You are currently browsing the category archive for the ‘Euroopan kentät’ category.
Tämä on kolmiosainen kertomus mielenkiintoisesta viikosta eurooppalaisen jalkapallon parissa kolmessa eri maassa ja kolmella erilaisella sarjatasolla. Vaikka jalkapallon pelaamisen puitteet ja muut ulkoiset elementit saattavatkin vaihdella eri puolella maailmaa, lajia ja sen tuottamaa muotokieltä ymmärretään yhtä intohimoisesti maasta ja paikkakunnasta riippumatta. Se on yksi parhaista syistä rakastaa tätä lajia.
Osa 2:
To 12.4.2012 klo 18.30 (paikallista aikaa)
AC Oulu 0 – 2 KuPS (0-1)
Suomen Cup, 6. kierros
Heinäpään Palloiluhalli, Oulu
Olen nähnyt elämäni aikana satoja jalkapallo-otteluita eritasoisissa olosuhteissa. Massiivisimmat todistamani puitteet sijaitsevat Sevillan Ramón Sánchez Pizjuánilla, Lontoon Stamford Bridgellä ja Cardiffin Millennium Stadiumilla. Varsinaiset megastadionit ovat siis vielä suurelta osin kokematta.
Suuren maailman meno on kuitenkin nähty ja tokihan se on myönnettävä: valtaisan väkimäärän myötä laulut ja ylipäätään reagointi viheriön tapahtumiin ovat kokonaisuutena erittäin vaikuttava kokemus. Futismatkailua voi totisesti suositella kaikille.
Joka tapauksessa kaikkein ikimuistoisimmat hetket olen kokenut paikallisen, oululaisen jalkapalloylpeyden otteluissa. Puitteet eivät ole ne suurimmat ja megalomaanisimmat, väkeä on usein hyvin vähän ja ottelutapahtuman puitteet palveluineen ja muine käytäntöineen ovat todella monesti olleet alkeellisella tasolla. Silti: tunne sydämessä voittaa ulkoiset tekijät joka ikinen kerta. Minulle ikuinen ykkösjengi on AC Oulu ja tätä asiaa ei voi mikään suurempien väkijoukkojen voima muuttaa koskaan. Näin tulee olemaan eilen, tänään ja huomenna.
Suomessa talven hallipelit ovat usein kannattajatoiminnan osalta vasta lämmittelyä keväällä alkavaa sarjaa varten. Tosipelit täräyttävät kevätauringon lämmössä fiiliksen kattoon. Mentaliteetti kulkee käsi kädessä suomalaisen vuodenaika- ja futissyklin kanssa. Talvella sohvanmutkaan hautautuva kannattaja kuoriutuu joka kevät uudestaan ruohon alkaessa tuoksua. Tuossa vaiheessa talvella maksukanavalta mielenhäiriössä bongattu Middlesbrough-Derby (tjsp.) -perseroiskinta alkaa jo unohtua ja mieli orientoitua kohti kotimaisen kauniin pelin (oh, the irony – tai ei sittenkään? tule katsomaan itse!) seuraamista.
Talven matsit ovat testipelaajien ja erilaisten pelillisten kokeiluiden värittämää aikaa ja todellisia panoksia näissä peleissä on harvoin. Valitettavasti Palloliitto on uudistanut viime vuosina Suomen Cupia radikaalisti ja valittu suunta on ollut kilpailun arvostuksen kannalta tuhoisa. Nykyisin valtaosa cupista höntsätään talvikaudella halleissa. Lisää tästä aiheesta voi lukea täältä.
Ottelun lähtökohdista huolimatta jokainen matsipäivä on juhlapäivä. Tällainen päivä sujuu aina samanlaisen kaavan mukaan. Keskittyminen muihin epäolennaisiin asioihin, kuten työntekoon, on tuhoon tuomittu yritys. Jännitys ja spekulaatiot illan kokoonpanoista ovat läsnä aina avauspotkuun saakka.
Saavun KuPS-matsiin superjunnun kanssa, joten suurimmat ilakoinnit katsomokulttuurin osalta jäävät tällä kertaa väliin. Toki spontaani reagointi kenttätapahtumiin on tässä perheessä sallittua, joten joudun useaan otteeseen selittämään tarkemmin, miksi linjatuomarin lipun heiluttamiset tai tämän kyseisen toiminnon tekemättä jättäminen aiheuttavat värikkäitä reaktioita faijassa ja kanssaihmisissä.
