Sauli Niinistö valittiin sunnuntaina ylivoimaisella äänivyöryllä tasavallan uudeksi presidentiksi. Oikeiston valta-asema täydellistyi tuloksen myötä, kun nyt myös Mäntyniemeä hallitsee kokoomuslainen isäntä. Jalkapalloihmisten näkökulmasta vaalien tuloksella oli yksi myönteinen vaikutus. Niinistön sekava aikakausi Palloliiton johdossa päättyy.

Vaikka Kurren tulkitsemassa Niinistön kannatusbiisissä puhutaankin kuuden vuoden kuuliaisuudesta uutta presidenttiä kohtaan, rehellisyyden nimissä on nostettava kissa pöydälle silloin kun siihen on tarvetta. Viimeisen kahden vuoden aikana tekemisen taso on ollut Palloliitossa valovuosien päässä tv-ohjelma Strömsön suvereenista suorittamisesta.

Kaksi ja puoli vuotta sitten hehkutus oli valtavaa. Kokeneen poliittisen vaikuttajan piti tuoda uusia suhteita ja taloudellista osaamista toimintaan. Tällä palstalla puhuttiin tuolloin messiaskompleksista ja pohdittiin, onko urheilussa lähinnä rullaluistelun saralla profiloitunut Niinistö hakemassa tehtävästä vain positiivista nostetta presidentinvaalikampanjaansa.

Nämä kysymykset osoittautuivat enemmän kuin aiheellisiksi. Niinistön visiota Palloliiton kehittämiseksi ei kuultu koskaan. Panostus tehtävään jäi muutamaan edustuspäivään kuukaudessa.

Niinistön kausi Palloliitossa oli surkeaa jatkumoa suomalaisen urheilujohtamisen epäonnistumisille. Laji-ihmisten sijasta etusijalla ovat liian usein poliittisin perustein valittavat keulakuvat. Kaikki muistavat esimerkiksi Hiihtoliiton ja Esko Ahon.

Lisenssifarssissa Palloliitto ajelehti lakimiesten nuoteilla ilman johtajaa. Muualla lajiliitot yrittävät tukea myös ongelmissa olevia seuroja parhaansa mukaan, mutta Palloliitossa erikoistuttiin laittamaan seuroja kylmäksi. On totta, että esimerkiksi Tampere Unitedissa tehtiin monta asiaa itse väärin, mutta lopullisen tappavan iskun seuralle antoi Palloliitto. Sanktioiden sijasta se poistettiin kartalta kokonaan.

Kilpapuolella Suomen Cup kituu henkitoreissaan. Tilastointijärjestelmä Palloverkko ei ole toiminut kunnolla vuoteen. Lisäksi Koko Suomen presidentin aikakaudella sarjajärjestelmää rukattiin takaisin suuntaan, joka on jo aiheuttanut usean suuren maakunnallisen keskuksen putoamisen valtakunnalliselta tasolta ulos. Näillä paikkakunnilla panostukset valuvat jatkossa muihin lajeihin.

Niinistön kaudella Palloliitosta on tullut myös kannattajiin vihamielisesti suhtautuva organisaatio. Esimerkiksi suurten overhead-lakanoiden kieltäminen oli Euroopan tasolla ennenkuulumaton ratkaisu. Irvokkuuden huipentaa se, että omassa markkinoinnissaan liitto käyttää edelleen maajoukkueen kannattajien katsomosta napattuja tifokuvia.

Ongelmia siis riittää. On toki myönnettävä, että odotukset Niinistön kaudelle olivat aivan liian utopistiset jo alkuunsa. Lajin ja kotimaisen liiton kiemurat ovat edelleen Niinistölle niin outoja, että sopii epäillä olisiko vuosikymmenkään riittänyt tuloksentekoon. Vain todellinen tekijä ja laji-ihminen voi saada tarvittavan muutoksen aikaan.

Uusi puheenjohtaja valitaan ensi lokakuussa. Edellisellä kerralla valintaprosessi oli demokratian irvikuva. Futismies Göran Enckelman toimi haastajana ja halusi käydä todellista linjakeskustelua suomalaisen jalkapalloilun tulevaisuudesta ja kehityssuunnista. Kabinettipeli oli kuitenkin kivenkovaa ja lopulta kävi niin, että Enckelmanin tukijat ”unohtivat” esittää miestä tehtävään, joten äänestystä ja linjakeskustelua ei käyty lainkaan.

