Pyhä, pyhempi, sääntökirja

Maailman suosituimman urheilulajin, jalkapallon, sääntökirja tottelee juhlavaa nimeä Laws of The Game. Opus kasattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1863, kun Lontoon ja kaupunkia ympäröivän alueen seurat kokoontuivat yhteen ja sopivat lajin yhteisistä säännöistä. Seitsemän vuotta myöhemmin entisen Britannian imperiumin maissa suosittu rugby eriytyi jalkapallosta, kun pallon käsittely käsin kiellettiin muilta pelaajilta maalivahtia lukuun ottamatta.

Futiksen lakikirjaa vartioi ja siihen tehtävistä muutoksista päättää FIFA:n perustama sääntöelin IFAB (International Football Association Board)

150 vuoden aikana laji on muuttunut paljon. Ylärima tuli pakolliseksi 1900-luvun alkuun tultaessa. Samalla otettiin käyttöön säännöt pelaajamäärästä, peliajasta ja kentän mittasuhteista. Väkivaltaista peliä suitsivat keltainen ja punainen kortti tulivat käyttöön 1970-luvulla.

Nykyisin sääntöraamattu sisältää hyvinkin pedantteja määritelmiä pelin puitteille ja ymmärrettäviä lapsuksia sattuu liitoille aika ajoin. Esimerkiksi Suomessa rikottiin tänä talvena sääntöä, jonka mukaan maalikehikon värin tulee olla valkoinen. Liigacupissa HJK:n jyrännyt Honka pelasi hallimatsinsa kentällä, jonka maalitolpat olivat keltaiset.

Vaatimuksia sääntöjen rukkaamisesta uuteen uskoon putkahtelee julkisuuteen edelleen. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla on käyty viime aikoina värikästä keskustelua jalkapallon säännöistä ja niiden muuttamisesta. Esimerkiksi vanha vaatimus maalien suurentamisesta on noussut taas esille.

Edellisten MM-kisojen yhteydessä puhuttiin puolestaan videotarkistusten tarpeellisuudesta, kun Englannin Frank Lampardin ylähirrestä sisään pompannut kaukolaukaus jäi ottelun tuomaristolta huomaamatta.

Edelliset suuret mullistukset jalkapallon säännöissä koettiin pari vuosikymmentä sitten. 1980- ja 90-lukujen vaihteessa keskusteltiin runsaasti maalimäärien rajusta putoamisesta MM-kisoissa. Italian kisat vuonna 1990 olivat eräänlainen huipentuma äärimmäiseen tarkkuuteen hiotun puolustuspelin voittokulussa. Noissa kisoissa maaleja tehtiin ennätyksellisen vähän, vain 2,21 ottelua kohti.

FIFA puuttui tilanteeseen sääntömuutoksin, joista osa sai alkunsa jo 80-luvulla. Ne purivat seuraavan vuosikymmenen puolella. Voitosta sai kolme pistettä ja paitsiosääntöä muutettiin hyökkäävää joukkuetta suosivaksi. Lisäksi vuonna 1992 esiteltiin puolustuspeliä muuttanut uudistus, jonka jälkeen maalivahti ei saanut enää ottaa oman pelaajan taaksepäin syöttämää palautuspalloa käsiinsä.

Jalkapallon sääntökirjassa ei ole nähty vastaavan kokoisia suuria mullistuksia kahteen vuosikymmeneen. Aktiivisuuteen ja pallonhallintaan perustuva pelityyli on raapustettu modernien ja voittavien joukkueiden pelikirjoihin kultaisin kirjaimin, minkä on osoittanut erityisesti FC Barcelonan voittokulku viime vuosien europeleissä. Muutos tarkoittaa entistä maalirikkaampia otteluita.

Viihteellisyyttä mahdollisesti lisääviä muutoksia ovat vaatineet etupäässä muiden lajien parissa paremmin viihtyvät ihmiset, jotka ovat vasta etsimässä jalkapallon sielua. Globaalissa mittakaavassa jalkapallo voi pelinä hyvin ja suuriin sääntömuutoksiin ei ole tarvetta.