AC Oulu juoksuttaa otteluun huikean kokoonpanon. Avaus (Magalhães; Blomberg-Hietanen-Meriläinen-Nurmos; Nurmela-Kauppila-T.Siira; Ojala-Mäkelä-Sohlo) on täysin oululainen Boavistasta Uleåborglandiaan kauden kynnyksellä siirtynyttä maalivahti Hugo Magalhaesia lukuun ottamatta.
KuPS on kärsinyt loukkaantumisista kauden kynnyksellä, mutta tästä huolimatta kuopiolaisten kokoonpano on kokenut ja fyysinen. Varsinkin jääkaappipakastimen fyysisellä preesensillä varustetut Ilo ja Kärkkäinen ovat tärkeitä paloja savolaisten pelisysteemissä.
Ottelun alku sujuu hermostuneissa merkeissä. AC Oulu pyrkii totuttuun tapaan pallolliseen hallintaan, mutta hyville paikoille ei päästä ensimmäisen vartin aikana. Vaikka uuden tulemisen tehnyt Joni Mäkelä taistelee hyvin, kuopiolaisten keskuspuolustus pitää Pyry Kärkkäisen johdolla nuoret oululaiset maalipaikoilta pois.
Esa Pekosen luotsaama KuPS on ennakkotietojen mukaan pyrkimässä takaisin perinteiseen kuopiolaiseen pelitapaan, jossa naatiskelu ja kärsivällinen paikkojen rakentaminen nousisi uudestaan ykkösrooliin. Oulun cup-ottelussa Pekosen uusi visio ei näy mitenkään. KuPS taistelee samalla pelikirjalla kuin ennenkin. Joukkue puolustaa tiiviisti ja iskee harppuunamaisesti vastaiskuilla.
AC Oulun ongelmana ottelussa on hyökkäysten päättäminen maalintekotilanteeseen. Joukkue etenee monta kertaa päättäväisesti ja rauhallisesti viimeiselle kolmannekselle, mutta loppuratkaisut jäävät heikoiksi. Kaukolaukauksia ei nähdä lainkaan ja siirtely päättyy useimmiten pallonmenetykseen.
Joka tapauksessa nuori joukkue taistelee upeasti ennakolta vahvempaa vierasta vastaan. Vasempana puolustajana pelaava Roope Blomberg kyykyttää pääpalloissa Viron maajoukkuemies Ats Purjetta useaan otteeseen. Ripaus lisärohkeutta jatkossa tarjoaa Roopelle mahdollisuuden avauksen paikkaan myös sarjaotteluissa. Aivan uudenlaista rotevuutta otteisiinsa saanut Tuure Siira tekee rohkeita ratkaisuja keskialueella ja avaa peliä oivaltavasti. Oulun omien poikien hyvät otteet nostattavat tunnelmaa katsomossa.
Avausjakson lopussa AC Oululle sattuu kuitenkin musta kaksiminuuttinen. KuPS saa myllyn päälle ja edes Magalhaesin loistotorjunnat eivät estä väistämätöntä. Pietari Holopainen puskee painostusjakson päätteeksi jakson viimeisestä tilanteesta vieraat karkumatkalle. Kyseessä on karvas oppirahojen maksu nuorelle ACO-jengille.
Kupletin juoni ei muutu toiselle jaksolle tultaessa. Suoraviivaisten ratkaisujen puute jää illan teemaksi. Ottelu ratkeaa lopulta lisäajalla Purjeen karatessa läpiajoon. Viimeistely on loistava ja KuPS jatkaa cupissa 7. kierrokselle 0-2 -voitolla.
Tappio on aina tappio, mutta matka areenan täyden katsomon päästä päähän tarjoaa myös myönteisiä näkemyksiä. Perheen nuorin nauttii täysin rinnoin kosketuksesta muoviin ja matkalla kohti illan kulkuvälinettä on runsaasti aikaa keskustella ottelun annista asiantuntijoiden seurassa.