Enckelman on nostettu jälleen esiin yhtenä vaihtoehtona johtotehtäviin, mutta ymmärrettävistä syistä Eerikkilän urheiluopiston rehtorina toimivan ”Encksin” suhtautuminen asiaan on nyt varauksellisempaa kuin pari vuotta sitten. ”Minua pitää kysyä puheenjohtajaksi ja lisäksi haluan että Palloliitto hakee puheenjohtajaksi nimenomaan jalkapalloihmistä”, Enckelman paalutti ehtonsa Urheilutiedon haastattelussa.

Enckelman on oikeilla jäljillä jälkimmäisessä vaatimuksessaan. Nyt on tärkeää palata perusasioiden äärelle ja valita Palloliitolle puheenjohtaja, joka on aidosti omistautunut jalkapallolle. Lisäksi valintaprosessin tulee olla läpinäkyvä ja demokraattinen. Kabinettipelin ja lasselehtisten aika on ohi.

Vakiokupongilla jatketaan totutusti Englannin sarjojen merkeissä. Kohteista ensimmäiset kuusi matsia ovat Valioliigan otteluita ja loput seitsemän Championshipin taistoja.

Liigavarmat löytyvät kohteista 4 ja 5, joten vaihtomerkkejä säästyy Chelsean ja Arsenalin ohipelaamiseen avauskohteissa.

Kohteen 5 Bolton oli syyskaudella suurissa ongelmissa, mutta peli peliltä Owen Coylen suojatit ovat parantaneet otteitaan. Nyt Trotters saa paikallisottelussa vastaansa Wiganin ja panokset ovat kovat, sillä molemmat ryhmät majailevat tällä hetkellä putoamisviivan alapuolella. Boltonin hyvä vire saa jatkoa ja kohteeseen asennetaan varma kotivoitto.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 11.2. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 2(X), X(2), 1, 1, 1, X(2), 1, 1(2), X, 1, 2, 1(X), 1(2).

Viikon väite: Kauden 2012 kovin kotimainen futisbiisi julkaistiin tällä viikolla. Se on kotkalaisen Molo Hasardin ”HK on Kotkan kansan Mooses ja johdattaa KTP:n ykköseen”. Kappaleen voi kuunnella tästä linkistä.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 10.2.2012.

Sydäntalvi on kotimaisille jalkapallointoilijoille horrosmaista aikaa. Elohopea putosi Oulussa tänään -30 -asteeseen ja viheriöivät nurmet tuntuvat sijaitsevan toisella planeetalla juuri tällä hetkellä. Päätin pakkasillan piristykseksi listata itselleni merkittäviä ja tunnerikkaita futishetkiä sykähdyttävien maalien muodossa vuosien varrelta. Seuraavista pätkistä löytyy viisi hyvää syytä rakastaa peleistä jalointa. Näiden elämysten takia jaksaa aina odottaa uutta pelikautta.

Koska futis on aina parasta paikan päällä, kyseiset osumat olen todistanut katsomosta käsin. Telkkarista nähtyjä maaleja ei siis lasketa tässä! Kaikki byyrit eivät ole niitä maailman taidokkaimpia suorituksia, mutta tärkeydeltään jokainen maali oli merkittävä ja tunnelma katsomossa sitä myöten ikimuistoinen. Nämä muistot eivät kuole koskaan…

1. Mika Nurmela, FF Jaro – AC Oulu (23.10.2010). Nuren huikea pommi johdatti AC Oulun voittoon ja säilymiseen liigassa syksyllä 2010. Tunnelma 150-päisessä vieraskatsomossa oli ikimuistoinen. Allekirjoittanut liukui polvet maassa paskaisella lumella päin verkkoaitaa. “Päätin kokeilla miten adidas lähtee”, totesi mairea Kastellin Zidane ottelun päätyttyä. AC Oulun liigapaikka riistettiin lisenssifarssissa myöhemmin talvella, mutta nämä hetket elävät ikuisesti.