Suuret ja suositut eurosarjat ovat olleet myös sarjajärjestelmien osalta hyvin stabiileja jo vuosikymmenien ajan. Tästä olisi syytä ottaa oppia. Jatkuva linjaton tempoilu tappaa monen potentiaalisen laji-ihmisen mielenkiinnon itse peliä kohtaan.

Paitsioita ja punakortteja pyritään tulevana lauantaina välttämään vakiokupongin tuttuun tapaan täyttävissä Englannin liigaotteluissa. Valioliigan otteluiden varmin voittaja löytyy kohteesta 1. Suurimmaksi mestarisuosikiksi noussut Manchester City kohtaa putoamistaistoon ajautuneen Boltoniin. Kohteeseen pomminvarma ykkönen.

Championshipin otteluissa merkit kannattaa sijoittaa Birminghamille ja Crystal Palacelle. Nousukarsintapaikkaa vahvasti tavoitteleva ”Brum” saa vieraakseen heikosti viime aikoina pelanneen Derbyn. Palace on puolestaan ollut kova luu kotistadionillaan Selhurst Parkilla. Peterboroughin käyrä osoittaa jyrkästi alaspäin. Molempiin kohteisiin varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 3.3. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, X(2), 1, 1, 1(X), 1(X), 1, 2(X), 1(2), X, 1, X, 2(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 2.3.2012.

Argentiinan ikuinen kakkonen

Jalkapallofanien pyöreissä pöydissä on keskusteltu vuosien saatossa pitkään ja väsymättä siitä, onko maailman kaikkien aikojen paras pelaaja Argentiinan maaginen Diego Maradona vai brassitaikuri Pelé, joka laukoi urallaan yli 1 000 maalia aikuisten sarjoissa. Jotkut liputtavat myös klassisen liberopaikan keisarin Franz Beckenbauerin puolesta.

Useimmiten ”El Diego” on tuomittu näiden taistojen voittajaksi, viimeistään rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Monipuolinen keskikentän taituri oli ennen kaikkea voittaja ja johtaja vertaansa vailla.

Maradonan maineteoista on jo vierähtänyt tovi ja paljon on ehtinyt vettä virrata Rio de la Platassa edellisen maailmanmestaruuden jälkeen. Pelaaja- ja valmentajasuuruus Carlos Bianchi hehkutti joulun alla Barcelonan Lionel Messin jo ajaneen Argentiinan omalla legendalistalla Diegon ohi. Paikallisen Olé-lehden tuoreessa nettikyselyssä 55 prosenttia vastanneista oli samaa mieltä.

Bianchi ja kumppanit eivät voisi kuitenkaan olla enempää väärässä. Messi on kiistatta eräs kautta aikojen taitavimmista ja eleganteimmista pelaajista, mutta legendatasolle pääsemiseen vaadittavia johtajan ominaisuuksia väkkärällä ei ole. Se nähtiin viimeistään viime kesän Copa Americassa, jossa Kataloniassa puolijumalana pidetty Messi kangistui kovan paikan koittaessa tavallisen kuolevaisen tasolle. Kesän 2010 MM-kisojen totaalijäätyminen sai siis jatkoa.

Barcelonassa Messi on puolestaan pärjännyt loistavasti ilman johtavan pelaajan ominaisuuksiakin. La Liga on nykyisin Euroopan epätasaisin huippusarja. Käytännössä mestaruudesta kamppailee kaksi seuraa. Kuilu Barcelonan ja Real Madridin takana on kilometrin levyinen eikä muutosta tilanteeseen ole nähtävissä lähivuosina.

Joukkueiden materiaali on täysin ylivoimainen jopa sarjan ylemmän keskikastin joukkueisiin, kuten Sevillaan ja Valenciaan verrattuna. Vakioveikkauksessa tulosta tehnyt isoäitinikin koutsaisi nämä jengit helposti vähintään europaikoille asti. Huippuluotsin taitoja tarvitaan vain kahdessa liigaottelussa sekä eurokentillä.

