksen myötä, kun nyt myös Mäntyniemeä hallitsee kokoomuslainen isäntä. Jalkapalloihmisten näkökulmasta vaalien tuloksella oli yksi myönteinen vaikutus. Niinistön sekava aikakausi Palloliiton johdossa päättyy.
Vaikka Kurren tulkitsemassa Niinistön kannatusbiisissä puhutaankin kuuden vuoden kuuliaisuudesta uutta presidenttiä kohtaan, rehellisyyden nimissä on nostettava kissa pöydälle silloin kun siihen on tarvetta. Viimeisen kahden vuoden aikana tekemisen taso on ollut Palloliitossa valovuosien päässä tv-ohjelma Strömsön suvereenista suorittamisesta.
Kaksi ja puoli vuotta sitten hehkutus oli valtavaa. Kokeneen poliittisen vaikuttajan piti tuoda uusia suhteita ja taloudellista osaamista toimintaan. Tällä palstalla puhuttiin tuolloin messiaskompleksista ja pohdittiin, onko urheilussa lähinnä rullaluistelun saralla profiloitunut Niinistö hakemassa tehtävästä vain positiivista nostetta presidentinvaalikampanjaansa.
Nämä kysymykset osoittautuivat enemmän kuin aiheellisiksi. Niinistön visiota Palloliiton kehittämiseksi ei kuultu koskaan. Panostus tehtävään jäi muutamaan edustuspäivään kuukaudessa.
Niinistön kausi Palloliitossa oli surkeaa jatkumoa suomalaisen urheilujohtamisen epäonnistumisille. Laji-ihmisten sijasta etusijalla ovat liian usein poliittisin perustein valittavat keulakuvat. Kaikki muistavat esimerkiksi Hiihtoliiton ja Esko Ahon.
Lisenssifarssissa Palloliitto ajelehti lakimiesten nuoteilla ilman johtajaa. Muualla lajiliitot yrittävät tukea myös ongelmissa olevia seuroja parhaansa mukaan, mutta Palloliitossa erikoistuttiin laittamaan seuroja kylmäksi. On totta, että esimerkiksi Tampere Unitedissa tehtiin monta asiaa itse väärin, mutta lopullisen tappavan iskun seuralle antoi Palloliitto. Sanktioiden sijasta se poistettiin kartalta kokonaan.
Kilpapuolella Suomen Cup kituu henkitoreissaan. Tilastointijärjestelmä Palloverkko ei ole toiminut kunnolla vuoteen. Lisäksi Koko Suomen presidentin aikakaudella sarjajärjestelmää rukattiin takaisin suuntaan, joka on jo aiheuttanut usean suuren maakunnallisen keskuksen putoamisen valtakunnalliselta tasolta ulos. Näillä paikkakunnilla panostukset valuvat jatkossa muihin lajeihin.
Niinistön kaudella Palloliitosta on tullut myös kannattajiin vihamielisesti suhtautuva organisaatio. Esimerkiksi suurten overhead-lakanoiden kieltäminen oli Euroopan tasolla ennenkuulumaton ratkaisu. Irvokkuuden huipentaa se, että omassa markkinoinnissaan liitto käyttää edelleen maajoukkueen kannattajien katsomosta napattuja tifokuvia.
Ongelmia siis riittää. On toki myönnettävä, että odotukset Niinistön kaudelle olivat aivan liian utopistiset jo alkuunsa. Lajin ja kotimaisen liiton kiemurat ovat edelleen Niinistölle niin outoja, että sopii epäillä olisiko vuosikymmenkään riittänyt tuloksentekoon. Vain todellinen tekijä ja laji-ihminen voi saada tarvittavan muutoksen aikaan.
Uusi puheenjohtaja valitaan ensi lokakuussa. Edellisellä kerralla valintaprosessi oli demokratian irvikuva. Futismies Göran Enckelman toimi haastajana ja halusi käydä todellista linjakeskustelua suomalaisen jalkapalloilun tulevaisuudesta ja kehityssuunnista. Kabinettipeli oli kuitenkin kivenkovaa ja lopulta kävi niin, että Enckelmanin tukijat ”unohtivat” esittää miestä tehtävään, joten äänestystä ja linjakeskustelua ei käyty lainkaan.