2. Shefki Kuqi, Suomi – Azerbaidzhan (17.11.2007). “The Nose of God.” Sheriffi runnoi naamallaan Suomen voittoon ja unelma EM-kisoista säilyi vielä elossa. Olympiastadionilla värjötellyt 10 000 -päinen yleisö syttyi ekstaattiseen riemuun, soihdut paloivat ja myös normaalisti erittäin hillitysti käyttäytyvän Roy Hodgsonin naamalla nähtiin tyytyväinen virnistys. Ottelun jälkeen Kalliohovissa vedettiin kaikkien aikojen jälkipelit.

3. Dragan Pejic, AC Oulu – Atlantis FC (21.10.2006). ACO voitti loppukaudesta seitsemän ottelua peräkkäin ja varmisti nousunsa Veikkausliigaan päätöskierroksen ottelussa Atlantista vastaan. Helsinkiläisten selkärangan katkaisi lopullisesti kukas muukaan kuin kannattajien ikisuosikki Dragan “Vapahtaja” Pejic, joka ampaisi akrobaattisen puolivoltin päätteeksi karkumatkalle ja laittoi verkot tötterölle. Serbitykistä tuli yhdessä kaudessa kulttipelaaja Oulussa. Rotuaarilla nähtiin riehakas kansanjuhla aamuyön tunteina.

4. Jonatan Johansson, Tshekki – Suomi (26.3.2005). Teplicessä nähtiin dramaattinen taistelu Antti Muurisen viimeiseksi jääneellä päävalmentajakaudella. Suomi nousi jo lähes toivottomasta 3-1 -tappioasemasta tasatilanteeseen 12 minuuttia ennen päätösvihellystä. Viimeisellä minuutilla Kuqi puski päin Petr Cechiä ja Tshekin Vratislav Lokvenc teki vastaiskusta voitto-osuman kotijoukkueelle. Tunnelma stadionilla oli epätodellinen ilotulituksen päätyttyä. Pettymyksestä huolimatta Johanssonin mestaroima 3-3 -tasoitusmaali on jäänyt mieleen eräistä huikeimmista paikan päällä todistamistani futishetkistä. Jotain suurta syttyi sydämessä tuona hetkenä.

5. Shefki Kuqi, Wales – Suomi (28.3.2009). Kaikkien aikojen suomalaistarget Shefki Kuqi viimeisteli Walesin tuhon Cardiffin Millennium-stadionilla, jossa 3 000 suomalaista huusi kotiyleisön hiljaiseksi jo avausjaksolla. Kosovon Härän osuma kihautti kyyneleet silmäkulmiin. Ottelun jälkeen kävelimme rautatieasemalle kaupungin pääkatua pitkin ja pubeissa sekä patioilla paikalliset nousivat joukolla seisomaan ja aploodeerasivat (standing ovation) äänekkäästi esiintyneen vieraskatsomon ja kentällä dominoineen huuhkajalauman kunniaksi.

Rasismi on noussut erääksi sunnuntaina käytävien presidentinvaalien polttavimmista kysymyksistä. Vähemmistöryhmiä halveksiva kielenkäyttö on lisääntynyt Suomessa, joten tulevan presidentin tulee ottaa arvojohtajana selkeästi kantaa asiaan ja tuomita rasismi. Näin onkin onneksi tehty Vasemmiston ehdokkaan Paavo Arhinmäen johdolla. Presidentin pitää johdattaa tietä yhteiskuntaan, jossa hyväksytään erilaiset ihmiset ja moniarvoisuus.

Aiheesta on viime aikoina keskusteltu viljalti myös Brittein saarten jalkapalloyhteisössä. Liverpoolin uruguaylaishyökkääjä Luis Suárez sai peräti kahdeksan ottelun pannan nimiteltyään ManU:n Patrice Evraa ”negritoksi” Valioliigan ottelussa. Huutelu oli brittitabloidi Guardianin mukaan jatkunut koko ottelun ajan.

Myrskyn silmässä on ollut myös Chelsean John Terry, joka sai sakkorangaistuksen QPR:n Anton Ferdinandiin kohdistuneesta törkeästä kielenkäytöstä.

Erityisesti Suarezille langetettu rangaistus on monen mielestä kohtuuton, mutta tuomion myötä Englannin jalkapalloliitto lähettää selkeän viestin nyt myös pelaajille, että minkäänlaista rasistista käytöstä ei tulla sallimaan otteluissa.