Nuoren joukkueen pelirohkeus saa jälleen kiitosta ja uusien junnujen ennakkoluuloton esiintyminen aiheuttaa jopa hymynkaretta paikallisten kalifien kasvoilla. ”Hurmos-Nurmos näytti jo mallia ja Ojala on huikee.” Roope Blomberg, Vesa Verronen…tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Jalat maassa toki ja duunia tehden. Vaikka tappio harmittaa aina, kotimatkalla päädyn samaan lopputulemaan. Tämän kauden ACO-jengi on valtavan hieno ryhmä, jota voi kannattaa ylpeydellä.
Jälkikirjoitus: Tämän erilaisten reissujen värittämän huhtikuun päätteeksi totean eräänä viikonlopun iltana superjunnun jauhavan olohuonematsejaan myös suosikkipelaajien kera. AC Oulu on näissä mielikuvituspeleissä ollut aina se ykkönen, mutta nyt mennään seuraavasti: ”Tässä pellaa AC Oulu ja mää oon se Äffä!” Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin…
Saaga jatkuu osassa 3…
Tämä on kolmiosainen kertomus mielenkiintoisesta viikosta eurooppalaisen jalkapallon parissa kolmessa eri maassa ja kolmella erilaisella sarjatasolla. Vaikka jalkapallon pelaamisen puitteet ja muut ulkoiset elementit saattavatkin vaihdella eri puolella maanosaamme ja koko maailmaa, lajia ja sen tuottamaa muotokieltä ymmärretään yhtä intohimoisesti maasta ja paikkakunnasta riippumatta. Se on yksi parhaista syistä rakastaa tätä lajia.
Osa 1:
La 7.4.2012 klo 18.00 (paikallista aikaa)
Blagnac FC 0 – 2 Les Genêts D’Anglet (0-2)
Championnat de France Amateur 2
Complexe sportif d’Andromède 2, Blagnac
Blagnacin lentokenttäkaupunki sijaitsee eteläranskalaisen Toulousen kyljessä. Kaupungista tulee monella tapaa mieleen teknologiayrityksistään tuttu Oulunsalo kotikaupunkini Oulun naapurissa. Insinöörien kansoittama Blagnac on eurooppalaisen avaruustutkimuksen keskus ja kentän kupeessa pitää majaansa myös lentoyhtiö Air Francen tärkein telakka, jossa on kehitetty muun muassa kaikille ilmailusta kiinnostuneille tuttuja Airbus-koneita.
Piskuisen satelliittikaupungin futisylpeys Blagnac FC pelaa tällä hetkellä Ranskan viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla (CFA2). Kausi on sujunut murheellisissa merkeissä, sillä joukkue majailee tällä hetkellä F-lohkon sarjajumbona. Lauantain taiston vierailija Anglet, joka tulee rannikkokaupunki Bordeaux’n naapurista, keikkuu puolestaan taulukon yläpäässä. Sarja on kuitenkin äärimmäisen tasainen, joten ennakoin tiukkaa vääntöä tärkeistä pisteistä – seuroista, saati joukkueista mitään tietämättä.
Siirtyminen Toulousen keskustasta Blagnacin pohjoispäässä sijaitsevalle areenalle kestää noin 45 minuuttia. Kulkuvälineinä ovat metro ja moderni ratikka, joka kuljettaa futisturistin lyhyen kävelymatkan päähän Complexe sportif d’Andromedestä, joka on vaikuttava kuuden täysimittaisen kentän ja pienen stadionin jalkapallokeskus. Blyyssit ovat täälläpäin huippukuntoisia, joten harjoitusolosuhteet ovat kenttien osalta loistavat, vaikka Blagnacissa potkitaan kotimaisen nelosdivarin vastinetta. Jaloissa alkaa kummasti nykiä, kun näen huikeat viheriöt. Ehkä vielä joskus?
Vaikka yhteydet toimivat, saavun stadionille vasta siinä vaiheessa, kun peliä on pelattu 8 minuuttia. Onnistun loikkaamaan lipan alle juuri ennen ensimmäisten vesipisaroiden iskeytymistä viheriölle. Vierailija Anglet on jo aiemmin ehtinyt siirtyä 0-1 -johtoon ja yleisö antaa omat äänekkäät terveisensä kotijoukkueen perseilevälle puolustuslinjalle.