Enckelman on nostettu jälleen esiin yhtenä vaihtoehtona johtotehtäviin, mutta ymmärrettävistä syistä Eerikkilän urheiluopiston rehtorina toimivan ”Encksin” suhtautuminen asiaan on nyt varauksellisempaa kuin pari vuotta sitten. ”Minua pitää kysyä puheenjohtajaksi ja lisäksi haluan että Palloliitto hakee puheenjohtajaksi nimenomaan jalkapalloihmistä”, Enckelman paalutti ehtonsa Urheilutiedon haastattelussa.
Enckelman on oikeilla jäljillä jälkimmäisessä vaatimuksessaan. Nyt on tärkeää palata perusasioiden äärelle ja valita Palloliitolle puheenjohtaja, joka on aidosti omistautunut jalkapallolle. Lisäksi valintaprosessin tulee olla läpinäkyvä ja demokraattinen. Kabinettipelin ja lasselehtisten aika on ohi.
Vakiokupongilla jatketaan totutusti Englannin sarjojen merkeissä. Kohteista ensimmäiset kuusi matsia ovat Valioliigan otteluita ja loput seitsemän Championshipin taistoja.
Liigavarmat löytyvät kohteista 4 ja 5, joten vaihtomerkkejä säästyy Chelsean ja Arsenalin ohipelaamiseen avauskohteissa.
Kohteen 5 Bolton oli syyskaudella suurissa ongelmissa, mutta peli peliltä Owen Coylen suojatit ovat parantaneet otteitaan. Nyt Trotters saa paikallisottelussa vastaansa Wiganin ja panokset ovat kovat, sillä molemmat ryhmät majailevat tällä hetkellä putoamisviivan alapuolella. Boltonin hyvä vire saa jatkoa ja kohteeseen asennetaan varma kotivoitto.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 11.2. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 2(X), X(2), 1, 1, 1, X(2), 1, 1(2), X, 1, 2, 1(X), 1(2).
Viikon väite: Kauden 2012 kovin kotimainen futisbiisi julkaistiin tällä viikolla. Se on kotkalaisen Molo Hasardin ”HK on Kotkan kansan Mooses ja johdattaa KTP:n ykköseen”. Kappaleen voi kuunnella tästä linkistä.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 10.2.2012.
Sydäntalvi on kotimaisille jalkapallointoilijoille horrosmaista aikaa. Elohopea putosi Oulussa tänään -30 -asteeseen ja viheriöivät nurmet tuntuvat sijaitsevan toisella planeetalla juuri tällä hetkellä. Päätin pakkasillan piristykseksi listata itselleni merkittäviä ja tunnerikkaita futishetkiä sykähdyttävien maalien muodossa vuosien varrelta. Seuraavista pätkistä löytyy viisi hyvää syytä rakastaa peleistä jalointa. Näiden elämysten takia jaksaa aina odottaa uutta pelikautta.
Koska futis on aina parasta paikan päällä, kyseiset osumat olen todistanut katsomosta käsin. Telkkarista nähtyjä maaleja ei siis lasketa tässä! Kaikki byyrit eivät ole niitä maailman taidokkaimpia suorituksia, mutta tärkeydeltään jokainen maali oli merkittävä ja tunnelma katsomossa sitä myöten ikimuistoinen. Nämä muistot eivät kuole koskaan…
1. Mika Nurmela, FF Jaro – AC Oulu (23.10.2010). Nuren huikea pommi johdatti AC Oulun voittoon ja säilymiseen liigassa syksyllä 2010. Tunnelma 150-päisessä vieraskatsomossa oli ikimuistoinen. Allekirjoittanut liukui polvet maassa paskaisella lumella päin verkkoaitaa. “Päätin kokeilla miten adidas lähtee”, totesi mairea Kastellin Zidane ottelun päätyttyä. AC Oulun liigapaikka riistettiin lisenssifarssissa myöhemmin talvella, mutta nämä hetket elävät ikuisesti.
2. Shefki Kuqi, Suomi – Azerbaidzhan (17.11.2007). “The Nose of God.” Sheriffi runnoi naamallaan Suomen voittoon ja unelma EM-kisoista säilyi vielä elossa. Olympiastadionilla värjötellyt 10 000 -päinen yleisö syttyi ekstaattiseen riemuun, soihdut paloivat ja myös normaalisti erittäin hillitysti käyttäytyvän Roy Hodgsonin naamalla nähtiin tyytyväinen virnistys. Ottelun jälkeen Kalliohovissa vedettiin kaikkien aikojen jälkipelit.