Kovat otteet ovat selkeää jatkumoa aikaisemmin sumujen saarilla suoritetuille toimenpiteille. Englantilaisista katsomoista rasismi kitkettiin jo 90-luvun puolella täysin pois. Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin Liverpoolin tähtihyökkääjä John Barnes joutui usein poistumaan kentältä banaanisateen saattelemana.

Myös muissa Euroopan suurissa futismaissa, kuten Ranskassa, on käytetty järeitä keinoja rasismin kitkemiseksi stadioneilta. Lensin ja Metzin kannattajille on jaettu jopa ehdollisia vankeusrangaistuksia uhkaavasta ja rasistisesta käytöksestä katsomoissa.

Espanjassa tilanne on valitettavasti toinen. Rasistinen käyttäytyminen on paikallisissa jalkapallokatsomoissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Tummaihoiset pelaajat eivät voi millään paikkakunnalla välttyä joutumista halventavan huutelun kohteeksi.

Toisin kuin esimerkiksi Englannissa, paikallinen jalkapalloliitto ja seurajohtajat eivät ole ottaneet ongelmaa vakavasti. Häpeän varjon espanjalaiseen futiskulttuuriin langettavaa ilmiötä vähätellään edelleen.

Viimeisin tapaus nähtiin ja kuultiin tammikuun alussa Espanyol–Barcelona-ottelussa, jossa koko stadion matki apinan ääntelyä joka kerta, kun Barcan tummaihoinen brassipakki Dani Alves koski palloon. Ottelun jälkeen Espanyolin presidentti Ramon Condal mykisti eurooppalaisen jalkapalloväen myötähäpeästä antamalla yleisön käyttäytymisen arvosanaksi täyden kympin.

Häpeilemätön, avoin rasismi on valitettavan yleistä myös Espanjan maajoukkueen otteluissa. Lisäksi maassa ja maailmallakin laajalti kannatetun Real Madridin taustalta löytyy fanitoimintaa, jota ei kuvittelisi enää näkevänsä 2000-luvun jalkapallokatsomoissa.

Pahamaineisen Ultras Sur -ryhmän historiasta löytyy yhteyksiä francolaisiin fasisteihin. Äärioikeistolainen kannattajaryhmä on tehtaillut tappouhkauksia tummaihoisille pelaajille ja niiden kohteeksi ovat joutuneet myös Real Madridin omat pelaajat, kuten 90-luvulla seurassa pelannut kolumbialainen Freddy Rincón ja jopa pidetty brassipatukka Roberto Carlos.

Ultras Surin voi edelleenkin bongata Santiago Bernabeulta, joten Real Madridin johtoa ei ole kiinnostanut edes vähää puuttua fasismiin ja rasistiseen huuteluun stadionillaan. Vielä nykyäänkin ryhmän uhkaava läsnäolo on jokapäiväinen ilmiö yhdellä maan suurimmista ja seuratuimmista jalkapalloareenoista.

Vakiokupongilla pohditaan perinteiseen tapaan Englannin kahden korkeimman sarjatason taistojen lopputuloksia. Valioliigakamppailujen osalta selkeimmiksi suosikeiksi nousevat tällä kertaa kohteen 1 Stoke ja neloskohteen Queens Park Rangers.

QPR vaihtoi viime viikolla ykkösluotsiaan. Puikkoihin asettuvalla Mark Hughesilla on vaikuttava ansioluettelo ongelmaseurojen kanssa, joten Loftus Roadilla tulevaisuus näyttää pitkästä aikaa valoisalta. Vastaan asettuva Wigan ei ole voittanut viimeisestä kuudesta ottelustaan yhtään. Voitoton putki saa jatkoa, kohteeseen varma ykkönen.

Kohteen 1 Stoke taistelee tällä kaudella jopa europaikoista. Vierailija West Bromwich on vääntänyt viime viikkoina hyvin, mutta tehottomuus on vaivannut otteluita hallitsemaan pyrkivää ryhmää. Varma ykkönen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 21.1. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), X(2), 1, 1(2), 1(X), X, 1, 1, 1(2), 1, 1, 1(X).