Pelin taso on lähellä Suomen Kakkosen alempaa kastia. Pelaajilla on hyvä perustekniikka, mutta keneltäkään ei löydy erikoisominaisuuksia, joita vaadittaisiin esimerkiksi Ykkösessä menestymiseen. Jokainen näyttää kuitenkin urheilijalta amatööristatuksesta huolimatta, toisin kuin takavuosina kotimaisilla kentillä. Mieleen tulee esimerkiksi kauden 2005 Ykkönen ja Rauman Pallo-Iirot, jonka pelaajista joka toinen oli reilusti ylipainoinen. Onneksi myös tällä sektorilla on menty sittemmin eteenpäin. Mitenkään väheksymättä legendaarista Ville ”FATMAN” Lehtistä.
Stadionilla on yksi katettu, kuppipenkein varustettu noin 1 000 hengen katsomo ja illan ainoa mittari asettuu 100-150 hengen tienoille. Vajaa puolet yleisöstä seuraa ottelua toisen päädyn takana sijaitsevan klubitalon patiolta nauttien erityyppisistä nestemäisistä tuotteista.
Juuri ennen taukoa Anglet siirtyy vastahyökkäyksestä 0-2 -johtoon. Tilanne haiskahtaa voimakkaasti paitsiolta ja pääkatsomon eteläpäädyn varttuneempi asiantuntija meinaa dyykata katsomosta kentälle. Kielitaitoni ei riitä ymmärtämään noin 70-vuotiaan fanaatikon kiroustulvaa. Suomessa tällainen käytös johtaisi todennäköisesti sakkoihin ja Palloliiton mustalle listalle joutumiseen.
Tauolla pääsen itsekin tutustumaan seuratalon antimiin. Vaikka Blagnac on Ranskan mittapuulla todella miniatyyrikokoinen seura, klubitalo on kerrassaan hieno ja palkintokaappi huokuu historiaa. Pikkuseura on saavuttanut kohtalaista menestystä muun muassa UEFA Regions Cupissa. Sympaattinen, käsipelillä päivitettävä sarjataulukko herättää myös ihastusta.
Baaritiskin tarjonta on hämmästyttävän monipuolinen. Etelä-Euroopassa tyypillinen kahden desin kalja maksaa 2 euroa ja sen saa ostamalla ensin juomakupongin kohteliaalta ranskalaisrouvalta. Ranskassa asuva ystäväni selittää erikoisen käytännön johtuvan tavasta, jonka mukaan sama henkilö ei käsittele rahaa ja tarjottavaa juotavaa samanaikaisesti kuin ainoastaan pakkotilanteessa.
Ostan kerralla kaksi bisseä ja tämä sekä surkea kielitaitoni herättää tässä vaiheessa ansaittua huomiota. Jalkapalloturistit ovat harvinaisia pienen seuran matseissa ja hetken päästä tiskin ainoa edes auttavasti englantia puhuva herrasmies tulee utelemaan, miksi olen tullut katsomaan peliä. Varsinkin, kun kotijoukkue pelaa päin helvettiä. Kerron olevani kiinnostunut jalkapallosta kaikissa sen muodoissa.
Riemu repeää, kun selviää, että olen Suomesta. Toulousen alueella ei ole koskaan unohdettu Aulis Rytköstä. Varsinkin monelle vanhemmalle jalkapallointoilijalle Rytkönen on edelleen elävä legenda. Suomen ensimmäinen ulkomailla pelannut ammattilainen futasi alueen ykkösseurassa Toulouse FC:ssa vuosina 1952–1960. Rytkönen ei valitettavasti saanut Suomessa koskaan ansaitsemaansa arvostusta. Tässä valossa on jotenkin riipaisevalla tavalla liikuttavaa, miten intohimoisesti ranskalaiset eläkeläisikäiset suhtautuvat kuopiolaislähtöiseen maaliruiskuun.
Blagnac ottaa ottelun hallinnan toisella jaksolla. CFA2:ssa peli on erittäin fyysistä ja suoraviivaista. Toisen jakson takaa-ajoa seuratessa ihmettelen, miksi kumpikaan joukkueista ei pyri pelaamaan riittävässä määrin maata pitkin. Pelaajien tekniikka on kuitenkin sitä tasoa, että palloa pystyttäisiin pitämään brittiroiskintaa kontrolloidumminkin hallussa.