3. Dragan Pejic, AC Oulu – Atlantis FC (21.10.2006). ACO voitti loppukaudesta seitsemän ottelua peräkkäin ja varmisti nousunsa Veikkausliigaan päätöskierroksen ottelussa Atlantista vastaan. Helsinkiläisten selkärangan katkaisi lopullisesti kukas muukaan kuin kannattajien ikisuosikki Dragan “Vapahtaja” Pejic, joka ampaisi akrobaattisen puolivoltin päätteeksi karkumatkalle ja laittoi verkot tötterölle. Serbitykistä tuli yhdessä kaudessa kulttipelaaja Oulussa. Rotuaarilla nähtiin riehakas kansanjuhla aamuyön tunteina.
4. Jonatan Johansson, Tshekki – Suomi (26.3.2005). Teplicessä nähtiin dramaattinen taistelu Antti Muurisen viimeiseksi jääneellä päävalmentajakaudella. Suomi nousi jo lähes toivottomasta 3-1 -tappioasemasta tasatilanteeseen 12 minuuttia ennen päätösvihellystä. Viimeisellä minuutilla Kuqi puski päin Petr Cechiä ja Tshekin Vratislav Lokvenc teki vastaiskusta voitto-osuman kotijoukkueelle. Tunnelma stadionilla oli epätodellinen ilotulituksen päätyttyä. Pettymyksestä huolimatta Johanssonin mestaroima 3-3 -tasoitusmaali on jäänyt mieleen eräistä huikeimmista paikan päällä todistamistani futishetkistä. Jotain suurta syttyi sydämessä tuona hetkenä.
5. Shefki Kuqi, Wales – Suomi (28.3.2009). Kaikkien aikojen suomalaistarget Shefki Kuqi viimeisteli Walesin tuhon Cardiffin Millennium-stadionilla, jossa 3 000 suomalaista huusi kotiyleisön hiljaiseksi jo avausjaksolla. Kosovon Härän osuma kihautti kyyneleet silmäkulmiin. Ottelun jälkeen kävelimme rautatieasemalle kaupungin pääkatua pitkin ja pubeissa sekä patioilla paikalliset nousivat joukolla seisomaan ja aploodeerasivat (standing ovation) äänekkäästi esiintyneen vieraskatsomon ja kentällä dominoineen huuhkajalauman kunniaksi.
Viime aikoina on käyty runsaasti keskustelua suomalaisen joukkueurheiluvalmennuksen tilasta huippu-urheilun näkökulmasta. Jääkiekon puolella johtava analyytikko Petteri Sihvonen on esittänyt voimakkaita argumentteja Nuori Suomi -ideologiaa vastaan. Sihvosen ajattelussa harrastavan massan tulisi olla olemassa vain huippujen kehittämistä varten.
Jalkapalloyhteisössä moni on puolestaan suunnannut tykkinsä Palloliiton Kaikki pelaa -ohjelmaa vastaan. Tasapäistäminen ja vähemmän lahjakkaampien harrastajien huomioiminen heikentää kriitikkojen mukaan huippuosaajien kehittämistä. Paukut haluttaisiin tässä visiossa sijoittaa yksinomaan terävimpään kärkeen jo alle 10-vuotiaiden ikäluokissa.
Palloliitto vastasi huutoon muutama vuosi sitten lanseeraamalla Visio 2020 -hankkeen, jossa tavoitellaan suomalaisen jalkapallon nostamista Euroopan Top 10:een ja kotimaisen kilpailutoiminnan vahvistamista. Sosiaalisia periaatteita ei hylätty kokonaan, mutta ne siirrettiin taustalle pienempään rooliin.
Keskustelu on nyrjähtänyt monelta osin sivuraiteelle. Kaikki pelaa -ideologia ei ole ongelma suomalaisen huippujalkapallon kehittämisen kannalta. Lahjakkaat yksilöt kehittyvät joukkuetovereiden osaamisesta riippumatta, jos valmennuksen taso on tarpeeksi laadukasta.