Lionel Messin Barcelonassa voittamat pokaalit eivät ole suorituksena mitenkään verrattavissa siihen, mitä eräs Diego Maradona teki Napolissa ja MM-kisoissa 1980-luvulla. Maradonan saapuessa saapasmaahan Napoli oli seurana yhtä kilpailukykyinen kuin kasa kaivonkansia, kolumnistikollega Olli Kohosen kehittelemää metaforaa lainatakseni. Maradona nosti Napolin muutamassa vuodessa ensin Serie A:han ja sitten Euroopan huipulle ja voitti eteläitalialaisten kanssa kaksi Scudettoa sekä UEFA-cupin.

Argentiinan edellinen MM-kulta oli myös täysin Maradonan kapellimestaroima. Nämä ovat käsittämättömiä suorituksia aikakaudella, jolla taitavimmat pelaajat joutuivat lähes poikkeuksetta äärimmäisen brutaalin käsittelyn kohteeksi kentillä. Näin kävi myös Diegolle, joka joutui 80-luvulla Bilbaon Andoni Goikoetxean murhanhimoisen taklauksen kohteeksi. Jumala oli silloinkin argentiinalainen ja ura sai kaikeksi onneksi jatkua.

Maradona ei ole koskaan ollut puhtoinen kansikuvapoika ja se on epäilemättä vaikuttanut pallojonglöörin arvostukseen kotimaassa ja maailmalla. Kokaiini- ja efedriinikäryt sekä avoimet sympatiat Kuuban Fidel Castron hallintoa kohtaan eivät ole ainakaan parantaneet Maradonan asemia legendamiekkailun jatkuessa lehtien palstoilla. Kaikkien kaverina tunnettu Pelé oli miellyttävämpi hahmo, kuten myös naapurin sympaattista 10-vuotiasta muistuttava Messi.

Maapallo on täynnä taitavia, maagisia pelaajia. Vain harvat heistä ovat voittaneet jotakin suurta urallaan. Vain harvat voittajista ovat nostaneet omalla panoksellaan keskinkertaisia joukkueita mestareiksi.

Legendan asemaan pääsemiseksi tarvitaan todellista johtajuutta. Tässä asiassa johtopäätos on selvä. Barcelonan pieni suuri mies on tuomittu ikuiseksi kakkoseksi.

Vakiokupongilla jatketaan Englannin sarjojen härkäviikkojen merkeissä. Joukkueet urakoivat vuodenvaihteessa karmean määrän pelejä. Vahvimmilla ovat harjoituskaudella onnistuneet joukkueet, jotka ovat välttyneet pahimmilta loukkaantumisilta.

Kierroksen varmin merkki löytyy heti alusta. Kohteen 1 Arsenal jäi pettymyksekseen 1–1-tasuriin tapaninpäivän kierroksella Wolvesia vastaan. Työtapaturma ei toistu QPR:n saapuessa kylään. Varma ykkönen.

Vitoskohteen Bolton on puolestaan ajautunut seurahistoriansa pahimpaan kriisiin. Owen Coylen ryhmä on pelannut surkeinta valioliigafutista miesmuistiin. Työteliäs Wolves vie pisteet.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 31.12. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, X(2), 1, 1, 2, 1(X), X(2), X, 1,1(2), 1(2), X(2), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 30.12.2011.

Tuulareiden uusi tuleminen

Fanaattisimpien kannattajien kansoittamilla suomalaisilla jalkapallofoorumeilla on puhuttu jo pitkään tuularikatsojista. Nimitys viittaa suomalaisten kansallisasuun eli tuulipukuun ja samalla varsinkin 1990-luvulla katsomoissa vallinneeseen hartaaseen tunnelmaan. Stadioneiden tuolloin vaisua ääniraitaa on ironisoitu vitsailemalla tuulipukujen kahinan olleen tärkein elementti lehtereiden äänimaailmassa.