Kotijoukkue vyöryttää loppuun asti, mutta Anglet peruuttaa jippomaisen bussin rangaistusalueen rajalle ja pitää nollan. Lopussa vieraat ovat jopa lähempänä maalia muutaman vastaiskun myötä. Lisäajalla Blagnacin turhautuminen purkautuu käsirysyyn, jonka seurauksena molemmilta joukkueilta lentää pelaaja ulos. Eläkeläiskatsomon mielestä tuomari on ihan pelle.
Sade yltyy ottelun toisen jakson loppuun tultaessa ja reilun vartin kävelymatka ratikkapysäkille mennään vetisissä tunnelmissa. Metron saavuttaessa Toulousen keskustan olo on kuitenkin jo kepeä. Tästä on hyvä jatkaa hienoa kokemusta rikkaampana kohti viikon seuraavaa etappia. J’aime le foot!
Jatkoa luvassa osassa 2….stay tuned!
Aprillipäivänä on tapana jekuttaa ihmisiä erilaisilla valkoisilla valheilla. Moni aamu-uninen ajoi tänäkin vuonna mielikuvituksellisten koijausten ansaan ja joutui kurlaamaan hampaansa kuravedellä.
Tapa on yleistynyt viime vuosina myös mediassa. Toissa viikon sunnuntai ei ollut poikkeus. Eritasoisten hassutteluyritysten joukosta löytyi kuitenkin yksi todellinen uutispommi. Bundesliigan Bayer Leverkusen antoi aprillipäivänä potkut Robin Duttille. Ruori ojennettiin kaksikolle Sami Hyypiä – Sascha Lewandowski, joista ensinmainittu kantaa Leverkusenin ilmoituksen mukaan päävastuun tuloksista loppukauden ajan.
Tässä vaiheessa moni kotimainen jalkapallointoilija hieraisi varmasti silmiään ja tarkasti kalenterista päivämäärän. Uutisoinnin ajankohta ei kuitenkaan muuttanut tapahtunutta miksikään. Bundesliigassa peliä johtaa nyt suomalainen päävalmentaja.
Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että Hyypiällä ei ole voimassa olevaa valmentajalisenssiä, joka vaaditaan kaikilta Bundesliigan luotseilta. Teamchefin rooliin nimetty Hyypiä saisi tämän säännön mukaan johtaa peliä vain viidentoista päivän ajan poikkeusluvalla. Saksalainen futislehti Kicker spekuloikin viime viikolla julkaistussa artikkelissaan, että nimellisesti ykkösvastuuseen nimetyn Hyypiän roolina on lähinnä aukaista joukkueen henkisiä lukkoja Lewandowskin vastatessa pelillisestä puolesta.
Oli miten oli, Hyypiällä aisapareineen on kuusi ottelua aikaa varmistaa Leverkusenille paikka eurokentillä tulevalle kaudelle. Projekti ”Samikusen” sai mainion alun, kun aspiriinipojat nousivat 1–1-tasapeliin avausottelussaan HSV:ta vastaan.
Epäileviä tuomaita on kuitenkin riittänyt niin Saksassa kuin kotimaassakin. Moni saksalainen huippuvalmentaja on jo ehtinyt lyttäämään julkisesti Leverkusenin valmentajavalinnan. Kritiikin puolesta puhuu se, että harva kentillä mainetta niittänyt futislegenda on onnistunut siirtymään suoraan penkin päähän ilman pitkää mutkaa alemmissa sarjoissa.
Suomessa Urheilulehti ehti teilata valinnan tuoreeltaan viime viikon numerossaan. Jukka Röngän luotsaaman, tunnetusti äärikriittisen aviisin artikkelissa todettiin hypyn syvään päähän olevan kentillä kokemusta keränneelle, mutta keltanokkaiselle luotsille kohtalokas valinta.
Historiasta löytyy kuitenkin myös poikkeuksia. Niistä kirkkaimpana voidaan pitää ranskalaisen Didier Deschampsin kuningastietä. Deschamps siirtyi käytännössä suoraan viheriöltä AS Monacon päävalmentajaksi vuonna 2001 ja johdatti seuran kolme vuotta myöhemmin sensaatiomaisesti Mestareiden liigan finaaliin. Urotyöt ovat saaneet myöhemmin jatkoa Juventuksessa ja viimeksi Marseillessa, jossa Deschamps palautti paikallisen Olympiquen takaisin Ranskan ykkösseuraksi.