Viikon väite: Walesin nummien harmaahapsi Mark Hughes nostaa QPR:n putoamisviivan yläpuolelle ja ensi kaudella seura raivaa tiensä kymmenen parhaan joukkoon Valioliigassa.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 19.1.2012.

Jalkapallofanien pyöreissä pöydissä on keskusteltu vuosien saatossa pitkään ja väsymättä siitä, onko maailman kaikkien aikojen paras pelaaja Argentiinan maaginen Diego Maradona vai brassitaikuri Pelé, joka laukoi urallaan yli 1 000 maalia aikuisten sarjoissa. Jotkut liputtavat myös klassisen liberopaikan keisarin Franz Beckenbauerin puolesta.

Useimmiten ”El Diego” on tuomittu näiden taistojen voittajaksi, viimeistään rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Monipuolinen keskikentän taituri oli ennen kaikkea voittaja ja johtaja vertaansa vailla.

Maradonan maineteoista on jo vierähtänyt tovi ja paljon on ehtinyt vettä virrata Rio de la Platassa edellisen maailmanmestaruuden jälkeen. Pelaaja- ja valmentajasuuruus Carlos Bianchi hehkutti joulun alla Barcelonan Lionel Messin jo ajaneen Argentiinan omalla legendalistalla Diegon ohi. Paikallisen Olé-lehden tuoreessa nettikyselyssä 55 prosenttia vastanneista oli samaa mieltä.

Bianchi ja kumppanit eivät voisi kuitenkaan olla enempää väärässä. Messi on kiistatta eräs kautta aikojen taitavimmista ja eleganteimmista pelaajista, mutta legendatasolle pääsemiseen vaadittavia johtajan ominaisuuksia väkkärällä ei ole. Se nähtiin viimeistään viime kesän Copa Americassa, jossa Kataloniassa puolijumalana pidetty Messi kangistui kovan paikan koittaessa tavallisen kuolevaisen tasolle. Kesän 2010 MM-kisojen totaalijäätyminen sai siis jatkoa.

Barcelonassa Messi on puolestaan pärjännyt loistavasti ilman johtavan pelaajan ominaisuuksiakin. La Liga on nykyisin Euroopan epätasaisin huippusarja. Käytännössä mestaruudesta kamppailee kaksi seuraa. Kuilu Barcelonan ja Real Madridin takana on kilometrin levyinen eikä muutosta tilanteeseen ole nähtävissä lähivuosina.

Joukkueiden materiaali on täysin ylivoimainen jopa sarjan ylemmän keskikastin joukkueisiin, kuten Sevillaan ja Valenciaan verrattuna. Vakioveikkauksessa tulosta tehnyt isoäitinikin koutsaisi nämä jengit helposti vähintään europaikoille asti. Huippuluotsin taitoja tarvitaan vain kahdessa liigaottelussa sekä eurokentillä.

Lionel Messin Barcelonassa voittamat pokaalit eivät ole suorituksena mitenkään verrattavissa siihen, mitä eräs Diego Maradona teki Napolissa ja MM-kisoissa 1980-luvulla. Maradonan saapuessa saapasmaahan Napoli oli seurana yhtä kilpailukykyinen kuin kasa kaivonkansia, kolumnistikollega Olli Kohosen kehittelemää metaforaa lainatakseni. Maradona nosti Napolin muutamassa vuodessa ensin Serie A:han ja sitten Euroopan huipulle ja voitti eteläitalialaisten kanssa kaksi Scudettoa sekä UEFA-cupin.

Argentiinan edellinen MM-kulta oli myös täysin Maradonan kapellimestaroima. Nämä ovat käsittämättömiä suorituksia aikakaudella, jolla taitavimmat pelaajat joutuivat lähes poikkeuksetta äärimmäisen brutaalin käsittelyn kohteeksi kentillä. Näin kävi myös Diegolle, joka joutui 80-luvulla Bilbaon Andoni Goikoetxean murhanhimoisen taklauksen kohteeksi. Jumala oli silloinkin argentiinalainen ja ura sai kaikeksi onneksi jatkua.