Tuulari-sanalla oli alun perin puhtaasti halveksiva merkitys, mutta nykyisin sillä tarkoitetaan lähinnä sellaisia peruskatsojia, jotka eivät osallistu ääneenkannattamiseen varsinaisten faniryhmien mukana. Nämä katsojat ovat tietysti seuroille ja niiden yhteyteen muotoutuneille yhteisöille vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin fanaattisempi hc-kannattajien osasto.

Eurooppalaistyylinen kannattajakulttuuri rantautui Suomeen kannatuslauluineen ja tifoineen kunnolla vasta 2000-luvulla. Sitä ennen tuularikansa edusti suomalaista jalkapallokulttuuria kaikissa muodoissaan.

Mittavia omaan seuraan liittyviä rakkaustarinoita löytyy kotimaisten katsomoiden kaikista sektoreista. Jalkapallo on liikuttanut massoja pitkään myös Suomessa. Esimerkkejä löytyy useita. Legendaarinen Hakan maaliruisku Juhani Peltonen muistelee kirjassaan vuoden 1960 cup-finaalia Haka-RU-38, jota seurasi paikan päällä arviolta 2 500 koskilaisten kannattajaa. Cup-juna toi Helsinkiin 1 500 jalkapallointoilijaa ja loput saapuivat paikalle omilla kyydeillään.

Nämä katsojat olivat nykynäkökulmasta kenties tuulariosastoa, mutta he elivät tuolloin täysillä oman seuransa mukana. Tunnelma Olympiastadionilla oli aikalaisten mukaan infernaalinen.

Suomalaisten huonon itsetunnon myötä tällaista perinteistä kotimaista jalkapallokulttuuria ei ole koskaan arvostettu tarpeeksi. Vertailukohtaa on vuosikaudet haettu mannermaisista sarjoista, joissa katsomo- ja fanikulttuuri on ollut erilaista vuosisadan vaihteeseen saakka.

Veikkausliigan ja Ykkösen kevät oli katsojamäärien suhteen vaisu. Kiinnostuksen laskeminen liittyi talven vedonlyönti- ja lisenssifarsseihin, joilla lyötiin kapuloita suomifutiksen jo valmiiksi huojuvien vankkureiden rattaisiin. Kesäkuukausien koitettua suunta on kääntynyt. Tuularit ovat tulleet takaisin katsomoihin. Yleisömäärät ja tunnelma ovat jälleen nousussa.

Olen itse seurannut jo yli kaksi vuosikymmentä kotikaupunkini Oulun edustusjalkapalloa paikan päällä. Näiden vuosien hienompiin muistoihin kuuluu äänekkään fanikulttuurin kasvu, jonka parissa on päässyt itsekin toimimaan viime vuosina.

Tunnelma jalkapallokatsomoissa on muuttunut huomattavasti myös tuulariosastolla. Ero vaikkapa 1990-luvun tunnelmaan on silmiin (ja korviin) pistävä. Esimerkiksi Oulun Castrenilla ja Raatissa koko yleisö elää usein fanaattisesti mukana matsissa. Rytmikkäisiin taputuksiin lähtevät lähes kaikki mukaan ja ottelutapahtumia kommentoidaan värikkäästi ja äänekkäästi useista katsomonosista. Takapuoli nousee penkistä jo monella hienon maalin jälkeen tai upeasti taistelleen pelaajan vaihtuessa toiseen. Vastaavaa on havaittavissa lähes kaikilla paikkakunnilla.

Läpi ottelun kestävä laulu ja upeat tifot ovat monelle huikein ja paras keino osallistua ottelutapahtumaan. Jalkapallosta voi onneksi nauttia monella muullakin tavalla. Jokainen katsoja osallistuu näytelmään omalla tavallaan. Tärkeintä on se, että katsomossa uskalletaan näyttää tunteita ja tunnustaa väriä silloin, kun kipinä ottaa kunnolla tulta alleen. Fanikulttuurin kehittymisen ohella toivon tuulareiden uuden tulemisen jatkuvan edelleen.