Myös teutonitykki Rudi Völleriltä löytyy hyviä näyttöjä. Völler luotsasi Saksan kylmiltään MM-finaaliin vuonna 2002 ilman minkäänlaista aiempaa valmentajakokemusta.
Ympyrä sulkeutuu Leverkusenissa, sillä värikäs ex-maalitykki on meneillään olevassa näytelmässä keskeinen hahmo. Leverkusenin urheilutoimenjohtajana nykyisin työskentelevä Völler oli juuri se henkilö, joka hankki aikoinaan Hyypiän Saksaan. Völler jos kuka tietää, minkälaiseen painekattilaan vähäisellä valmentajakokemuksella varustettu huippupelaaja joutuu yhdessä Euroopan kovimmista pääsarjoista.
Vanhana kettuna Völler tietää varmasti mitä on tekemässä. Hyypiän suoriutuminen vaativassa tehtävässä ei jää kiinni herran karismasta. Monivuotisen maajoukkueikonin auktoriteetti on sitä tasoa, että tuskinpa edes pari muovikassillista kiiltävää maailman viheriöiltä komeroonsa haalinut Michael Ballack uskaltaa tanssia tuoreen päävalmentajan kanssa ristiaskelia.
Joka tapauksessa Hyypiän aseenkantajana toimivalle Lewandowskille jää tässä seikkailussa erittäin keskeinen rooli. Hyypiän taktinen osaaminen ja pelin aikana tehtävät nopeat muutokset vaativat varmasti vielä hiomista. Loppukevät näyttää, kantavatko mestarihuuhkajan siivet syvässä päässä heti ensimmäisellä yrityksellä.
Vakiokupongilla jatketaan Englannin sarjojen ratkaisukierrosten parissa. Ykköskohteessa sarjapaikkansa jo käytännössä varmistanut West Bromwich saa vastaansa QPR:n, jolla on vielä runsaasti panosta loppukauden otteluissa. Kotijoukkue majailee kuntopuntarin häntäpäässä. QPR on puolestaan päässyt mellevään lentoon. Joukkue kaatoi maaliskuun lopussa kotonaan sekä Liverpoolin että Arsenalin. Asennetaan kohteeseen rohkeasti varma kakkonen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 14.4. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittelee 64 merkin järjestelmää: 2, 1(X), 1, 1, 1, 1(2), 1, 1(X), 2(X), X(2), 1(2), 2, 2.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 13.4.2012.
Espanjan La Ligassa pelaavan Sevilla FC:n kotistadionin Ramón Sánchez Pizjuánin eteläpäädyssä on pala seinää, joka on täynnä muistokirjoituksia. Ne on omistettu elokuussa 2007 vain 22-vuotiaana traagisesti sydänkohtaukseen menehtyneelle laitapelaajalle Antonio Puertalle.
Vierailin stadionilla samana syksynä, vain muutamaa kuukautta sen jälkeen, kun seuran suurlupaus, maajoukkueessakin debytoinut Puerta oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen kesken Getafea vastaan käydyn kauden avausottelun. Puerta virkosi kertaalleen ja käveli omin jaloin pukusuojaan, mutta menehtyi myöhemmin sairaalassa sydänkohtauksen uusiuduttua.
Stadionin Puerta-seinä oli tuona syksynä vaikuttava näky. Tuhansin tervehdyksin koristellusta seinästä oli tullut Sevillan asukkaiden pyhiinvaelluspaikka, jossa kaupungin jalkapallokansa kävi jättämässä viimeiset jäähyväisensä rakastetulle idolilleen. Puertaa jäi kaipaamaan myös pelaajan raskaana ollut nuori tyttöystävä.
Tapaus Antonio Puerta palasi karmealla tavalla mieleen viime viikonloppuna, kun Boltonin 23-vuotiaan keskikenttäpelaaja Fabrice Muamban sydän petti juuri ennen puoliaikaa Tottenhamia vastaan pelatussa FA-cupin ottelussa. Muamba lyyhistyi kentälle kesken pelitilanteen ja jäi makaamaan viheriölle liikkumatta. Ottelu keskeytettiin välittömästi. Seuraavat kymmenen minuuttia katsojat ja pelaajat seurasivat elvytystoimia mykän kauhun vallassa.