Maradona ei ole koskaan ollut puhtoinen kansikuvapoika ja se on epäilemättä vaikuttanut pallojonglöörin arvostukseen kotimaassa ja maailmalla. Kokaiini- ja efedriinikäryt sekä avoimet sympatiat Kuuban Fidel Castron hallintoa kohtaan eivät ole ainakaan parantaneet Maradonan asemia legendamiekkailun jatkuessa lehtien palstoilla. Kaikkien kaverina tunnettu Pelé oli miellyttävämpi hahmo, kuten myös naapurin sympaattista 10-vuotiasta muistuttava Messi.

Maapallo on täynnä taitavia, maagisia pelaajia. Vain harvat heistä ovat voittaneet jotakin suurta urallaan. Vain harvat voittajista ovat nostaneet omalla panoksellaan keskinkertaisia joukkueita mestareiksi.

Legendan asemaan pääsemiseksi tarvitaan todellista johtajuutta. Tässä asiassa johtopäätos on selvä. Barcelonan pieni suuri mies on tuomittu ikuiseksi kakkoseksi.

Vakiokupongilla jatketaan Englannin sarjojen härkäviikkojen merkeissä. Joukkueet urakoivat vuodenvaihteessa karmean määrän pelejä. Vahvimmilla ovat harjoituskaudella onnistuneet joukkueet, jotka ovat välttyneet pahimmilta loukkaantumisilta.

Kierroksen varmin merkki löytyy heti alusta. Kohteen 1 Arsenal jäi pettymyksekseen 1–1-tasuriin tapaninpäivän kierroksella Wolvesia vastaan. Työtapaturma ei toistu QPR:n saapuessa kylään. Varma ykkönen.

Vitoskohteen Bolton on puolestaan ajautunut seurahistoriansa pahimpaan kriisiin. Owen Coylen ryhmä on pelannut surkeinta valioliigafutista miesmuistiin. Työteliäs Wolves vie pisteet.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 31.12. klo 16.55. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, X(2), 1, 1, 2, 1(X), X(2), X, 1,1(2), 1(2), X(2), 1.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 30.12.2011.

Ensi kesänä Puolassa ja Ukrainassa pelattavien EM-kisojen lohkoarvonta suoritettiin viime perjantaina Kiovassa. Avauspotkuun on enää puolisen vuotta aikaa, joten spekulaatiot turnauksen menestyjistä lähtivät täyteen laukkaan heti juhlallisen tilaisuuden päätyttyä.

Arvonnan jälkeen joukkueet voidaan asettaa ensimmäistä kertaa myös jatko-ottelukaavioon pohdintoja varten. Jos roposet pitäisi heittää tässä vaiheessa vuotta keskelle pöytää, lähtisin siitä, että edellisten EM-kisojen finaalijoukkueet Saksa ja Espanja ovat vahvoilla myös tällä kertaa. Ryhmät ovat pelanneet vakuuttavaa jalkapalloa karsintavaiheessa ja jatkokaavio antaa finaaliparin toistumiselle kelvollisen kertoimen.

Vahvimmat haastajat löytyvät joukosta Hollanti, Italia ja Ranska. Viimeksi mainittu futismaa on palannut laadukkaan tekemisen tielle Raymond Domenechin sekavan kauden jälkeen. Pelaajapooli, josta ammentaa, on huomattavasti leveämpi kuin esimerkiksi saman lohkon Englannilla, joten Ranskan uusi tuleminen on vain ajan kysymys. Itse uskon, että se tapahtuu jo näissä kisoissa.

Jatko-otteluiden käynnistyessä ei ole syytä tuijottaa liikaa lohkojen sijoituksiin. Viimeisissä neljissä kisoissa lohkokakkoset ovat napanneet kaksi mestaruutta (2000 Ranska ja 2004 Kreikka). Loppuottelupaikoista kakkosille on mennyt samassa ajassa puolet. Tasaisissa turnauksissa mestari on usein rynninyt puskista apajille.

Isäntämaiden suosiminen arvonnoissa on herättänyt voimistuvaa kritiikkiä jalkapalloväen keskuudessa. Myös ensi kesän turnauksen osalta isännät olivat saamapuolella. Varsinkin Puolassa arvontatulos otettiin vastaan riemuiten, sillä A-lohkosta tuli näiden kisojen huumorilohko.

Polakit saavat vastaansa Venäjän, Tshekin ja Kreikan, joten jatkopaikka ei ole turnauksen toiselle isäntämaalle mahdoton tavoite, vaikka sen menestys viheriöillä ei ole viime vuosina ollut mainittavaa. Lohkon joukkueiden kisat päättyvät kuitenkin ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Minkään maan taso ei riitä pidemmälle.