Sunnuntain vakiokupongin liigaotteluista varmin voittaja löytyy kohteesta 3. IFK Mariehamnin tilanne näytti vielä talvella vaikealta, mutta Pekka Lyyski sai lopulta operoitavakseen laadukkaan ryhmän. Singaporegateen kaatuneesta TamU:sta löytyi vielä saarelaisille muutama oiva vahvistus, joten tällä hetkellä MIFK tappelee vahvasti paikasta eurokentille. Haka on taistellut toistaiseksi tuulimyllyjä vastaan hienosti, mutta joukkueen epävarma puolustus on johtanut katastrofeihin etenkin vieraskentillä. Varma ykkönen.

Ykkösen osalta luottamusta kannattaa osoittaa kohteen 4 Jipolle. Sarjan tasapeliautomaatti kohtaa hännillä rämpivän KPV:n. Jippo on kohdannut edellisessä kolmessa ottelussa sarjan kärkijoukkueet ja napannut taistoista viisi pistettä. KPV sai juuri uudeksi valmentajakseen kärkimies Henri Myntin, jonka seitinohut kokemus ei tähän hommaan riitä. Pomminvarma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 10.7. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(X), X, 1, 1, X(1), X(2), X, 2, 1(X), 1, 2(X), 1(2), 1.

Pirtukeisareita ja lehtimiehiä

Tarkkasilmäisimmät katsojat huomasivat viime tiistain MM-välieräottelussa Uruguayn joukkueen pelipaidan rintamuksessa komeilevat neljä tähteä. Tähti on jalkapallon symboliikassa mestaruuden merkki. Maailmanmestaruuksia Uruguayllä on kuitenkin vain kaksi. Lisätähdet ”La Celesten” puseroon tulevat vuosien 1924 ja 1928 olympialaisten kultamitaleista.

Maailmanhistorian ensimmäiset jalkapallon MM-kisat pelattiin vuonna 1930. Sitä ennen Telluksen futisherruus ratkaistiin olympiakisoissa.

Kultamitaleista taisteltiin ensimmäistä kertaa maajoukkueiden kesken vuonna 1908 Lontoossa. Olympiakultaa voitti tuolloin Iso-Britannian joukkue. Turnauksessa oli tosin mukana ainoastaan kolme maata, joten kovin hurjasti ei joutunut brittien joukkue mestaruutensa eteen rehkimään.

Suomen jalkapallohistorian tähän mennessä suurin hetki nähtiin Tukholman olympialaisissa vuonna 1912. Suomi löi alkulohkossa Italian ja Venäjän edeten välierävaiheeseen saakka. Semifinaalissa tuli seinä vastaan, mutta legenda oli jo syntynyt.

Suomen joukkue koostui pääosin Helsingin IFK:n pelaajista höystettynä viipurilaisella maalivahdilla August Syrjäläisellä.

Maajoukkue kohtasi välierässä Englannin, joka joutui tekemään täyden päivätyön saavuttaakseen paikan loppuottelussa. Pronssista Suomi pelasi Hollantia vastaan ja hävisi rökälelukemin 9–0. Joukkue oli viihtynyt kaupungilla edellisen yön ollen siinä uskossa, että mitalista otellaan vasta päivää myöhemmin.

Ryhmän kapteenina loukkaantumiseensa asti toiminut Kaarlo Soinio suomi myöhemmin kovin sanoin joukkueensa esitystä. ”On syytä kysyä, onko suomalainen jalkapallojoukkue pelannut koskaan huonommin tai oikeammin sanottuna laiskemmin”, Soinio kirjoitti Suomen Urheilulehdessä turnauksen jälkeen.

Kaarlon pikkuveli, kisojen aikaan vasta 17-vuotias Eino Soinio oli joukkueen suurin tähti ja keräsi ylistäviä arvioita esityksistään keskustukimiehenä.