Muamban hengen pelasti todennäköisesti se, että ottelua oli seuraamassa paikallinen konsultoiva sydäntautilääkäri Andrew Deaner, joka rynni välittömästi kentälle huomattuaan tilanteen äärimmäisen vakavuuden. Daily Express -lehden mukaan juuri Deaner vaati Muamban pikaista kuljetusta sydäntauteihin erikoistuneeseen sairaalaan lähimmän vaihtoehdon sijasta ja tuli näin pelastaneeksi pelaajan henkirievun. Tästä luvattomasta pitch invasionista tulee tuskin rangaistusta.
Merkilliseksi tapauksen tekee se, että vastaavia nuorten ammattilaispelaajien sydänkohtauksia on nähty viimeisen vuosikymmenen aikana useita. Puertan ja Muamban tapaukset eivät ole ainoita laatuaan. Kamerunin Marc-Vivien Foé menehtyi sydänkohtaukseen kesken maaottelun vuonna 2003. Benfican Miklós Fehér koki saman kohtalon seuraavana vuonna ja Espanyolin Daniel Jarque kuoli harjoitusleirillä kaksi ja puoli vuotta sitten. Nämä tapaukset ovat vasta jäävuoren huippu.
Järkyttävät kuolemantapaukset ja vaaratilanteet ovat herättäneet voimakkaita reaktioita kansainvälisessä jalkapalloyhteisössä. Myötätunnon ohella vaatimukset entistä tarkemmista terveystarkastuksista ovat saaneet aikaisempaa tiukemman sävyn.
Useimmat sydänkohtauksen saaneista pelaajista ovat kärsineet kammioperäisistä rytmihäiriöistä, jotka voivat etenkin rasituksen yhteydessä johtaa äkkikuolemaan. Vaivat ovat usein perinnöllisiä, joten tiukempi seulonta voisi estää vastaavat tapaukset. Esimerkiksi Suomessa vastaavat sydänongelmat huomataan usein jo neuvoloiden varhaisissa tutkimuksissa.
Englannissa usean seuran pelaajat ovat vaatineet pääsyä tarkkoihin sydäntutkimuksiin. Manchester Cityn manageri Roberto Mancini ehti jo arvostelemaan julkisesti brittiseurojen löperöjä käytäntöjä pelaajien terveysasioissa. Italiassa käytännöt ovat huomattavasti tiukemmat ja säännöllisissä tarkastuksissa käydään myös sydämen toiminta tarkasti läpi. Muamban tapauksessa tarkkaa tietoa kohtauksen syystä ei vielä ole, mutta pelaajien terveyteen liittyvien käytäntöjen ja tutkimusten tiukentaminen ei olisi varmasti huono asia.
Patrice Muamban edustama Bolton Wanderers siirsi tapauksen takia viikon ottelunsa Aston Villaa vastaan myöhempään ajankohtaan, mutta lauantaina joukkue on jälleen tulessa, kun putoamista vastaan taisteleva ongelmaseura Blackburn saapuu ”Trottersin” vieraaksi. Pelaajien ajatukset ovat varmasti vielä toipuvan Muamban luona, joten paperilla kehnommalla Blackburnilla on omat mahdollisuutensa ottelussa. Kohteeseen kakkonen ykkösvarmistuksella.
Lauantain varmin voittaja löytyy kohteesta 1. Värikkään kauden pelannut Arsenal saa vastustajakseen viikolla levänneen Aston Villan. Arsenal taistelee vielä paikasta Mestareiden liigassa ja ottaa tästä ottelusta tärkeät kolme pistettä huikeassa vireessä olevan Robin van Persien johdolla. Varma ykkönen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 24.3. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), 2, 1(2), 1(X), 1, 1, X, 1, 1(X), 1(2), X, 1(X).
Viikon väite: Tottenhamin eväät on syöty taistelussa Lontoon herruudesta. Arsenal ja Chelsea ajavat Spursin kiinni ja potkivat seuran tylysti ulos neljän sakista. White Hart Lanella ei siis pelata Mestareiden liigaa kaudella 2012–13.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä pe 23.3.2012.