B-lohkosta muodostui tällä kertaa turnauksen kuolemanlohko. Etelä-Afrikan MM-kisoissa tiensä aina finaaliin asti raivannut Hollanti saa vastaansa kestomenestyjät Saksan ja Portugalin. Lohkon neljäs joukkue Tanska pelasi jälleen kerran mainiot karsinnat, mutta tällä kertaa juuteille jää mopen osa. Huomionarvoista on se, että B-lohkon kaikki joukkueet ovat FIFA-rankingissa A-lohkon ryhmiä korkeammalla.

Hallitseva mestari Espanja löysi paikkansa C-lohkosta, jossa se saa vastaansa Italian, Kroatian ja Irlannin. Lohko on selkeästi espanjalaisten heiniä. Mielenkiintoista on se, että joukkue kohtaa heti avausottelussaan lohkon ennakolta toiseksi vahvimman joukkueen, Italian.

Avaustaisto näyttää suuntaa erityisesti Italian osalta. Perinteisesti italialaiset ovat aloittaneet arvoturnaukset tahmeasti, mutta parantaneet peli peliltä otteitaan. Nyt Cesare Prandellin joukkojen täytyy olla alusta asti täydessä iskussa.

Turnauksen toinen isäntämaa Ukraina saa D-lohkoon seurakseen Ruotsin, Englannin ja Ranskan. Lohko on kenties kisojen tasaisin ja kaikilla ryhmillä on hyvät mahdollisuudet edetä jatko-otteluihin. Ruotsi on perinteisesti onnistunut otteluissa Englantia vastaan, joten länsinaapurissa tunnelmat ovat korkealla jo nyt.

Lopuksi on syytä nostaa esiin vielä lohdullinen uutinen, joka koskee erityisesti kotimaisia futisdiggareita. Ensi kesän kisat ovat viimeiset, joissa mukana on 16 joukkuetta. Vuodesta 2016 lähtien EM-turnaukseen selviytyy 24 joukkuetta, joten myös Suomen mahdollisuudet selviytyä arvokisoihin parantuvat huomattavasti.

Lauantain vakiokupongin kohteet ovat perinteisen tapaan Englannin kahden korkeimman sarjatason taistoja. Valioliigan otteluista varmin voittaja löytyy kohteesta 4. Manchester United jatkaa sarjakärki Man Cityn jahtaamista kaatamalla kotonaan Wolverhamptonin. Varma ykkönen.

Championshipin kohteet ovat tällä kertaa astetta liigaotteluita kinkkisempiä. Kohteen 12 Cardiff City purjehtii kuntopuntarin kärjessä. Edellisestä kuudesta ottelustaan se on voittanut peräti viisi. Walesilaisia vastaan asettuva Millwall on tässä taulukossa häntäpään osastoa. Sairastuvalla ei ole ruuhkaa, joten uskotaan Cardiffin lennon jatkuvan lauantaina. Kohteeseen varma kakkonen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 10.12. klo 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1(X), 1(X), 1, 1, 1, 1, X(2), 1, X, 1(X), 1(2), 2, 2(X).

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 9.12.2011.

PÄHKINÄNKUORESSA

Tästä blogista löytyy koottuna jalkapalloaiheisia tekstejä Kansan Uutisten vakiopalstalta ja muista lehdistä sekä blogeista vuosilta 2007-2011. Mukana on kirjoituksia myös Etelä-Afrikan MM-kisojen ajan pyörineestä Vasuri puhuu -blogista.

Blogin nimi viittaa oululaiseen jalkapalloseuraan Inter Välivainio FC:hen, jonka tunnuslauseena Vetäjä hakee tunnetaan.

Kirjoittaja on oululainen jalkapalloihiminen, joka kannattaa intohimoisesti AC Oulua sekä Suomen A-maajoukkuetta ja seuraa aktiivisesti muutaman muun eurooppalaisen futisseuran edesottamuksia. Brasilialainen ja afrikkalainen futis väräyttävät myös jossain määrin viisaria.

Kirjoittajan kotisivut löytyvät tästä.

Arkistot

Kategoriat

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.