Nuorempi Soinio teki myöhemmin pitkän uran urheilutoimittajana Helsingin Sanomissa. Suomifutiksen raamattuna tunnettu Rakas jalkapallo -teos kertoo Soinion olleen kynämiehenä yhtä värikäs kuin pelaajana. Soinio sai 1920-luvulla Palloliitolta kolmen kuukauden pannan kritisoituaan liian kärkevästi pelikavereidensa esityksiä HS:n urheilupalstalla.

Olympiahuuhkajien mielenkiintoisin pelaaja oli myöhemmin pirtukuninkaana mainetta niittänyt Algot Niska. Laulaja Dannyn isoisä salakuljetti 20- ja 30-luvuilla viinaa Suomeen niin Ruotsista kuin Virostakin. Toisen maailmansodan ensimmäisinä vuosina Niska kuljetti tavaran ohella myös ihmisiä. Viinakeisari auttoi tuolloin Saksan juutalaisia pakenemaan natsien vainoja.

Salakuljettajia ei ole sittemmin nähty suomifutiksessa, jos Kotkan TP:ssä ja Lappeenrannan Rakuunoissa vaikuttanutta Aleksei Guloa ei lasketa. Venäläistoppari kuului vuosituhannen alussa laajaan tupakan ja alkoholin salakuljetusrenkaaseen ja joutui vuonna 2003 puoleksi vuodeksi telkien taakse.

Sunnuntain vakiokierroksella pyritään toivottavasti salakuljettamaan viinan sijasta palloja vastustajan maaliin. Kupongilta löytyy 3 kappaletta Veikkausliigan, neljä Ykkösen ja kuusi Kakkosen ottelua. Kierroksen varmimmat merkit kannattaa asentaa kohteisiin 4 ja 11.

Kohteessa 4 PS Kemi matkaa Vantaalle PK-35:n vieraaksi. Kemiläiset aloittivat kauden varsin mainiosti, mutta viime kierroksilla kone on osoittanut hyytymisen merkkejä. PK on voittanut neljä edellisestä kuudesta ottelustaan ja on matkalla kohti kärkikahinoita. Kohteeseen varma ykkönen.

Helsinkiläinen Käpylän Pallo kohtaa kohteessa 11 heikosti viime aikoina pelanneen jumbojoukkue AC Vantaan. Kakkosen A-lohkon keskikastista nousua ylemmäksi tavoitteleva KäPa purjehtii kuuden ottelun tappiottomassa putkessa. Pisteet jäävät Käpylään.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 11.7. klo 15.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2(X), X(1), 1, 1, 1, 1(X), X(1), 1, 1, 1(2), 1, 2(X), 2.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 9.7.2010.

Jälkihuomautus: Vihjerivillä 7+2 oikein.

Olympiastadionin joutsenlaulu

Suomifutiksen ystävät saivat viime vuoden lopulla ikävää postia kansainväliseltä jalkapalloliitolta. FIFA:n sääntökomitean mukaan kansainvälisissä otteluissa tulee jatkossa käyttää kenttää, jonka minimikoko on 68 kertaa 105 metriä. Suomen maajoukkueen nykyisen kotiareenan, Helsingin Olympiastadionin, kenttä on nelisen metriä liian kapea ja kaksi ja puoli metriä liian lyhyt. Päätös pelikentän vakiomitasta uhkaa siirtää Huuhkajien karsintaottelut muualle, mikäli stadionia ei saada ajanmukaistettua nopealla aikataululla.

Erilaisia ratkaisumalleja ongelmaan on esitetty runsaasti. Eräs radikaaleimmista ideoista on Stadikan purkaminen ja kokonaan uuden stadionin rakentaminen Helsinkiin. Olympiastadion on kuitenkin arkkitehtuurisesti ja kulttuurihistoriallisesti huomattavimpia rakennuksia maassamme. Tämän vuoksi sen purkaminen tai jättäminen tämänhetkiseen pysähtyneisyyden tilaan ei voi tulla kysymykseen. Laaja peruskorjaus sekä kentän ja sosiaalitilojen uudistus on paras vaihtoehto nykyisessä tilanteessa.