Suurin määrä toistoja tehdään joka tapauksessa omalla ajalla ja tässä auttaa ainoastaan aito innostus ja kiinnostus kuningaslajia kohtaan. Lahjakkuus puhkeaa kukkaan loputtomien pihapelien ja puistohöntsäilyjen kautta.
Suurempi kanto kaskessa on suomalaiseen joukkueurheiluun pesiytynyt suorituskeskeinen kulttuuri. Liian monelle pikkujunnuja valmentavalle kesän Kokkola Cupin voitto on tärkeämpi asia kuin pelaajien kehittäminen.
Luovat ratkaisut ja epäsovinnaiset persoonat joutuvat liian usein pannaan. Konemainen suorittaminen tuhoaa ilon pelistä ja intohimo katoaa liian monella viimeistään murrosikään tultaessa. Tässä vaiheessa myös joukkueurheilun sosiaalinen aspekti lipeää käsistä.
Suomalaisen joukkueurheilukulttuurin sisällä on ollut perinteisesti heikko sietokyky individualistisia sooloilijoita kohtaan. Jääkiekon MM-kisoihin liittyvät irvokkaan militaristiset tv-mainokset talvisotarinnastuksineen korostavat juuri tinkimättömän ja yhteisen taistelun merkitystä menestyksen saavuttamiseksi. Saumaton koneisto korvaa tässä myytissä henkilökohtaiset puutteet.
Vaikka vanhan liiton ajattelumallit ovat sitkaita, muutosta on nähtävissä uuden, kansainvälisemmän sukupolven astuessa hiljalleen puikkoihin seuratasolla. Jalkapallon puolella esimerkiksi Aleksei Eremenko Juniorin ja Perparim Hetemaj’n kaltaiset ajoittain tuittuilevat pallojonglöörit saavat vuosi vuodelta enemmän arvostusta osakseen. Suomalaiset haluavat oman Zlataninsa. Tätä tavoitetta ei voida saavuttaa, jos juniorivalmennuksessa jatketaan luovan ongelmanratkaisun mahdollisuudet tuhoavalla tiellä.
Luovuuden korostamisen puutteen ohella suomalaisen jalkapallon suurin ongelma on siis kehno valmennusosaaminen junioritasolla. Perinteisissä jalkapallomaissa on ymmärretty, että kaikkein nuorimmissa ikäluokissa tarvitaan eniten laadukkaita ja intohimoisesti lajin kehittämiseen suhtautuvia valmentajia.
Suomessa tilanne on toinen. Harvoissa seuroissa riittää osaajia ohjaamaan kaikkein tärkeimpiä ikäluokkia. Rahat ovat ohjautuneet muualle.
Puutteelliset panostukset ruohonjuuritason toimintaan tekevät Palloliiton utopistisesta huippufutisvisiosta lähinnä myötähäpeää aiheuttavan pr-paperin. Pyramidia ei voida rakentaa kärki edellä. Peruskivi on valettava ensin ja valitettavasti tällä sektorilla Suomessa ollaan vain vähän matkaa vuoden 0 edellä. Huippuja ei synny ilman laadukkaasti ohjattua, pelistä aidosti nauttivaa laajaa harrastajamassaa.
Viikonlopun vakiokupongilla palataan maajoukkuetauon jälkeen Englannin liigataistojen pariin. Valioliigan kohteista löytyy ainoastaan yksi suursuosikki. Kohteen 3 Manchester City on jyrännyt junan lailla voitosta voittoon syksyn taistoissa. Lauantaina vastaan asettuva Newcastle on kuitenkin ollut eräs alkukauden yllättäjistä, joten kohteeseen kannattaa hakea vaihtomerkki. Roimasti ylipelatun Cityn konttaus pudottaisi suuren määrän rivejä pottitaistosta pois, joten liikkeelle lähdetään merkkiyhdistelmällä 1X.
Mestaruussarjan kohteissa mielenkiinto kiinnittyy Etelä-Englannin derbyyn. Satamakaupunkien joukkueiden taistossa liiganoususta taisteleva Southampton saa vieraakseen sarjanousija Brightonin. So’tonin lento on ollut viime viikkoina vakuuttavaa ja derby sytyttää aina, joten kohteeseen varma ykkönen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 19.11. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, X(1), 1(X), 1(X), 1(2), 1, 1, X(2), X, 1, 1, X(1), 1.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 18.11.2011.