Olympiastadion on torneineen kiinteä osa helsinkiläistä perinnemaisemaa. Stadion on upealla paikalla kaupungin sydämessä. Huuhkajien kotiluola on yksi Helsingin tärkeimmistä maamerkeistä ja samalla Suomen suurin urheilupyhättö. Sen ainutlaatuinen tunnelma ja arkkitehtuuri kertovat historian maineteoista urheilun saralla.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäki teki vuodenvaihteessa kirjallisen kysymyksen hallitukselle stadionin kohtalosta. Arhinmäki ehdotti laman torjuntaan suunnattavien elvytysrahojen käyttämistä stadionin kentän leventämiseen ja yleisöpalvelutilojen parantamiseen. Vaatimus on monella tapaa perusteltu. Arkkitehtuuristen arvojen ohella Olympiastadionin remontti olisi merkittävästi elvyttävä rakennustoimi, joita juuri kaivataan nykyisessä taloustilanteessa.

Hyvä esimerkki vanhan stadionin laittamisesta uuteen uskoon löytyy Berliinistä, jossa vuoden 1936 olympiastadion modernisoitiin täysin. Stadionin alle kaivettiin pysäköintitilat ja rakennuksen yhteyteen väsättiin paljon toimivia oheistiloja. Vaikka Berliinin vanha stadion on nyt yksi maailman hienoimmista, sen ajan patinoima tunnelma on onnistuttu säilyttämään.

Tärkeää tulevassa peruskorjaushankkeessa on säilyttää Stadikan nykyinen sielu. Torni, pääkatsomo ja kaareva ulkomuoto ovat stadionille leimallisia elementtejä, joiden soisi piirtyvän myös tulevien sukupolvien muistoihin. Helsingissä ei siis kannata seurata Lontoon esimerkkiä, jossa vanha legendaarinen Wembley laitettiin kilon palasiksi uuden stadionin tieltä. Lontoon silhuettiin olennaisena osana kuuluneet Wembleyn kaksoistornit räjäytettiin remontin yhteydessä ja samalla ilmaan katosi merkittävä osa englantilaista jalkapallohistoriaa.

Uusi Wembley jää vielä odottamaan maaliskuun maajoukkuetaistoja vakiokupongin täyttyessä Englannin Valioliigan ja Championshipin taistoista. Otteluissa mennään tällä kertaa vahvasti kotijoukkueiden viitoittamissa merkeissä. Valioliigan puolella kohteen 2 Everton on vahvoilla FA-cupissa Newcastlen kanssa tasapelin pelanneen Hullin saapuessa Goodison Parkille. Vahvasti alkukaudesta esiintynyt Hull on vajoamassa taulukossa väistämättä alaspäin ja sukellus jatkuu erinomaisesti kotonaan pelanneen Evertonin käsittelyssä.

Portsmouth–Manchester C on viikon kinkkisin kohde. Molemmat ryhmät ovat tällä hetkellä sekavassa tilassa. Ikävät siirtohuhut eivät jätä jo Jermain Defoen Tottenhamiin menettänyttä Pompeytä rauhaan. Myös maailman rikkaimmaksi seuraksi tituleerattu, nolosti cupissa kontannut Man City on muuttunut pelaajien osto- ja myyntiliikkeeksi. Ottelu voi kääntyä kummalle tahansa. Kohteeseen siis merkit 1 ja 2.

Myös Mestaruussarjan otteluissa mennään kotivoittojen merkeissä. Varmat löytyvät kohteista 8 ja 9. Joulun jälkeen erinomaisesti esiintynyt Ipswich lyönee helposti Sheffield Wednesdayn ja jo yhdeksän tappiotonta ottelua putkeen pelannut Cardiff on liian vahva vastus epävireiselle Derbylle.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 10.1. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(X), 1, 1, 1(X), 1, 2(1), X, 1, 1, 1(X), 1, 1(X), 1(2).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden vakiovihjepalstalla 9.1.2009.

JK: 6+2 oikein.